Yhteisötalous

Yhteisötalous tarkoittaa talouden kolmatta sektoria julkisen sektorin ja yksityisen sektorin rajapinnalla. Yhteisötaloudessa toimii osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä sekä yhdistyksiätt ja säätiöä. Yhteisötalouteen kuuluvilla yhdistyksillä ja säätiöillä tulee määritelmän mukaan olla selkeä liiketoiminnallinen ulottuvuus toiminnassaan. Lisäksi yhteisötaloudessa toimii sosiaalisia yrityksiä, silloin kuin niiden yhteisöoikeudellinen muoto on jokin edellä luetelluista.

Suomalainen yhteisötalous työllistää noin 5 prosenttia kaikista palkansaajista ja muodostaa suunnilleen yhtä suuren osan nettokansantulon palkkojen ja palkkioiden määrästä vuonna 2003. Yhteisötalouden toimijoiden lukumäärä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, esimerkiksi osuuskuntien lukumäärä on kasvanut 86 prosenttia vuosina 1994-2003, kun samaan aikaan uusien toiminimi- ja osakeyhtiöiden perustamismäärä on ollut laskusuunnassa.

Lähimpänä yhteisötaloutta on Euroopan unionin yritysosaston (DG Enterprise) edistämä social economy. Eurooppalaisessa keskustelussa yhteisötaloudelle on annettu myös sellaisia käsitteitä kuin third system, non-profit ja social enterprise.

Yhteisötaloudessa toimitaan yleensä ääni ja jäsen -­periaatteella eikä voiton tavoittelu ole toiminnan ensi sijainen tavoite. Yhteisötalouteen yhdistyy ajatus jäsenen edusta ja inhimillinen painotus, joka näkyy taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin yhdistämispyrkimyksenä. Yhteisötalouden valinneiden henkilöiden maailmassa yhteistoiminnallisuus on arvo sinänsä ja heille on ominaista 'talous on ihmistä varten' -henkinen ajattelu.

Kirjallisuus

• Niina Immonen: Yhteisötalous Suomessa, sisäpiirin slangia vai uutta yhteistyön taloutta (Social economy in Finland, insiders slang or new co-operative economy) ISBN 952-92-0422-1

Katso myös

• Kolmas sektori
• Osuustoiminta