Aapinen

Aapinen on kirja, jonka tarkoituksena on opettaa lukemista ja jossa käydään tavallisesti eri kirjaimet läpi aakkosjärjestyksessä.

Historia

Ensimmäinen suomenkielinen kirja oli Mikael Agricolann kirjoittama aapinen, eli Abckiria 1543. Se ei ollut tarkoitettu niinkään lapsille, kuin lukutaitoa opettaville papeille. 500 kappaleen painoksena levinneen varhaisaapisen sanoma oli uskonnollinen: aapisosa käsitti neljä sivua ja katekismusosa 12 sivua. Virkaansa julkaisu toimitti yli sadan vuoden ajan.

Lukemaan opetteleva lapsi sai jo näkyvämmän sijan piispa Juhana Gezelius vanhemman vuoden 1666 katekismuksessa, jonka aapisosa Lasten paras tawara julkaistiin erillisenä 12-sivuisena painoksena. Gezeliuksen tavoite oli saada kansa omaksumaan sisälukutaito. Hänen tavausmenetelmänsä osoittautuikin varsin tehokkaaksi ja oli käytössä vuosisatoja. 'Tawaraa' painettiin runsaan 200 vuoden ajan.

Yksi aapisen historian neuvokkaista keksijöistä oli pälkäneläinen Daniel Mendelplan, joka kaiversi Gezeliuksen aapisen puulaatoile, jotta sitä voitiin painaa käsin. Ankarina aikoina kirjapainot eivät toimineet ja aapisista oli pulaa. Esimerkiksi ennen isovihaa 1700-luvun alussa arvioitiin vain joka kolmannen suomalaisen osaavan auttavasti lukea.

Jaakko Juteinin Lasten kirjaa (1816) pidetään ensimmäisenä maallista tietoa sisältävänä aapisena. Ei-uskonnollisen aineiston määrä aapisissa alkoi nousta.

Henrik Gabriel Porthan (1739 – 1804) oli sitä mieltä, että ensimmäisen kirjan tulisi herättää lapsen uteliaisuus ja mielenkiinto. Lapsen kyvyt ja tarpeet alettiinkin ottaa huomioon nyös heille tarkoitetuissa teoksissa.

Kirjallisuus

Lähteet