Äänikortti

Äänikortti on tietokoneen lisäkortti, joka on tarkoitettu äänisignaalin tuottamiseen ja usein myös lukemiseen äänisisääntulon kautta.

Äänikortit ovat olleet suosittuja etenkin IBM PC -yhteensopivissa koneissa, joiden ääniominaisuudet ilman korttia ovat yleensä olleet käytännössä olemattomat. Nykyään ääniominaisuudet ovat myös PC-maailmassa itsestäänselvyys, ja monilla PC-emolevyillä onkin valmiina äänipiiri, jota historiallisista syistä on ruvettu kutsumaan integroiduksi äänikortiksi.

Historiaa

Tavallisten PC-tietokoneiden ääniominaisuudet rajoittuivat pitkän aikaa sisäiseen kaiuttimeen (PC-speaker), joka pystyy normaalisti tuottamaan vain eritaajuisia piippauksia. Tätä kummempia ääniominaisuuksia ei tosin perinteisissä työkoneissa edes tarvittu. Äänikorteille alkoi kuitenkin tulla tarvetta PC:n yleistyessä pelikoneena, jolloin sen piti kilpailla muun muassa Amigan ja Atari ST:n kaltaisten koneiden ominaisuuksien kanssa.

PC:llä merkittäviä äänikortteja ovat olleet:

• AdLib - ensimmäinen de facto -standardiksi muodostunut PC-äänikortti. Käytti FM-synteesiä ja perustui Yamaha YM3812-piiriin.
• Roland MT-32 - erityisesti musiikkimarkkinoille tarkoitettu äänikortti, joka tarjosi huomattavasti AdLibin FM-synteesiä paremmalta kuulostaneet MIDI-soitinäänet.
• COVOX - ei varsinaisesti äänikortti vaan rinnakkaisporttiin liitetty 8-bittinen D/A-muunnin, joita harrastajat usein rakensivat itse.
• Creative Labsin Sound Blaster -äänikortit. Sisälsivät DMA-pohjaisen PCM-toiston ja AdLib-yhteensopivan FM-äänipiirin, AWE-mallista (1994) alkaen myös wavetable-synteesin.
• Gravis Ultrasound (GUS) -äänikortit, jotka olivat alusta alkaen CD-tasoiseen ääneen pystyviä wavetablell-kortteja stereoulostulolla. Kilpailivat Sound Blasterin kanssa ja jäivät häviölle, joskin saavuttivat standardin aseman PC:n demoskeneä.