Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
Monet kokeet on painotettu niin, että naisten ja miesten keskimäärin saamat tulokset ovat yhtä suuret. On huomattu, että miehet saavat parempia tuloksia kvantitatiivisia ominaisuuksia ja tilallista hahmottamista vaativissa osatesteissä, kun taas naiset pärjäävät paremmin kielellistä lahjakkuutta mittaavissa osatesteissä. Miesten tulosten hajonta on myös suurempi kuin naisten, joten miehet ovat yliedustettuina sekä parhaita että huonoimpia tuloksia saaneiden joukossa.
Sukupuolten ÄO-eroista on tehty monia tutkimuksia ja niiden tuloksista on asiantuntijoiden keskuudessa kiistelty. Joidenkin tutkimusten mukaan miesten ja naisten välillä on keskimäärin noin 4 pisteen keskiarvoinen ÄO-ero miesten hyväksi, mutta useimmissa tutkimuksissa eroa ei ole havaittu.[Helmuth Nyborg: ]
'Experts have long disagreed about the existence of a sex difference in overall intelligence. Some (e.g. Lynn, 1994, Lynn, 1997 and Lynn, 1999; Lynn, Irwing, & Cammock, 2002) find that males outscore females by about 3.8 IQ points, but most find no sex difference (e.g. Brody, 1992; Halpern & LaMay, 2000; Jensen, 1998).'
Rotu ja älykkyysosamäärä
Kirjallaan The Bell Curve (1994) R. J. Herrnstein ja Charles Murray saivat aikaan vilkkaan keskustelun rodun ja älykkyyden yhteydestä. Teoksessaan he esittivät muun muassa, että eri ihmisrotujen älykkyydessä on eroja. Heidän mukaansa kaakkoisaasialaiset saivat kokeissa korkeimmat pistemäärät. Kirjan tilastojen mukaan afrikkalaislähtöisten amerikkalaisten ÄO on keskimäärin yhden keskihajonnan (15 pistettä) matalampi kuin eurooppalaislähtöisten. Kirjan julkistuksen aikaan Yhdysvaltain medioissa keskusteltiin runsain mitoin tutkimuksen väittämästä mustien ja valkoisten älykkyyserosta, muttei juuri lainkaan aasialaisten ja valkoisten älykkyyserosta. Sama ilmiö toistui Suomessakin Tatu Vanhasen tutkimuksen kohdalla vuosikymmen myöhemmin.
American Psychological Association (APA) asetti selvitystyöryhmän, jonka tehtävä oli arvioida kysymystä aiheesta tehdyn tutkimuksen valossa. Raportissa päädyttiin siihen johtopäätökseen, ettei ole syytä olettaa älykkyystesteissä ilmenevien erojen johtuvan geneettisistä tekijöistä. Sen sijaan tulosten eroihin vaikuttavat esimerkiksi testien kulttuurisidonnaisuus ja erilaiset ympäristötekijät kuten taloudellinen asema, ympäristön stressaavuus ja koulutusmahdollisuudet.[Neisser ym., 1995] Myös Herrnsteinin ja Murrayn käyttämiä tilastoanalyyseja ja lähtöoletuksia on syytetty virheellisiksi. Kirjan kirjoittajat saivat uhkauksia ja heidät on leimannut rasisteiksi muun muassa musta demokraattipoliitikko, kansalaisoikeustaistelija Jesse Jackson.
Älykkyysosamäärän vaikutus
Älykkyysosamäärän ja elämässä menestymisen välillä on havaittu yhteys. Tutkimus Skotlannissa näytti, että 15 pistettä alhaisempi ÄO merkitsisi 20 % pienempää mahdollisuutta ylittää 76 vuoden ikä ja 30 pistettä alempi tulos tarkoittaisi 37 % pienempää mahdollisuutta. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty muiden 'kolmansien tekijöiden' (kuten yleinen terveys) vaikutusta ÄO:n ja kuolemisen välillä, joten älykkyyttä ei voida pitää kuolleisuuden kausaalisena syynä.[http://news.bbc.co.uk/hi/english/health/newsid_1260000/1260794.stm] Charles Murrayn tutkimuksissa ÄO:n ja tulotason väliltä löytyi korrelaatiota.[http://www.eugenics.net/papers/murray.html]
Arthur R. Jensen kertoo Straight Talk About Mental Tests -kirjassaan, miten Englannissa joissain kouluissa siirryttiin älykkyysosamäärätestien käyttöön valittaessa oppilaita seuraavalle koulutusasteelle. Seurauksena yläluokan ja ylemmän keskiluokan lapsien pääsy ylemmälle asteelle putosi puoleen ja työväenluokan lasten pääsy ylemmälle asteelle nousi 50 prosenttia. Varakkaitten perheitten vanhemmat kritisoivat moista menettelyä voimakkaasti.
Älykkyysosamäärän merkitys
Älykkyysosamäärän merkitys ja tulkinta on muuttunut aikojen kuluessa. Yhteistä kaikille älykkyydestä käytetyille mittauksille on se, että normaali älykkyysosamäärä on 100 ja että älykkyysosamäärä ei ole absoluuttinen tai suhteellinen asteikko, vaan järjestysasteikko.
Ensimmäinen älykkyysosamäärän määritelmä tulee Alfred Binetin vuonna 1904 lapsille kehittämästä testistä, joilla hän halusi selvittää oppilaat, joille olisi annettava lisäopetusta. Lapsen älykkyysosamääräksi katsottiin henkinen ikä jaettuna fyysisellä iällä kerrottuna sadalla. Tämän määritelmän vahvuus oli, että se pysyi yleensä muuttumattomana lapsuusiän ajan. Kyseinen määritelmä ei kuitenkaan sovi aikuisten älykkyyden ilmoittamiseen.
Myöhemmin älykkyysosaamäärä määriteltiin normaalisti jakautuneeksi, ja älykkyysosamäärän keskiarvoksi valittiin 100. Käytännössä älykkyysosamäärä ei noudata aivan normaalijakaumaa, koska sen määrittelyssä käytetty populaatio on rajallinen eikä riittävän edustava ääripäissä. Niinpä huippupisteitä saavien osuus on korkeampi kuin ÄO-asteikon perusteella ennustaisi.
Nykyinen älykkyysosamäärän tulkinta perustuu persentiileihin, jotka siirretään normaalijakaumalle. Esimerkiksi älykkyys, jonka alle jää 98 prosenttia väestöstä, vastaa normaalijakaumassa pistettä joka on kahden keskihajonnan päässä keskiarvosta.
Älykkyysosamääriä eri keskihajonnoilla
Keskihajonta 24
- ÄO 43, matalampi kuin 99 prosentilla väestöstä
- ÄO 52, matalampi kuin 98 prosentilla väestöstä
- ÄO 76, normaalin alaraja, matalampi kuin 84 prosentilla väestöstä
- ÄO 100, keskiarvo
- ÄO 124, normaalin yläraja, korkeampi kuin 84 prosentilla väestöstä
- ÄO 148, korkeampi kuin 98 prosentilla väestöstä
- ÄO 157, korkeampi kuin 99 prosentilla väestöstä
Keskihajonta 16
- ÄO 62, matalampi kuin 99 prosentilla väestöstä
- ÄO 68, matalampi kuin 98 prosentilla väestöstä
- ÄO 84, normaalin alaraja, matalampi kuin 84 prosentilla väestöstä
- ÄO 100, keskiarvo
- ÄO 116, normaalin yläraja, korkeampi kuin 84 prosentilla väestöstä
- ÄO 132, korkeampi kuin 98 prosentilla väestöstä
- ÄO 138, korkeampi kuin 99 prosentilla väestöstä
Keskihajonta 15
- ÄO 65, matalampi kuin 99 prosentilla väestöstä
- ÄO 70, matalampi kuin 98 prosentilla väestöstä
- ÄO 85, normaalin alaraja, matalampi kuin 84 prosentilla väestöstä
- ÄO 100, keskiarvo
- ÄO 115, normaalin yläraja, korkeampi kuin 84 prosentilla väestöstä
- ÄO 130, korkeampi kuin 98 prosentilla väestöstä
- ÄO 135, korkeampi kuin 99 prosentilla väestöstä
Korkean älykkyysosamäärän seurat
Korkean älykkyysosamäärän seura on nimensä mukaisesti seura/organisaatio, johon liittyäkseen tarvitaan korkea älykkyysosamäärä standartoidusta testistä.
Tunnetuin on Mensa, johon liittyäkseen tarvitaan tulos, joka on korkeampi kuin 98 prosentilla väestöstä, joka on kahden keskihajonnan päässä keskimääräisestä tuloksesta eli 100:sta. Suomen Mensa siirtyi elokuussa 2007 käyttämään keskihajontaa 15,[http://www.mensa.fi/sivu.php/alytestit] tätä ennen se oli 24.
Korkeimmat pääsyvaatimukset kaikista älykkyysseuroista on Giga Societyllä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Intelligenskvotient
Intelligenzquotient
Quotient intellectuel
IQ
IQ
)
