Airsoft

Airsoft on taistelupeli, jossa joukkueet suorittavat tehtäviä ja ampuvat vastapelaajia aidon ampuma-aseen näköisillä pelivälineillä, joiden ammuksina käytetään 6- millimetrisiä muovikuulia. Peliä varten voidaan luoda kuvitteellinen taistelutilanne, joka saattaa perustua johonkin todelliseen tapahtumaan. Kuitenkin suuri osa airsoftaa ilman mitään juonia tai eläytymistä. Pienitehoisten aseiden ammuksien iskuenergia ei riitä vahingoittamaan pelaajia, mutta pelaajat käyttävät kuitenkin muun muassa kasvojen ja silmien suojaamiseksi suojavälineitä. Milsim on airsoftin yksi muoto, jossa jäljitellään usein sotilaallisia toimintatapoja kuten hierarkkista komentoketjua.

Airsoft eroaa värikuulapelistä siinä, että muovikuula-aseen kuulat eivät jätä maalijälkeä osuessaan. Airsoftille on lisäksi oleellista aitoja tuliaseita muistuttavien asejäljitelmien lisäksi myös muun, yleensä sotilasrekvisiitan käyttö. Airsoft ei ole kuitenkaan aina ole eläytymis painotteista ja leikkiä, vaan suomessa harrastetaan enemmän varsinaista peliä ja hauskanpitoa. Toinen ero paintballiin on osuman tunteminen. Normaalitehoisesta airsoftaseesta ammuttu kuula ei osuessaan yleensä jätä osumajälkeä ja osumaa voisi verrata nipistykseen. Jos ammus osuu takin ryppyyn tai muuhun varusteeseen joka ei ole kosketuksessa ihoon ei osumaa edes tunne. Joissain tilanteissa läheltä kuulunut naksahdus on saattanut olla osuma. Tällaisissa epävarmoissa osumissa on paras keino pelata varman päälle ja poistua pelistä 'eliminoituneena'.

Historia

Airsoft ja airsoft-aseet kehittyivät Japanissa 1980-luvulla paikallisten aselakien kieltäessä useimpien oikeiden tuliasetyyppien hallussapidon. Useiden epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen suosituimmaksi malliksi jäivät nykyiset, jousella ja ilmanpaineella kuulia ampuvat aseet. 1990-luvun alussa Tokyo Marui kehitti ensimmäiset kunnolliset sähkömoottorilla toimivat automaattikuula-aseet. Samoihin aikoihin harrastus alkoi levitä voimakkaasti ulkomaille.

Pelimuodot

Airsoftissa voidaan pelata skenaariopelejä, jotka perustuvat johonkin juoneen. Pelin teema voidaan rakentaa vaikka todellisen sotahistoriallisen tapahtuman ympärille. Enemmän tai vähemmän fiktiiviset, todellisuutta ja mielikuvitusta yhdistelevät asetelmat ovat kuitenkin tavallisia. Skenaariossa edellytetään usein eläytymistä ja teeman mukaista varustusta esimerkiksi maastopuvun ja aseistuksen suhteen.

Airsoftia voidaan pelata sisä- tai ulkotiloissa. Suomessa pelejä järjestetään yleensä hylätyissä teollisuusrakennuksissa tai metsämaastoissa. Suurimmat skenaariopelit, joissa saattaa olla yli 500 pelaajaa, järjestetään jo riittävän tilankin takia lähes poikkeuksetta ulkotiloissa. Yhdysvalloissa sisäpelipaikkoina toimivat muun muassa vanhat lentokentät ja koulut.

Sisätiloissa tapahtuvasta pelistä käytettään myös nimitystä CQB (joka on lyhenne englannin kielen sanoista Close Quarters Battle) tai joskus myös CQC (Close Quarters Combat), jotka kumpikin tarkoittavat lähitilataistelua. Sisäpelipaikat ovat varsin harvassa.

Aseiden toimintaperiaatteet

Airsoft-aseet jaetaan kolmeen luokkaan:

• Kertaviritteiset, (niin sanotut vemput)
• Sähköviritteiset (AEG, Automatic Electric Gun, AEP, Automatic Electric pistol, ACM, Automatic Compact Machinegun)
• Kaasuviritteiset (NBB = Non BlowBack, GBB = Gas BlowBack).

Asevalmistajista tunnetuin on japanilainen Tokyo Marui. Muita valmistajia ovat Academy, AGM, AIM, Air, ASG, Both Elephant, Classic Army, Cyma, Double Eagle, G&G, G&P, Galaxy, HFC, ICS, Inokatsu, JG (Jing Gong), KSC, Kuan Ju Works, KWA, KWC, Lorcin, Madbull Airsoft, Maruzen, Smokey's, Springtime, SRC, Star, Swiss Arms/Cyber Ggun, Systema, TOP, UHC, Umarex, VFC (ent. GB-tech), Well ja Warrior

Kertaviritteinen

Kertaviritteisen aseen toiminnalliset osat ovat piippu, sylinteri, mäntä, jousi ja liipaisinkoneisto.

Ase viritetään käsin vetämällä aseen virityskahva tai luisti taakse, jolloin jousi puristuu kasaan, ja mäntä jää taka-asentoon, minkä jälkeen virityskahva tai luisti johdetaan eteen, ja kuula siirtyy lippaasta piippuun. Näin ase on laukaisuvalmis. Aseen viritys puretaan vetämällä liipaisinta, jolloin kuula lähtee liikkeelle piipusta.

Kertaviritteisiä aseita eli 'vemppuja' valmistetaan useissa maissa kuten Kiinassa, Japaniissassa ja Taiwan. Hintahaitari on erittäin laaja. Laadukkaiden kertaviritteisten pistoolien hinnat ovat noin 25-90 euroa, konepistoolit maksavat noin 60-200 euroa, rynnäkkökiväärit 150-240 euroa ja haulikot 60-300 euroa. Käsiviritteiset tarkkuuskiväärit ovat oma lukunsa: hyvä tarkkuuskivääri maksaa noin 200-600 euroa, joissain tapauksissa lähes 800 euroa.

Kalleimpia jousitoimisia-aseita, kuten tarkkuuskiväärit, voidaan virittää yllättävän suurin tehoihin, jolloin kuulan lähtönopeus ja useimmiten myös kantama kasvaa. Kalliimpiin aseisiin on saatavilla tehojen nostamiseksi muun muassa normaalijousta jäykempiä jousia, lasertähtäimiä, valoja, liipaisinkoneistoja ja jousenohjaimia. Eräs viritysosa on tarkkuuspiippu, joka on useimmiten aseen oman piipun sisään sijoitettava, vakiopiippua tiiviimpi piippu, jolloin kuulan liikelle panevan ilman paine kasvaa. Monet aseet tarvitsevat sisuksiinsa kuitenkin vahvistusosia kestääkseen vahvempien jousten tuottaman iskuvoiman. Viritysosien hintoja kuvaa esimerkki Maruzen APS SV -tarkkuuskiväärin virityskustannuksista. Kivääri maksaa uutena noin 400 euroa, mutta raskaampiin virityksiin tarvitaan rahaa noin 700 euroa: 300 prosentin virityksellä varustettuun aseeseen tarvitaan ainakin Zero trigger (liipaisinkoneisto), uusi sylinterisetti, jousi, jousenohjain ja mäntä.

Sähköviritteinen

Sähköviritteisiä aseita sanotaan yleisimmin sähköaseiksi. Sähköase saa käyttövoimansa akusta (jännite pääasiassa 7,2 V, 8,4 V, 9,6 V tai 10,8 V mutta myös 12 V, 13,2 V tai 14,4 V käytetään), jonka virta johdatetaan sähkömoottoriin. Tämä pyörittää rattaita, ja vetää männän taakse (puristaen jousen kasaan). Kaikki tämä tapahtuu rataslaatikossa eli 'mechassa' (), joka sisältää rattaat sekä joissakin malleissa myös sähkömoottorin, laakerit, jousen, jousenohjaimen, liipaisinkoneiston, sylinterin ja männän.

Pelikäyttöön riittävän laadukkaat sähkötoimiset pistoolit (AEP = Automatic Electric Pistol) saatiin markkinoille vuonna 2005. Nykyään tällä periaatteella toimivina on saatavilla sekä pistooleita (TM G18c, TM M93R ja TM USP) että konepistooleita (TM MP7A1 ja TM Vz61 Scorpion ). Edellä mainituissa toimii pienoiskokoon ahdettu rataslaatikko, joka on toimintaperiaatteeltaan isompien aseiden kanssa vastaava ja niitä pyörittää 7,2 voltin akulla varustettu moottori. Sähkötoimisia aseita kustomoidaan ja viritetään paljon niiden mahdollisuuksien takia.

Sähköviritteisiä aseita (kuten muitakin) voidaan myös kustomoida () ja modifioida, mikä tarkoittaa aseen muuntamista käyttäjälle mieleisemmäksi. Kustomoinniksi lasketaan jokainen sellainen aseeseen tehty muutos minkä jälkeen ase ei ole samanlainen kuin kaupan hyllyltä ostettaessa. Kustomoitaessa aseen käyttömukavuutta, ergonomiaa, ulkonäköä, tehoa tai muuta ominaisuutta pyritään parantamaan.

Sähköaseet ovat pelikentillä yleisimpiä; tämän takia niitä myös viritellään muita useammin.

Viriteltäessä (pätee myös jousiaseisiin) voidaan valita, minkä tehoiseksi ase halutaan. Sähkö- ja jousitoimisissa aseissa tehokkuuteen vaikutetaan ensisijaisesti jousen valinnalla. Eri valmistajien jouset on luokiteltu eri tavoin, eivätkä eri valmistajien samalle tasolle luokittelemat jouset välttämättä ole vertailukelpoisia, koska mitään yhtenäistä standardia ei ole. Kuitenkin virijousi on tavallista jousta jäykempi, mikä aiheuttaa sen, että tulinopeus saattaa laskea. Tämä on korjattavissa ostamalla aseeseen tehokkaampi akku, puhutaan viriakuista. Esim. yleisimmän 8,4V korvaaminen 9,6V akulla on tavallista, mutta viriakun käyttäminen aseessa mitätöi aseen takuun.

Harrastuksen alkuvaiheessa viritysrajat määritettiin yleensä Systeman jousien mukaan MXXX-tasolle (esim. M120 ja M180 kenties yleisin virijousi sähköaseissa). Nykyään, valmistajien lisääntyessä, on siirrytty joko lähtönopeuteen tai mieluiten piipunsuulta mitattuun tehoon perustuviin rajoihin. Suomessa useimmat yhdistykset ovat asettaneet sähköviritteisten aseitten viritysrajaksi 1,44 J, jolloin 0,20 gramman painoisen kuulan lähtönopeus saa olla maksimissaan noin 120 m/s. Joissakin peleissä (yleensä Suomen ulkopuolella) kertaviritteinen ase saadaan virittää tasolle, jolla 0,20 gramman painoisen kuulan lähtönopeus on noin 190 m/s eli noin 3,6 J. Suomessa yleisin tarkkuuskiväärin ylin lähtönopeus on 0,20 grammaisella kuulalla 170 m/s eli noin 3 joulea. Uusien AEG-aseiden hinnat ovat suomessa 200–1000 euron tuntumassa ja AEP-aseiden yli 100 euroa.

Kaasutoiminen

Kaasuaseet luokitellaan kahteen alakategoriaan:

• GBB ()
• NBB ()

Aseet toimivat kutakuinkin samalla tavalla: kaasumännällä. Yleensä lippaassa on kaasusäiliö, halvemmissa malleissa ja revolvereissa tämä on aseen sisäinen.

Kaasutoimisia aseita on monen tyyppisiä: pistooleista konepistooleihin, konekivääreihin ja tarkkuuskivääreihin.

Kaasuaseissa käytetään ponnekaasuja, jotka yleensä sisältävät myös voiteluaineita. Myynnissä on yleisesti kahta kaasua:

HFC134a-kaasu on tetrafluorietaania (CH2FCF3). Se on tällä hetkellä markkinoilta olevista airsoft-käyttöön tarkoitetuista ponnekaasuista teholtaan pienin. Tätä kaasua valmistavat muun muassa Tokyo Marui, KWC, KJ works ja KSC. HFC134a on Japanissa ainoa laillinen tähän tarkoitukseen käytettävä kaasuseos. Tämän takia suurin osa Japanissa valmistetuista aseista ei ilman muutostoimenpiteitä kestä muita, 'vahvempia' ponnekaasuja.

Green gas on yleisnimitys Japanin ulkopuolelta tuleville ponnekaasuille, joiden pääaineena on propaani. Valmistajia on useita, moni tuote on Suomessa myyntikiellossa vaarallisen heikon pakkauksen johdosta. Green gasiin viitataan joskus HFC22-kaasuna. Tämä on virheellistä, sillä samantehoista, ympäristölle haitalliseksi luokiteltua HFC22-kaasua ei käytännössä saa enää mistään, käytännössä kaikki markkinoilla olevat seokset perustuvat propaaniin ja butaaniin. Korkean paineen ansiosta tämä kaasu kuluttaa aseita nopeammin, tosin Suomen kylmässä ilmastossa (kaasujen paine riippuu lämpötilasta, mitä lämpimämpi, sen kovempi paine) aserikkoja tapahtuu vähemmän kuin netistä lukemalla voi ymmärtää.

Suurimmaksi osaksi propaanista koostuvaa kaasua myydään maailmassa paljon retkikeitinten ja grillien polttoaineena, myös Suomesssa, nestekaasun nimellä. Nämä kaasut toimivat airsoft-aseissa suunnilleen yhtä hyvin kuin green gas, ja suuressa maailmassa niitä käytetäänkin paljon, sillä ne maksavat paljon vähemmän kuin kaukomaissa airsoft-käyttöön pullotettu kaasu. Tähän on saatavilla valmiita liittimiäkin, jotka eivät kuitenkaan sovi suomalaisiin pulloihin. Suomessa grillinestekaasun käyttö on erittäin harvinaista, sillä meikäläiset pullot ovat kovin isoja, eikä valmiita liittimiä ole kaupallisesti saatavilla. Grillikäyttöön tarkoitetun kaasun käytön ongelmana on voiteluaineen puute, kuten sanottu, airsoft-käyttöön tehdyissä kaasuissa on mukana silikoniöljyä voitelemassa aseen tiivisteitä.

Teoriassa kaasuaseet eivät toimi +2 celsiuksen alapuolella, ja jotkut valmistajat poistavat takuun jos asetta käytetään alle kahden asteen lämpötilassa. Käytännössä ainakin KWC aseet toimivat jopa -25 asteessa, joskaan ei niin hyvin kuin lämpimässä. Nykyään valmistetaan CO2 kapseleilla toimivia aseita, jotka toimivat varmemmin pakkasella ja tulevat ajanmyötä vastaamaan kaasukäyttöisiä.

Kaasutoiminen Blowback (Gas Blowback)

Kaasutoiminen Blowback (GBB = Gas BlowBack) on airsoft-aseista toiminnaltaan autenttisin. Ammuttaessa luisti liikkuu taaksepäin kuten oikeassakin aseessa, palautuessaan luisti lataa seuraavan kuulan piippuun kunnes kuulat loppuvat lippaasta, ja luisti jää taka-asentoon. Käyttövoimaa kaasutoimiseen aseeseen antaa yleensä aseen lippaaseen erillisistä pulloista täytettävä nestekaasu tai hiilidioksidipatruuna, joskus myös ulkoisesta säiliöstä tuleva hiilidioksidi tai paineilma.

GBB-aseet vaativat muita säännöllisempää huoltoa, sillä niissä on paljon liikkuvia, lialle ja huonolle voitelulle herkkiä osia. Kaasunkulutus on luonnollisesti suurempaa GBB- kuin NBB-aseissa.

GBB-aseiden hinta on noin 65–300 €.

Kaasutoiminen ei-blowback (Non-Blowback)

NBB-kaasuase (Non-BlowBack) on GBB-kaasuasetta yksinkertaisempi ja yleensä halvempi. Aseen luisti ei liiku ammuttaessa ja ase virittyy liipaisinta painamalla; samalla lippaasta nousee kuula koneistoon. NBB-aseet eivät ole kovinkaan herkkiä rikkoutumaan, koska niissä liikkuvien osien määrä on pieni ja koneisto yksinkertaisempi. Tehossa NBB-aseet eivät juurikaan häviä GBB-aseille.

Halvimmissa NBB-aseissa hop-up on kiinteä. Niissä käytetyistä materiaali- ja suunnitteluratkaisuista johtuen rakenne ei ole kovinkaan kestävä. Tällaisten aseiden käyttöikä ei yleensä ole kovin pitkä. Toisaalta markkinoilla on myös huomattavasti parempilaatuisia tuotteita, joissa on säädettävä hop-up ja joiden rakenne on huomattavasti kestävämpi.

Monet harrastajat suosivat tällaisia aseita koska ne ovat varmatoimisia ja, erityisesti äänenvaimentimen kanssa käytettyinä, myös hiljaisia.

Paineilmatoimiset

Aivan ensimmäiset Airsoft-aseet toimivat esimerkiksi repussa kannettavalla paineilmapullolla. Ääni, teho ja luotettavuus olivat aivan eri luokkaa kuin nykyisissä, virittelemättömissä aseissa. Paineilmatoimisia aseita valmistaa kaksi yritystä, SHOEI sekä Sun Project. SHOEI on keskittynyt valmistamaan II maailmansodan aikaisten aseiden mukaelmia eli niin sanottuja replikoita ja Sun Project taas Colt-sarjan aseita.

Paineilmatoimiset aseet ovat sähkötoimisiin verrattuina hyvinkin kalliita: Ase yksinään saattaa maksaa saman verran kuin sähköase, mutta aseen lisäksi on hankittava paineilmalaitteisto (200–1000 €).

Ennen kuin sähköaseet valtasivat markkinat, airsoft-maailman tunnetuimmat valmistajat olivat Asahi, JAC, MGC (Model Gun Company) sekä FTC (Falcon Toy Company). Edellä mainitut yritykset menivät konkurssiin, MGC(toy tec) meni konkurssiin tehtyään FN P90 aseen ilman tarvittuja lisenssejä. Ja koska tämä oli patentoitu malli, FN haastoi MGC:n oikeuteen. Yhtiö meni konkurssiin mutta on noussut jaloilleen ja valmistaa nykyään paukkupatruuna-aseita.

Tärkeitä osia

Rataslaatikko

Rataslaatikko () on alun perin Tokyo Maruin kehittämä konsepti, joka mahdollistaa esimerkiksi piipun vaihtamisen rattaisiin koskematta. Rataslaatikon sisällä on kolme ratasta: kartioratas (bevel gear), alennusratas (spur gear) ja viritinratas (sector gear) sekä mäntä, jousi, sylinteri, liipaisinkoneisto ja suutin. Joissakin versioissa moottori on kiinnitetty rataslaatikkoon.

Moottori

Moottori on useimmiten sijoitettu aseen kahvaan rataslaatikon alapuolelle. Se toimii akun antamalla 7,2–14,4 voltin jännitteellä ja on hyvin nopea. Aseet ampuvat yleensä 500–1500 laukausta minuutissa. Moottori pyörittää koneistoa alennusrattaan kautta.

Hop-up

Hop-up on piipun alkupäässä, yläpinnassa sijaitseva pieni kuminen tai metallinen nystyrä, joka antaa kuulalle takakierteen. Takakierre luo nostetta, mikä kaartaa kuulan lentorataa ylöspäin. Oikein säädettynä kierre kumoaa painovoiman vaikutusta, ja kuula lentää suoraan lähes koko kantamansa. Jos taas hop-up on säädetty liian pieneksi, kuula ei voi vastustaa painovoimaa tarpeeksi, vaan laskeutuu nopeasti maahan. Aseissa, jossa on kiinteä hop-up, on käytettävä siihen sopivia kuulia – väärän painoiset kuulat eivät lennä suoraan eteenpäin, vaan putoavat nopeasti maahan tai nousevat jyrkästi ylöspäin. Jos kuula on huonolaatuinen, se saattaa myös vaurioittaa hop-up -koneistoa.

Suojavarusteet

Airsoft-aseen ammuksen lähtönopeudet vaihtelevat yleisesti aseen ja virittelytason mukaan alle 30 metristä sekunnissa aina kahteensataan metriin sekunnissa. Useimmissa suurissa peleissä nopeuden ylärajaksi on asetettu sarjatuliaseilla 0,2 gramman kuulalla mitattuna CQB:ssa 100 m/s (~1 J) ja muutoin 120 m/s (~1.44 J). Käytetystä suojauksesta huolimatta oletetaan, että ainakaan viritetyn aseen käyttäjät eivät ammu aivan lähietäisyyksiltä. Airsoft-aseita tulee käsitellä kuten oikeitakin aseita, ja vaikka ne eivät oikein käytettynä ole vaarallisia, voi onnettomuuksia tapahtua, mikäli aseita käsitellään väärin tai huolimattomasti.

Vaatetus

Yleensä airsoftissa käytetään maastoutumiseen tarkoitettuja vaatteita. Kaikkein suosituimpia ovat eri armeijoiden maastopuvut. Muihin asuihin kuuluu muiden muassa aavikkopuku, jonka hyöty jää Suomen alueella vähäiseksi. Myös Toisen Maailmansodan sekä Vietnamin sodan asut ovat jossain määrin myöskin suosittuja, mutta niitä harvoin näkee käytettävän muualla kuin ko. teeman mukaisissa skenaarioissa. Suojakäsineet eivät ole lajissa kovin tärkeitä, mutta sellaisia jotkut pitävät mukana. Kasvot suojataan hyvin, sillä pienitehoinenkin ase voi vahingoittaa vakavasti silmiä. Yleisiä silmäsuojainmerkkejä ovat: Bollé, Sansei, ESS ja Wiley X.

Kasvot

Yleispätevä sääntö on, että kasvojen lisäksi peitetään myös muut arat paikat kuten hampaat, korvat ja nivuset. Suomen laissa määrätään silmien suojaaminen pakolliseksi, koska vastuu osumasta on aina ampujan. Airsoft-käyttöön sopivia laseja ovat muiden muassa ESS:n, Bollén ja Sansein valmistamat. Maskit suojaavat koko kasvot. Eräs suosittu maskimalli on Stealth-maski, joka rajoittaa tähtäämistä vähän verrattuna muihin. Monet käyttävät suojalaseja, koska maskit hankaloittavat tähtäämistä paljon. Airsoft-käyttöön eivät sovellu esimerkiksi kemistinlasit, silmälasit, laskettelulasit, ilotulitteita ammuttaessa käytettävät lasit tai aurinkolasit. Suomen airsoft-yhdistysten yhteisen päätöksen johdosta alle 18-vuotiaille ei suositella ampujanlasi-mallisten suojalasien käyttöä. Hampaiden suojaamiseen käytetään usein jääkiekkoon tarkoitettuja hammassuojia, mutta muitakin mahdollisuuksia on: vaikkapa suun peittävä verkko, muovilevy tai Suomen airsoftaajien joukossa tuttu shemagh-huivi. Erityisesti paintball- eli värikuulapeleihin tarkoitetut, mutta myös airsoft-käyttöön sopivat suojaimet peittävät vähintään suun ja usein myös korvat.

Muut

Sopiva vaatetus suojaa hyvin vartaloon osuvilta kuulilta. Yleisesti ottaen väljät vaatteet suojaavat paremmin kuin tiukat. Peleissä käytetään useimmiten armeijoiden kenttä- ja maastopukuja, jonkin verran myös metsästys- ja ulkoilukäyttöön tarkoitettuja. Erityisesti juonellisissa peleissä voidaan käyttää pelin teemaan sopivia asuja.

Kuulilta suojautumisen lisäksi pelissä on syytä käyttää tukevia kenkiä, jotka vähentävät nilkkoihin kohdistuvia vammoja. Esimerkiksi armeijan maihinnousukengät ovat yksi parhaista vaihtoehdoista: ne tukevat jalkaa hyvin pudotuksissa ja liikuttaessa.

Myös polvisuojat ovat yleisesti käytössä, suojaamassa polvia kolhuilta maastossa edettäessä. Polvisuojat ovat myös erityisen hyvä lisä tukea ja suojaa antamaan esimerkiksi rakennetulla alueella tai kivikkoisella/kalliopohjaisella alueella pelattaessa.

Taukopaikalla eli 'offarilla' () aseen on oltava lipastamattomana (lipas irti aseesta), varmistettuna ja tyhjälaukaus suoritettuna ennen offgamelle saapumista.

Naski-termiä käytetään usein pilkkaavassa muodossa airsoftissa. Naskilla tarkoitetaan tällöin henkilöä, joka ei noudata sääntöjä vaan 'modettaa' tahi joka pelaa raketti-, kemianluokan-, laskettelu- ynnä muilla käyttöön sopimattomilla laseilla. Alun perin naskilla tarkoitettiin naskalia eli nuorta henkilöä. Naski sekoitetaan myös usein henkilöön, jolla ei ole kunnollisia varusteita, vaan pelaa esimerkiksi tuulipuvussa taikka verryttelyasussa. Sanalla voidaan myös tarkoittaa henkilöä, joka on todettu pelkuriksi.

Järjestöt Suomessa

Suomessa ei ole vielä valtakunnallista airsoft-kattojärjestöä, mutta alueellisia yhdistyksiä on perustettu ainakin pääkaupunkiseudulle, Turkuelleun, Tampere, Poriin, Saloinon, Mikkeli, Kuopioon, Pohjois-Pohjanmaalle esimerkiksi Ouluun ja Etelä-Karjalaan. Uusia yhdistyksiä on syntymässä ympäri Suomea, ja harrastus on selkeästi järjestäytymässä vuosina 2005–2007. Nämä alueelliset yhdistykset pyrkivät ajamaan alueensa harrastajien asiaa järjestetyn toiminnan, jäsenetujen ja parempien harrastuspaikkojen avulla. Harrastusta käsittelee myös kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvä lehti Softaaja.

Aiheesta muualla

• Airsoft-Wiki – Airsoft-aiheinen Wiki
• Softaaja – Ensimmäinen Suomessa julkaistu kaupallinen airsoft-lehti
• Juoksuhauta – Tietoa yleisesti aseista ja varusteista
• Pelikalenteri – Riippumaton sivusto, joka käsittelee Suomen tulevia airsoft-pelejä
• Tarkkailija – Airsoftia käsittelevä suomalainen riippumaton uutissivusto
• Leka – Laaja suomenkielinen alan sivusto
• Airsoft-eden – Riippumaton suomalainen airsoft-sivusto, jolla on muun muassa arvosteluja eri aseista
• Punaliitto – Venäläis- ja neuvostoliittolaishenkinen airsoft-sivusto
• ArniesAirsoft – Airsoft-sivusto, josta on uutisia ja erilaisia artikkeleita