Tähdet
Capella, Alfa (α) Aurigae on taivaan 6:nneksi kirkkain tähti, auringonkaltainen ja spektroskooppinen kaksoistähtian. Järjestelmän toinen komponentti on G-spektriluokka kuuluva, kuten päätähtikin, ja ne kiertävät toistensa ympäri runsaassa sadassa vuorokaudessa. Paria kiertää vielä noin valovuoden etäisyydellä kaksi punaista kääpiötä. Pääparia on helppo havaita, koska tähdet eivät Maasta katsottuna peitä toisiaan, vaikka ovat kovin lähellä.
Epsilon (ε) Aurigae;, myös Haldus tai Almaaz, on maasta noin 2000 valovuoden etäisyydellä oleva muuttuva ylijättiläinen, joka pimentää kumppaninsa joka 27. vuosi yhden vuoden ajaksi (seuraava pimennys on vuosina 2009-2011). Kirkkaus vaihtelee välillä +3.0m - +3,8m ja tähden halkaisija on noin 1000 kertaa Auringon vastaava. Parin toista komponenttia ei ole valokuvattu, on tosin arveltu että toinen komponentti olisi suuri, himmeä tähti jolla on valtava määrä pölyä ympärillään. [1] ![]()
Zeta (ζ) Aurigae; on myös pimennysmuuttuja, se pimentyy 970 päivän välein muutaman magnitudin kymmenyksen kun kaksoistähden sininen B-komponentti menee punaisen jättiläistähden taakse.
AE Aurigae on paitsi muuttuva tähtiin ja kaasupilven ympäröimä, niin myös siitä erikoinen, että se kuuluu ns. karkulaistähti, jolla on aika suuri vauhti - 100 km/s. Se on karannut yhdessä Kyyhkysen kuviossa olevan Mu (μ) Columbae;-tähden kanssa Orionista 2,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kaksi kaksoistähteä kohtasivat Orionissa tähtien syntyalueella toisensa läheltä ja kaaottisten liikkeiden jälkeen em. pakolaiset hajosivat osiinsa kukin omille lentoradoilleen. Ainoastaan Iota (ι) Orionis; säilyi kaksoistähtenä. (Astrophysical Journal 544, L133 - L136 (2000)).
Syvän taivaan kohteet
Tähdistön läpi kulkee Linnunrata ja siitä löytyy useita näyttäviä avonaisia tähtijoukkoja mm. M36, M37 ja M38, jotka näkyvät kiikareilla komeasti. Joukot ovat meistä vastaavasti 4100, 4400, ja 4200 valovuoden etäisyydellä.
Kolmikon keskimmäinen kohde M36 on 14 valovuoden kokoinen avoin tähtijoukko, jonka Giovanni Batista Hodierna löysi ennen vuotta 1654. Tähtiä joukossa on ainakin 60 ja se on hyvin paljon Seulasten kokoinen ja ikäinen joukko. [1]
24 kaariminuutin kokoinen M37 on suurin ja eteläisin Ajomiehen joukoista, se käsittää noin 150 kirkkaampaa tähteä, jotka näkyvät nätisti jo pienemmälläkin kaukoputkella. Yhteensä tähtiä on arveltu olevan noin viisisataa. [1] ![]()
M38 on pohjoisin joukoista, se on noin 25 valovuoden kokoinen ja 220 miljoonan vuoden ikäinen. Joukoin kirkkain tähti on +7,9 magnitudin keltainen jättiläistähti. [1] ![]()
