Historia
Varhaiset esiintymiset
Aku Ankka teki ensiesiintymisensä Bert Gillettin ohjaamassa piirroselokuvassa
Viisas Kana Kananen (
Wise Little Hen), joka ilmestyi
9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä. Akusta tehtiin merimiespukuinen siksi, että ensiesiintymisessään hän asui asuntolaivassa keskellä
lampea.
Akun syntymäpäivästä tuli epätietoisuutta, kun myöhemmin elokuvassa Sedän syntymäpäivä (Donald's Happy Birthday) oli seinäkalenterissa päivämäärä 13. maaliskuuta 1934. Tästä lähtien Disney-yhtiö alkoi selittää, että Aku munittiin tuona päivänä ja hän kuoriutui kesäkuussa.
Aku sai yleisön keskuudessa sen verran suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orpojen hyväksi (Orphan's Benefit). Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.
Suosio kasvaa
1930-luvulta 1960-luvulle tehtyjä Aku Ankka -animaatioita pidetään nykyään lähes taiteena. Aku olikin alun perin nimenomaan animaatiohahmo. Aku Ankka -piirretyt ovat lyhyitä ja toiminnallisia. Välillä niissä koetaan seikkailuja, mutta useimmiten liikutaan jonkin arkiaskareen ympärillä. Toisinaan Aku Ankalla on vastustaja, kuten Tiku ja Taku tai muita eläimiä, mutta usein Akun vaikeudet seuraavat kenenkään järjestämättä. Varsinaisia Aku-piirrettyjä tehtiin 128.
2. helmikuuta 1938 amerikkalaisissa sanomalehdissä alettiin julkaista Al Taliaferron piirtämiä ja Bob Karpin käsikirjoittamia sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä oli Aku. Taliaferro ja Karp kehittelivät Akun tulista luonnetta ja loivat Mummo Ankan, Hansu Hanhennn, Pulivari sekä Tupun, Hupun ja Lupun. He myös keksivät Aku Ankan auton.
Vuoteen 1941 mennessä Aku oli ehtinyt esiintyä jo viidessäkymmenessä piirretyssä, ja vuonna 1965 hän oli esiintynyt jo sadassa piirroselokuvassa. Muutama piirroselokuva tehtiin CinemaScope-koossa ja yksi jopa kolmiulotteisena (Working for Peanuts, 1953).
Sotapropagandassa
kuville vuoden 1943 propagandaelokuvassa Der Fuehrer's Face.]]
1940-luvun alkupuolella Disney-yhtiö otti osaa
toisen maailmansodananan aikaiseen
propaganda, ja niinpä Akua alettiin nähdä piirretyissä propagandaelokuvissa.
Disneyn sotapropagandaelokuvista tunnetuin on Jack Kinneyn ohjaama Der Fuehrer's Face vuodelta 1943. Piirretty ivasi Adolf Hitleriä ja pilkkasi kansallissosialismitehtaassaa. Der Fuehrer's Facessa Aku työskenteli ”Führerin” eli Hitlerin alaisena ammus, joka sijaitsi Natsi-Saksaa parodioivassa ”Nutzimaassa” (Nutzi Land). Hän joutui työskentelemään tuntikaupalla ilman lepoa, ja aina Hitlerin kuvan nähdessään hänen täytyi tervehtiä kuvaa sanoen: ”Heil Hitler!” Lopussa kuitenkin Aku herää ja huomaa kaiken olleen pelkkää unta, ja elokuvan lopussa hän vakuuttaa uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja Vapaudenpatsaan pienoismallille pukeutuneena Yhdysvaltain lipun värisiin yövaatteisiin. Vaikka Der Fueher's Face voittikin parhaan piirretyn lyhytelokuvan Oscar-palkinnon, sodan päätyttyä Disney-yhtiö alkoi pitää sitä sopimattomana lapsille (koska Aku esitetään siinä natsina) eikä se myöskään sopinut muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen. Yhtiö piti elokuvaa poissa levityksestä, kunnes julkaisi sen vuonna 2004 rajoitetussa erikois-DVD-kokoelmassa Walt Disney Treasures: Walt Disney on the Front Lines.
Disney julkaisi myös kuusi lyhytelokuvaa, joissa Aku liittyy Yhdysvaltain armeijaan ja taistelee japanilaisia sotilaita vastaan. Näistä ensimmäinen, Donald Gets Drafted, sisälsi kohtauksen jossa Aku kirjoitti armeijan värväyspaperiin koko nimekseen Donald Fauntleroy Duck.
Sota-aikana Disney-elokuvia oli vaikea levittää Euroopassa, ja niinpä Disney-yhtiö päätti markkinoida elokuviaan Etelä-Amerikassa. Vuonna 1942 ilmestyi Oppitunti (Saludos Amigos), jota 1944 seurasi Kolme caballeroa (The Three Caballeros). Näissä Aku ystävystyi José Cariocainn ja Panchito Pistoles kanssa.
Carl Barks
Vuonna
1942 amerikkalainen Western Publishing Companyan -kustannusyhtiö alkoi julkaista
Disneyn eläinmaailma sijoittuvia sarjakuvia. Myöhemmin samana vuonna kustantamolle alkoi työskennellä
Carl Barks, joka aikaisemmin oli toiminut muiden muassa pilapiirtäjänä ja Disney-studioiden animaattorina. Barks kehittyi nopeasti sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana ja alkoi kehitellä Akun hahmoa. Hän loi aikaisemmin ärhäkästä ja äkkipikaisesta Akusta päättäväisen ja itsevarman hahmon. Hän myös käytti ja kehitti Taliaferron ja Karpin keksimiä hahmoja, erityisesti Tupua, Hupua ja Lupua.
Barks sijoitti Akun asumaan Ankkalinnan kaupunkiin, ja kansoitti sen keksimillään hahmoilla, kuten Roope Ankalla, Hannu Hanhella, Pelle Pelottomalla, Karhukoplalla, Teppo Tulpulla, Kulta-Into Piillä ja Milla Magialla. Hän myös piirsi ja käsikirjoitti joukon legendaarisia ankkatarinoita, joista maineikkaimpia ovat Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret, kesäkuu 1948), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes, huhtikuu 1949), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, tammikuu 1952), Kultainen kypärä (The Golden Helmet, heinäkuu 1952) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, maaliskuu 1953).
Nyky-Aku
Vuosina 1987–1990 esitetyssä piirrossarjassa Ankronikka Aku liittyy Yhdysvaltain laivastoon ja jättää Tupun, Hupun ja Lupun Roope-setänsä huollettaviksi. Sarja kuvasi Roopen ja ankanpoikien seikkailuja, ja Aku itse esiintyi vain muutaman kerran. Akun poissaoloon on monia syitä: sarjan alkaessa Clarance Nash oli äskettäin kuollut, ja Ankronikan tuottajat pelkäsivät Akun saattavan jättää päähahmoksinn tarkoitetun Roopen varjoonsa. Sarjan tapahtumien edetessä tuottajat huomasivat, että Roope ja ankanpojat tarvitsisivat apulaisen, mutta koska Akua ei uskallettu käyttää, he keksivät tälle eräänlaiseksi ”sijaiseksi” lentäjä Heimo Huima.
Sarjakuvien Aku on säilyttänyt suosionsa Euroopassa aina nykyaikaan saakka. Erityisen suosittu Aku on Italiassa,
Norjassa ja
Suomessa. Italialaiset sarjakuvataiteilijat, kuten
Giorgio Cavazzano,
Massimo De Vita ja edesmennyt
Romano Scarpa, ovat luoneet oman ankkamaailmansa, jonka luomuksia ovat muiden muassa
Kuuno Kaakkuri,
Riitta Hanhi ja Akun
alter ego Taikaviitta.
Nykyisistä Aku Ankka -piirtäjistä suosituin on kuitenkin yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään tunnettu amerikkalainen Don Rosa, jonka koko tuotanto sisältää valtaisasti viittauksia Barksin tarinoihin. Tuotteliain Aku Ankka -taiteilija on chileläinen Vicar, jolla on ikioma studio, jossa hänelle työskentelee useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia.
Vuonna 2004 Aku Ankka sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.
Auto
Aku ajaa punaista pientä avoautoa rekisterinumeroltaan 313. Auton takaosassa on avattava kahden hengen takapenkki (johon kuitenkin kolmikko Tupu, Hupu ja Lupu mahtuu hyvin).
Tarinassa 'Monikäyttöauto' Akun autossa on ”Mixwell”-moottori vuodelta 1920, 1922-mallinen ”Dudge”-runko ja ”Paclacin” akselit vuodelta 1923. Nämä selviävät kyseisestä Don Rosan tarinasta, jossa Aku kuvailee autoaan. Osien nimet ja vuosiluvut ovat keksittyjä. Mixwell on muunnos Maxwellsta-merkistä, jota on valmistettu kauan aikaa sitten. Dudge on peräisin Dodge ja Paclac on nimiväännösyhdistelmä automerkeistä Packard ja Cadillac.
Eräissä tarinoissa Aku on sanonut auton olevan American Bantam. Sitä on myös virheellisesti kutsuttu ”Topolinoksi”, joka on Fiatin malli (ja tarkoittaa italiaksi Mikki Hiirtä).
Aku Ankan munintapäivä, 13. maaliskuuta, näkyy myös Akun auton rekisterinumerossa. Amerikkalaiseen tyyliin 13. maaliskuuta kirjoitetaan 3/13 eli ensin kuukausi ja sitten päivämäärä. Tämä on siirtynyt kaikkien tuntemaan rekisterinumeroon 313.
Don Rosa esittää tarinassaan Monikäyttöauto ajatuksen, että Aku kokosi auton itse ja on siksi suuresti kiintynyt siihen.
Sukulaiset
Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi. Akulla on myös sisko Della Ankka, jonka lapsia
Tupu, Hupu ja Lupu ovat. Hortensia MacAnkka on
Roope Ankka-nimisen (sukunimi vaihtui jossain vaiheessa MacAnkasta Ankaksi,) veli, eli Roope on Akun setä.
Iines Ankka taas ei ole Akulle mitään sukua. Akulla on 3 serkkua, Touho Ankka, Hannu Hanhi ja Sisuvius Ankka. Kaikki nämä 4 ovat Mummo Ankan eli Kaino-Vieno Ankan lapsenlapsia.
Ammatit
Aku on toiminut lukuisissa työpaikoissa. Roope-sedässä numeron 300 eli elokuun 2004 numeron Roope-sedän tietotoimistossa selvitettiin Akun ammatteja. Siinä mainittiin Akun olleen töissä Kattivaaran margariinitehtaalla, Roope Ankalla kolikonkiillottajana ”ja kymmenissä muissakin paikoissa.” Tietotoimiston selvityksen mukaan Aku ”saa luonteensa vuoksi potkut aina säännöllisin väliajoin” ja on tämän takia työskennellyt niin monessa paikassa.
Luonne ja elämäntavat
Aku Ankka on tunnetusti hyvin äkkipikainen, hän voi pahimpina päivinä suuttua pienimmästäkin. Aku on myös hyvin usein niin laiska, että hän pakottaa veljenpoikansa tekemään kaikki kotityöt, vaikka olisi luvannut aikaisemmin tekevänsä ne. Akun suurin perivihollinen on hänen naapurinsa
Teppo Tulppu, he riitelevät hyvin usein keskenään kun edes näkevät toisensa. Akun lempitekeminen on TV:n katsominen.
Piirtäjiä ja käsikirjoittajia
[http://ankkalinnake.org/ankallisakatemia.php] 
Esiintymisiä
Nokkapokka-televisiosarjassa.]]
Televisiosarjoissa
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Anders And
Donald Duck
Donald Duck
Donald Duck
Kalle Anka
)
