www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-08
  Tänne linkitetyt sivut 
Luettelo harrastuksista
Lappo
Särkänniemen akvaario
Lista linkeistä » Alfred Edmund Brehm
Lista linkeistä » Neontetra
Luettelo akvaariokaloista
Kardinaalitetra
Aksolotli
Miekkapyrstö
Pusukala
Koralliriutta
Akaattikotilo
Monnikalat
Delfinaario
Marsilea
Mustaneontetra
Korutetra
Pikkulimaska
Leväbarbi
Vesirutto
Hopeamonni
Kesyhiiri
Mustamolli
Riutta-akvaario
Hammaskarpit
Hammaskarppikalat
Hiekka
Nelisilmät
Oranssiperhokala
Sinirihmakala
GloFish
Ruskoplaty
Purjemolli
  Muut kielet 
daAkvarium
deAquarium
frAquarium
noAkvarium
svAkvarium
Luokka: Akvaariot

Akvaario

69 litran vetoinen kotiakvaario

69 litran vetoinen kotiakvaario

Akvaario on lasi- tai muoviallas, jossa pidetään kaloja, kasveja ja (varsinkin meriakvaariossa) myös selkärangattomia vesieläimiä kuten rapuja ja kotiloita. Akvaarioharrastuksen uskotaan saaneen alkunsa Kiinasta, jossa karpin jalostus lienee alkanut jo 2 000 vuotta sitten.

Akvaarioharrastajia arvioidaan olevan maailmassa noin 60 miljoonaa. Kotiakvaarioiden koot vaihtelevat 40-litraisesta yli tuhannen litran altaisiin. Alle 40-litraisessa altaassa ei ole suotavaa pitää kaloja pysyvästi. Aloittelijalle sopiva akvaarion koko on sadasta litrasta ylöspäin, koska sen kokoisissa altaissa on helpompi pitää vesiarvot vakaana, ja kalojakin voi ottaa useampia lajeja.

1 Akvaarioiden luokittelu
2 Tekniikka
3 Akvaariokalat
4 Akvaariokasvit
5 Julkiset akvaariot
6 Katso myös
7 Aiheesta muualla

Akvaarioiden luokittelu

Perinteisesti akvaariot luokitellaan

  • seura-akvaarioihin, joissa on samanlaisiin vesioloihin sopivia toisilleen harmittomia asukkaita, jotka voivat olla eri puolilta maailmaa
  • biotooppiakvaarioihin, jotka pyrkivät kasvistoltaan, eläimistöltään ja pohjanmuodoiltaan jäljittelemään mahdollisimman tarkoin tiettyä olemassa olevaa elinympäristöä, esimerkiksi Malawi-järveä tai Amazonia
  • lajiakvaarioihin, joiden pääasialliset asukkaat ovat samaa lajia (niiden toivotaan usein lisääntyvän)
  • kasviakvaarioihin, joissa kasvit ovat pääosassa, vaikka kaloja voi silti olla muutamia esimerkiksi pitämässä akvaariota puhtaana
  • meriakvaarioihin, joiden vesi vastaa suolapitoisuudeltaan valtameriä
  • murtovesiakvaarioihin, joissa on suolaa mutta vähemmän kuin valtamerissä
  • riutta-akvaarioihin, jotka ovat sellaisia merivesiakvaarioita, joissa pääosassa eivät ole kalat vaan korallit ja selkärangattomat (kalojakin voi silti olla mukana). Nanoriutta on riutta-akvaarion pienikokoinen alalaji. Lisäksi on olemassa rapuakvaarioita ja kotiloakvaarioita.

Tekniikka

Kotiakvaarion tärkeimmät tekniset laitteet ovat suodatin, valaisin ja lämmitin. Suodattimen tehtävänä on pitää vesi roskista puhtaana ja kemialliselta koostumukseltaan kaloille sopivana. Tämän takaa suodatinmateriaalissa tapahtuva bakteeritoiminta. Suodattimia on erilaisia pienistä mekaanisista sisäsuodattimista suuriin ulkosuodattimiin sekä biologisiin ja kemiallisiin suodattimiin.

Oikeanlainen ja teholtaan riittävä valaistus on edellytys akvaariokasvien kasvulle. Yleensä kotiakvaarioissa käytetään loisteputkivalaisimia. Lämmittimen tarkoitus on pitää akvaarion vesi kaloille sopivan lämpimänä. Jotkut kalalajit tulevat hyvin toimeen huoneenlämmössä, jolloin lämmitin ei ole välttämätön hankinta. Useimmat akvaariokalat ovat kuitenkin kotoisin trooppisilta seuduilta.

Akvaariotekniikka on kehittynyt viimeisten 30 vuoden aikana huimasti, kun on alettu ymmärtää akvaarioveden mikrobiologiaa. Makean veden puolella suodatustekniikat hyödyntävät nyt ennen kaikkea bakteeritoimintaa: voidaan ajatella että on siirrytty 'kompostikäymälöihin', joissa bakteerit hajottavat jätteet vaarattomiksi yhdisteiksi. Merivesipuolella valaistus, ennen kaikkea monimetalli- ja elohopealamput, ovat mahdollistaneet korallien symbioottisten levien menestymisen ja siten korallien kasvattamisen.

Akvaariokalat

Sinirihmakala (<em>Trichogaster trichopterus</em>)

Sinirihmakala (Trichogaster trichopterus)

Akvaariokalojen elämän seuraaminen on monelle tärkein syy hankkia akvaario. Kalojen valinta voidaan suorittaa esimerkiksi siten, että kaikki kalat valitaan joltain tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai puhtaasti kalojen ulkonäön perusteella. Tällöin on kuitenkin huomioitava se, että samaan akvaarion tulevien lajien täytyy tulla toimeen keskenään ja pärjätä samanlaisissa olosuhteissa. Kalojen määrää rajoittaa akvaarion koko; akvaarion liikakansoitus on tyypillisimpiä akvaarion perustusvaiheessa tehtäviä virheitä. Pienimpiä tavallisia akvaariokaloja ovat 3,5 cm mittaan kasvavat kääpiörasborat (Boraras maculatus). Niitä voi pitää huoletta pienimmissäkin jo minimaalisen kokoisissa 40-litraisissa akvaarioissa n. 15 kappaletta. Sen sijaan alle 200-litraiseen akvaarioon ei mahdu esimerkiksi yhtään kultakalaa. Kultakaloja ei kannata edes harkita muuhun kuin todella suureen akvaarioon, sillä ne venähtävät joskus jo vuodessa yli 25 cm pitkiksi.

Tunnetuimpia ja yleisimpiä akvaariokaloja ovat miljoonakalat, lehtikalatt, platy, miekkapyrstöt, kultakalatt, seeprakala, rihmakalat, partamonnit sekä tetroista ja barbeista muun muassa neontetra, kirsikkatetra ja tiikeribarbi. Akvaarion koko määrää pitkälti myös siihen sopivat kalalajit: esimerkiksi lehtikaloja ja kultakaloja ei pitäisi kasvattaa kuin suurissa, monen sadan litran vetoisissa akvaarioissa. Merivesipuolella elokuva Nemoa etsimässä lisäsi kiinnostusta vuokkokaloihin.

Kalojen valinnassa on lisäksi huomioitava se, että monet akvaariokalat tarvitsevat ympärilleen parven viihtyäkseen. Useimmat pienet akvaariokalat, kuten tetrat, barbit ja seeprakalat, ovat parvikaloja. Parvikaloja olisi suositeltavaa hankkia akvaarioon vähintään 6–7 kappaletta. Pienempiä parvikaloja, kuten neontetroja, kannattaa ottaa heti alkuun ainakin 15–20 kappaletta, koska iso parvi on pientä näyttävämpi ja kalatkin viihtyvät paremmin. Jotkut kalalajit viihtyvät pareittain tai yksikseenkin, sellaisia löytyy mm. monni- ja ahvenkalojen lahkoista.

Yleisin kalakokoonpano kotiakvaariossa (noin 150–200-litraisessa) kostuu yhdestä keskivedessä liikkuvasta pikkukalaparvesta (esimerkiksi 15 neontetraa), pääkaloista, kuten pienehköstä kirjoahvenpariskunnasta, ja pohjalla oleskelevista monneista, kuten partamonnista ja pienestä nuolimonniparvesta. Lisäksi akvaariossa voi pitää kalojen lisäksi lähes läpinäkyviä leväsukarapuja (Caridina multidentata).

Akvaariokalojen yleisimpiä sairauksia on Ichthyophthirius multifiliis -nimisen loisen aiheuttama valkopilkkutauti, joka on varhaisella havaitsemilla ja kunnollisella hoidolla parannettavissa.

Akvaariokasvit

Makeanveden akvaarioihin kuuluvat luonnollisena osana erilaiset vesikasvit, joista yleisimpiä ovat erilaiset miekkakasvit (Echinodorus), vesitähdikit (Hygrophila), melalehdet (Cryptocoryne) ja vallisneriat (Vallisneria). Kasvien rehevän kasvun edellytyksenä on oikeanlainen pohjamateriaali, hyvä veden laatu, riittävä valaistus, hiilidioksidimäärä ja ravinnelannoitus. Jotkut akvaarioharrastajat ovat ensisijaisesti keskittyneet kasvien kasvattamiseen ja kalat ovat toissijaisina asukkaina. Tuloksena on näyttäviä kasviakvaarioita.

Merivesiakvaarioissa kasveja ei kasva. Myöskään tietyissä biotooppiakvaarioissa (esimerkiksi Tanganjika- tai Malawijärven biotoopit) ei yleensä ole kovin runsasta kasvillisuutta. Varsinkin suuret kirjoahvenet voivat kaivaa pohjaa ja tuhota kasveja niin, että elävien kasvien pito akvaariossa ei onnistu.

Julkiset akvaariot

Julkisia akvaarioita on sekä eläintarhojenn yhteydessä että itsenäisinä matkailukohteina, esimerkiksi Sea Life Helsingissä, Särkänniemen akvaario Tampereella ja Maretarium Kotkassa. Vantaan Akvaariolinna lopetti toimintansa vuonna 2006.

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Aqua-web Aiheesta muualla - suomalainen keskusteluryhmä

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.