Historia
Nykyisten Alankomaiden alue oli aiemmin kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eaa. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eaa. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan kuten nykyinen Belgiakin. Frankkien valtakunnan jaon (843) jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöhemmin joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä 1477 Habsburgien omistukseen.
Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka kiihkokatolinen politiikka julmine uskonvainoineen johti vapaussotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohjoisissa maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi (Yhdistyneet provinssit) vuonna 1581, kun taas eteläiset maakunnat (nykyinen Belgia) jäivät Espanjan yhteyteen. Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaiden itsenäisyyden Westfalenin rauhassa 1648.
Alankomaat oli vallannut jo vapaussodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöhemmin siirtomaitaan muun muassa Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652–1654 ja 1665–1667 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. 1806 se muutettiin Napoleoninin veljen Ludvig hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskaan.
Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Orania-Nassaun suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nykyinen Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830. Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi 1890 kuningatar Wilhelmina. Luxemburg erosi itsenäiseksi kuningas Vilhem III:n kuoltua.
Alankomaat pysyi puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa, ja julistautui puolueettomaksi myös toisen maailmansodan puhjetessa. Saksalaiset kuitenkin miehittivät maan 1940, jolloin kuningasperhe ja hallitus pakenivat Lontooseen. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945. Sodan päätyttyä kuningatar Wilhelmina palasi takaisin 1945 ja luopui kruunusta 1948 tyttärensä Julianan hyväksi. Tämä puolestaan luovutti valtaistuimen 1980 tyttärelleen Beatrixille. Toisen maailmansodan jälkeen Alankomaat on tukeutunut länteen. Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä. Siirtomaista on enää jäljellä Alankomaiden Antillit ja Aruba, kun Indonesia itsenäistyi 1949 ja Surinam 1975.
Politiikka
Alankomaat on ollut perustuslaillinen kuningaskunta vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (Minister-president). Hallitukset ovat rakentuneet vuoroin keskustan ja vasemmiston, vuoroin keskustan ja oikeiston yhteistyölle.
Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa (Tweede Kamer; toinen kamari) on 150 jäsentä, ja heidät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Senaatilla on vähemmän vaikutusvaltaa, ja sen jäsenet valitsevat Alankomaiden provinssien parlamenttien jäsenet aina provinssi-parlamenttivaalin jälkeen.
Alahuoneessa ovat edustettuina kristillisdemokraattis-konservatiivinen Christen Democratisch Appèl (vuoden 2006 vaaleissa 41 paikkaa), sosiaalidemokraattinen Partij van de Arbeid (33 paikkaa), vasemmistolainen Socialistische Partij (25), liberaali Volkspartij voor Vrijheid en Democratie (VVD; 22), konservatiivinen Partij voor de Vrijheid (vapauspuolue; PvdV, 9 paikkaa), GroenLinks (vihreävasemmisto, 7), protestanttien ChristenUnie (6), sosiaaliliberaali Democraten 66 (3), eläinten oikeuksien puolesta toimiva Partij voor de Dieren (2) ja protestanttien Staatkundig Gereformeerde Partij (2).
Provinssit
Alankomaiden kartta
Alankomaat jaetaan 12 provinssiin (provincies):
Provinssit jaetaan kuntiin (gemeenten), joita on 483. Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluu lisäksi saaria Karibianmeressä: Alankomaiden Antillit ja Aruba.
Maantiede
Alankomaita hallitsee maanpinnan tasaisuus. Mäkisiä maisemia löytää vain maan keski- sekä kaakkoisosista. Jääkausi on myös muokannut selänteitä, kuten Hondsrugss Drentheä sekä kukkuloita Nijmegenin, Sallandnin, Twente ja Utrechtse Heuvelrugin lähistöllä.
Alankomaat satelliittikuvassa toukokuussa 2000
Pinnanmuodostus
Suunnilleen puolet maan pinta-alasta on alle metrin korkeudella merenpinnasta, ja suuri osa siitä on merenpinnan alapuolella. Mittavat penger- ja dyynirakennelmat suojaavat näitä alueita tulvilta. Monia vedenpumppausasemia tarvitaan pitämään alueet kuivina. Maan korkein kohta Vaalserberg maan kaakkoisimmassa pisteessä on 322,7 metriä merenpinnan yläpuolella ja se kuuluu Ardennien vuoristoon. Suuri osa Alankomaista, esimerkiksi koko Flevolandin provinssi (jossa on maailman suurin tekosaari), on muodostettu valtaamalla merestä alaa patoamalla se ja kuivattamalla näin syntynyt polderi.
Tulvat
Vuosien mittaan Alankomaiden rannikkoviiva on muuttunut merkittävästi sekä ihmisen toiminnan että luonnonkatastrofien seurauksena. Merkittävimmät tapahtumat maan menetyksen suhteen ovat olleet vuoden 1134 myrsky, joka muodosti Zeelandin saariston. Vuoden 1287 myrskyssä menehtyi yli 50 000 ihmistä. Sen seurauksena syntyi Zuiderzee (nykyään padottu ja nimetty IJsselmeeriksi), joka antoi Amsterdamille suoran meriyhteyden. St. Elizabethin tulva vuonna 1421 ja sen jälkeiset laiminlyönnit polderin hallinnassa johtivat 72 neliökilometrin Biesboschin alueen syntyyn.Tämä makean veden vuorovesialue toimii myös kansallispuistona. Osa Zeelandia tulvi Pohjanmeren vuoden 1953 tulvainssa, 1836 ihmistä sai surmansa, joka johti Deltawerken syntyyn (laajamittainen patorakennelmasuunnitelma). Katastrofit olivat osittain ihmisten aikaansaamaa: suhteellisen korkealla sijaitsevaa suomaata kuivattiin pelloiksi, mikä sai aikaan turpeen tiivistymisen, joka taas johti maanpinnan alenemiseen. Tämä ongelma on vielä tänäkin päivänä ratkaisematta. Vielä 1800-luvulla turve kaivettiin ylös, kuivatettiin ja käytettiin polttoaineena, mikä vain lisäsi ongelman laajuutta.
Suojautuakseen tulvia vastaan, erilaisia menetelmiä on käytetty eri aikakausina. Ensimmäisellä vuosituhannella, kylät ja maatalot sijoitettiin ihmisvoimin rakennetuille kukkuloille . Myöhemmin, nämä yhdistettiin penkereillä. 1100-luvulla, paikalliset viranomaiset perustivat waterschap-järjestöjä (tunnetaan myös nimellä hoogheemraadschap), joiden tarkoitus oli pitää huolta vedenpinnan korkeudesta ja suojata alueita tulvilta. 1200-luvullajj tuulimyllyä alettiin käyttää pumppaamaan vettä pois alueilta jotka ovat nyt merenpinnan alapuolella. Tuulimyllyjä käytettiin myöhemmin kuivaamaan järviä poldereiksi. Vuonna 1932 Afsluitdijk () sai päätöksensä, jolloin entinen Zuiderzee erotettiin Pohjanmerestä, jolloin syntyi IJsselmeer. Siitä tuli osa suurempaa Zuiderzeewerken-projektia, joiden neljä polderia valtasivat yhteensä 1650 neliökilometriä merialuetta.
.]]
Deltawerken
Pohjanmeren 1953 katastrofin jälkeen kehitettiin mittava patoamissuunnitelma Deltawerken vähentämään radikaalisti Zeelandin suistoalueen tulvariskiä. Työt käynnistettiin 1958 ja ne saatiin suurelta osin päätökseen vuonna 2002. Työmaa oli valtaisa, ensisijaisia ulompia penkereitä kohotettiin 3000 kilometrin sekä toissijaisia 10 000 kilometrin matkalta. Uudet riskinhallintamenetelmät ovat johtaneet pengerten uudelleenvahvistamisiin. Deltawerken on yksi suurimmista ihmiskunnan tekemistä rakennelmista ja American Society of Civil Engineers pitää sitä yhtenä modernin maailman seitsemästä ihmeestä.
Koska poldereiden ylläpito on kallista, joiden poldereiden luopumisesta on puhuttu, vaikkakin Alankomaat on yksi maista, joiden on katsottu kärsivän eniten ilmastonmuutoksesta (varsinkin merenpinnan kohoamisen vuoksi).
Joet
Maan jakaa kahteen pääosaan kolme jokea: Rein , Waal ja Maas. Joet ovat myös kulttuurisia rajoja, jotka näkyvät esimerkiksi puhutuissa murteissa sekä uskontokunnissa (aiemmin katolilaisuuden dominoidessa etelässä ja kalvinismin pohjoisessa). Alankomaiden lounaisosa on itse asiassa yksi iso jokien suistoalue.
Väestö
Alankomaissa puhutaan hollantia, maan pohjoisosassa on friisinkielinen ja eteläisimmässä osassa limburginkielinen vähemmistö. Itärajan tuntumassa puhutaan myös saksaa. Väestö on uskonnoltaan pääosin kristittyjä, joko reformoituja protestantteja tai katolilaisia.
Talous
Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijöiksi. Se oli mukana muun muassa Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä.
Luopuessaan siirtomaastaan Indonesiasta alankomaalais-brittiläinen öljy-yhtiö Royal Dutch Shell joutui uuteen asetelmaan raakaöljyn ostajana.
Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin johdolla. Muun muassa CD-levy on Philipsin lanseeraama.
1990-luvulla Alankomaiden 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön vallatessa sen markkinat.
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
Aiheesta muualla
Holland
Niederlande
Pays-Bas
Nederland
Nederländerna
)
)
