Alfred Sturtevant

Alfred Henry Sturtevant (21. marraskuuta 1891 – 5. toukokuuta 1970) oli yhdysvaltalainen geneetikko, joka loi ensimmäisen kromosomikartan banaanikärpäselle vuonna 1913. Sturtevant työskenteli banaanikärpäsellä koko uransa ajan, yhdessä Thomas Hunt Morganin kanssa. Varhaisten alkioiden kehitystä tutkiessaan hän onnistui myös ensimmäisenä mittaamaan aikuisen organismin elimien alkioetäisyyden. Tämä etäisyyden mittayksikkönä on nykyään sturt, joka on nimetty hänen kunniakseen. Vuonna 1967 Sturtevantille myönnettiin elämäntyöstään arvostettu National Medal of Science -palkinto.

Elämä

Alfred Henry Sturtevant syntyi Jacksonvillessä Illinoissa, nuorimpana Alfred Henry ja Harriet Sturtevantin kuudesta lapsesta. Hänen isänsä opetti matematiikkaa Illinois Collegeanssa, jonka Sturtevantin isoisä, Julian M. Sturtevant, oli perustanut. Alfredin ollessa seitsemänvuotias hänen isänsä kuitenkin erosi opettajan työstään ja perhe muutti Alabama viljelemään maata.

Sturtevant opiskeli Columbian yliopistossa, jossa hän tutustui mendelismiinin. Hänen kiinnostuksensa aiheeseen heräsi, sillä teorian avulla hän saattoi selvittää kotitilansa hevosten eri ominaisuuksien periytymistä. Sturtevant jatkoi opiskelua Thomas Hunt Morgan ohjauksessa, joka rohkaisi Sturtevantia julkaisemaan hevostutkimuksensa. Morganin ohjauksessa Sturtevant myös julkaisi väitöskirjansa vuonna 1914. Tämän jälkeenkin Sturtevant jatkoi Morganin ryhmässä.

Vuonna 1922 Sturtevant nai Phoebe Curtis Reedin, jonka kanssa hän myöhemmin sai kolme lasta. Vuonna 1928 Sturtevantit muuttivat Pasadenaan, jossa Alfred toimi California Institute of Technologyn genetiikan professorina uransa loppuun asti. Sturtevantin ryhmään Caltechissa kuuluivat mm. kuuluisat Drosophila-geneetikot George W. Beadle, Theodosius Dobzhansky, Sterling Emerson, ja Jack Schultz. Sturtevant ryhmineen julkaisi myös useita huomattavia artikkeleita ja kirjoja banaanikärpästutkimuksistaan. Vuonna 1967 Sturtevant palkittiinkin National Medal of Sciencella pitkäaikaisesta työstään banaanikärpästen parissa. Sturtevant oli erittäin aktiivinen monilla eri biologian osa-alueilla aina kuolemaansa vuonna 1970 asti. Muun muassa taksonomia oli hänelle hyvin läheinen tieteenala. Kollegansa Hermann Joseph Mullerin tavoin Sturtevant oli aikanaan myös voimakas eugeniikan puolestapuhuja.

Saavutukset

Sturtevantin huomattavimmat saavutukset olivat geneettisen kartoituksen periaatteiden selvittäminen sekä geenien kytkennän teorian kehittäminen, jota käytetään vielä tänäkin päivänä paikannettaessa geenejä kromosomeihin. Hän myös todisti, että geeneillä on yksiselitteinen paikka kromosomissa eli lokus ja että geenit sijaitsevat kromosomeissa lineaarisessa järjestyksessä. Näistä tuloksista Sturtevant työtovereineen kehittivät myös periytymisen kromosomiteorian, joka vaikutti suuresti genetiikan kehitykseen.

Tämän lisäksi Sturtevant teki monia muita löytöjä, jotka yhdessä muodostavat modernin genetiikan perustan. Hän tutki crossing-overin eri muotoja, niiden vaikutusta mutaatioihin ja seksuaalivalinnan genetiikkaa. Juuri (kaksinkertaisia) crossing-overeita ja niiden frekvenssiä Sturtevant käytti määritellessään geenien etäisyyksiä ja keskinäisiä järjestyksiä banaanikärpäsen geenikartalla. Tämä työ mahdollisti myös ihmisen geenikarttojen muodostamisen.

Tärkeimmät julkaisut

• [1]
• [1]

Lähteet

• }}