Algeria

Historia

Algeria on aina toiminut kulkureittinä Euroopan ja Lähi-idän välillä. Täten paikalliseen väestöön on aina sekoittunut verta muilta alueilta ja tästä sekoituksesta on syntynytkin berberien paimentolaiskansa. Berberit ovat asuttaneet aluetta viimeiset 10 000 vuotta. Karthagolaiset hallitsivat aluetta 1000-luvun eaa alusta alkaen, jolloin he perustivat pysyvää asutusta rannikolle.

Berberit perustivat myös 200-luvun eaa lopulta alkaen kuningaskuntia (tunnetuin Numidia), jotka puunilaissotien aikana itsenäistyivät. Rooman voitettua Karthagon myös berberikuningaskunnat joutuivat Rooman valtakunnan alle 200 eaa Kun Rooma kukistui, berbereistä tuli jälleen itsenäisiä.

Rooman keisarin Trajanuksen riemukaari Thamugadissa

Suurten kansainvaellusten myötä alueelle tuli germaaniperäisiä vandaaleita. Vandaalit lyötiin lopulta ns. vandaalisodissa Justinianus I:n aikana vuonna 533 bysanttilaisen kenraali Belisarioksen ansiosta. Bysantin keisarikunta hallitsi itäisempiä osia Algeriasta 800-luvulle asti, kunnes arabit valloittivat alueen ja väestö islamilaistui.

1500-luvulla Espanja alkoi valloittaa alueen rannikkokaupunkeja, minkä johdosta tunnustettiin Ottomaanivaltakunnan yliherruus alueella. 300 vuoden ajan Algeria olikin yksi valtakunnan provinsseista. Ajalle leimallista olivat jatkuvat kaapparisodat.

Vuonna 1830 Ranska miehitti osia Algeriasta. Vastarinta kesti kuitenkin vuosikymmeniä, minkä vuoksi Ranskan oli Tafnan sopimuksessa (1837) tunnustettava Abd al-Qadir (1830–1847) emiiriksi.

Kansallinen vapautusrintama FNL aloitti aseellisen itsenäisyyssodan ranskalaisia vastaan vuonna 1954. Tähän osallistui algerialaisten puolella myös ranskalaisia joukko-osastoja, kuten OAS-kenraalit Salan, Challe, Jouhaud ja Zeller. Rauhansopimus saatiin aikaan 1962, ja se johti täyteen poliittiseen itsenäisyyteen. Ensimmäinen presidentti Mohammed Ahmed Ben Bella istui vuoteen 1965, jolloin hänen puolustusministerinsä, sosialisti Houari Boumédiènne syrjäytti hänet.

Algerian sisällissodassa vuosina 1991–2002 kuoli yli 100 000 ihmistä. Sisällissota alkoi, kun hallitus keskeytti parlamenttivaalit, joiden voittajaksi oli nousemassa Islamilainen pelastusrintama (FIS, ).

Maantiede

Algerian kartta

Satelliittikuva Algeriasta

Suurin osa rannikkoalueesta on mäkistä ja satunnaisesti vuoristoista. Rannikolla on muutama satama. Tellin alue rannikosta etelään on hedelmällistä. Siitä vielä etelämpänä sijaitsevat Atlasvuoretn ja Sahara autiomaa. Alger, Oran ja Constantine ovat Algerian tärkeimmät kaupungit. Tärkein joki Chéliff. Korkein kohta: Mont Tahat 2918m.

Ilmasto

Algerian ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta rannikkoalueella vallitsee välimerenilmasto. Vuoristoisilla alueilla talvet voivat olla ankaria, eikä lumikaan ole mitään epätavallista. Algeria on altis sirokolle, kuumaa pölyä ja hiekkaa sisältävä tuuli on yleinen kesällä.

Algerian maakunnat

Adrar
Ain Defla
Ain Temouchent
Alger
Annaba
Batna
Bechar
Bejaia
Biskra
Blida
Bordj Bou Arreridj
Bouira
Boumerdes
Chlef
Constantine
Djelfa
El Bayadh
El Oued
El Tarf
Ghardaia
Guelma
Illizi
Jijel
Khenchela

Laghouat
Mascara
Medea
Mila
Mostaganem
M'Sila
Naama
Oran
Ouargla
Oum el Bouaghi
Relizane
Saida
Setif
Sidi Bel Abbes
Skikda
Souk Ahras
Tamanghasset
Tebessa
Tiaret
Tindouf
Tipaza
Tissemsilt
Tizi Ouzou
Tlemcen

Talous

Algerian kansantalous nojaa vahvasti raakaöljyunyn ja maakaasu. Näitä luonnonvaroja hyödyntää kansallinen yhtiö Sonatrach. Tästä muodostuu keskeinen kansantulon lähde. Algerian maakaasuvarat ovat yhdet maailman suurimmista. Runsaista öljy- ja kaasutuloistaan huolimatta maalla on suunnattoman suuri ulkomaanvelka. Algeria kuuluu öljyntuottajamaiden järjestöön OPECiin, joka säännöstelee maailman öljyvaroja.

Eräitä kansantalouteen liittyviä tunnuslukuja:

Puhelinliittymiä: 2,572 miljoonaa (2005)
Kännyköitä: 13,661 miljoonaa (2005)
Radioita: 7,1 miljoonaa (1997)
Televisioita: 3,1 miljoonaa (1977)
Internetin käyttäjiä: 1,92 miljoonaa (2005)
Internet-palveluntarjoajia: 1 202 (2006)
Maanteitä: 104 000 kilometriä, josta 71 656 kilometriä päällystetty (1996)
Rautateitä: 3 973 kilometriä (1996)
Lentokenttiä: 142, joista 52 päällystetyllä kiitotiellä (2006)
Kansantulon kasvu: 5,5 prosenttia (2005 arvio)
Inflaatio: 1,9 prosenttia (2005 arvio)
Työttömyys: 17,1 prosenttia (oletus) (2005 arvio)
Köyhyysrajan alapuolella elävien osuus: 25 prosenttia (2005 arvio)
Julkinen velka: 30,2 prosenttia kansantulosta (2005 arvio)
Ulkomaanvelka: 19,45 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2005 arvio)
Vienti: 49,59 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2005 arvio)
Tuonti: 22,53 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2005 arvio)
Öljyvarannot: 12,46 miljardia barrelia (2005 arvio)

Väestö

Algerian väestö vuosina 1961-

Algerian väestöstä noin 90 prosenttia asuu rannikkoalueilla, kuitenkin noin 1,5 miljoonaa asukasta asuu aavikkoalueilla lähinnä keräilytalouteen ja karjanhoitoon liittyvissä olosuhteissa.

Asukkaat polveutuvat yleensä berbereistä ja tuaregeista, joihin on sekoittunut pääosiltaan sunnimuslimiarabeja. Islamin sunnisuuntaus on dominoiva uskonnollisuus Algeriassa, se on myös valtionuskonto ja siihen kuuluu väestöstä 99%. Algerian virallinen kieli on arabia, jonka Darja-murretta puhuu noin 80 prosenttia väestöstä. Loput 20% puhuvat berberiä. Myös ranskan kieli on yleisesti osattu kouluopetuksen takia, mutta se on erittäin harvinainen äidinkielenä.

Berberit ovat jo pitkään halunneet oikeuksia omalle kielelleen, mutta vasta viime aikoina hallitus on luvannut yhteiskunnan tukea berberinkielisille kouluille.

Asukkaista 70% omaa tilastojen vaatiman riittävän lukutaidon. Miehistä tämä taito on 78,9% ja naisista vain 61% (vuoden 2003 arvioita)

Väestö: 0–14-vuotiaat 29 prosenttia, 15–64-vuotiaat 66,3 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 4,7 prosenttia (kesäkuun 2005 arvio).
Miesten oletettu elinikä: 71,45 vuotta (2005)
Naisten oletettu elinikä: 74,63 vuotta (2005)
Väestönkasvu: 1,22 prosenttia (2005 arvio) (1,7 prosenttia vuonna 2001)
Syntyvyys: 17,13 prosenttia (2005 arvio)
Kuolleisuus: 4,6/1 000 (2005 arvio)
Imeväiskuolleisuus: 32,16 prosenttia (2004)
Lapsiluku: 2,04 naista kohden (2004)
Maastamuutto: 0,39 prosenttia (2004)

Kulttuuri

Hieman rapin tavoin kaduilla syntynyt kantaaottava raiinin-musiikki sai alkunsa Algeriassa, Oran kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tähtinään Khaled, sisällissodan uhriksi joutunut Cheb Hasni, Cheb Mami ja ranskalainen Faudel.

Suomessa tunnetuin algerialainen kulttuurihenkilö on kirjailija Mohammed Dib, joka on vieraillut maassamme useita kertoja ja kirjoittanut suomalaisen trilogian Les Terrasses d'Orsol, Le Sommeil d'Eve ja Les Neiges de Marbre. Hänen teoksistaan ovat ilmestyneet suomeksi: Sisäpiha (La grand maison) 1978 ja Vuoret odottavat (L'Indendie) 1979. Tämän lisäksi Dip on kääntänyt ranskan kielelle suomalaista kirjallisuutta yhdessä Natalia Baschmakoffin kanssa.

Algerialaisia muusikoita:

Politiikka

Itsenäistymisen jälkeen Algeriaa hallitsi yksi puolue, FLN. Vuoden 1988 mellakoiden jälkeen maassa sallittiin muut puolueet. Nykyisin Algeriassa toimii yli 30 puoluetta, mutta FLN on säilyttänyt dominoivan aseman.

Algeriassa vallitsee suhteellisen laaja lehdistönvapaus, joskin radio- ja televisiolähetykset ovat varsin kattavasti valtion hallinnassa. 1992 alkaneen sisällissodan aikana monia toimittajia on tapettu.

Presidentiksi valittiin vuoden 1999 vaaleissa Abdelaziz Bouteflika. On esitetty epäilyksiä, että vaalit olisivat olleet vilpilliset. Bouteflika valittiin uudestaan vuoden 2004 vaaleissa. Hänen johdollaan maassa toteutetaan ääri-islamilaisuuden vastaista politiikka ajoittain aseellisestikin, vaikka sisällissodan aikaiset varsinaiset sotatoimet ovatkin päättyneet.

Merkittävimmät luonnonvarat

Maisema eteläisestä Algeriasta

Merkittävimmät vientituotteet

öljy
maakaasu
taatelit
kalatuotteet

Aiheesta muualla

Algeria Wikitravelissa (englanninkielinen)
http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=32379&culture=fi-FI&contentlan=1 (suomenkielinen)