Historia
Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa vuonna 1991, jolloin opistoasteen oppilaitosten yhteistyönä käynnistettiin ensimmäiset väliaikainen ammattikorkeakoulu -nimiset ammattikorkeakoulut. Ensimmäiset vakinaisella valtioneuvoston toimiluvalla toimineet ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa elokuussa vuonna 1996 arviointiprosessin jälkeen. Syksyllä vuonna 2003 koulut saivat yliopistoja vastaavan sisäisen itsehallinnon siihenastisen opetusministeriöitn suorassa alaisuudessa toimimisen sijaan. Ammattikorkeakoulut toimivat nykyään monenlaisin hallintomuodoin: osa on yksityisiä osakeyhtiön tai säätiön ylläpitämiä, osa on kuntien ja kuntayhtymien omistamia osakeyhtiöä, osa on suoraan kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä, mutta ammattikorkeakoulutusta ja sen tavoitteiden toteutumista valvoo kuitenkin edelleen opetusministeriö.
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista annettiin viisivuotinen kokeilulaki vuonna 2001. Jatkotutkinnot vakinaistettiin vuonna 2005 nimikkeellä 'ylempi ammattikorkeakoulututkinto'. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot rinnastetaan virantäyttötilanteissa ylempään korkeakoulututkintoon. Suomalaiseen koulutusjärjestelmään, eli jakoon ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä tämä muutos ei kuitenkaan vaikuta.
Ammattikorkeakoulut ovat panostaneet enenevässä määrin opetuksen laadun kehittämiseen ja oman soveltavan tutkimuksen kehittämiseen. Lisäksi koulujen yliopettajilta, koulutusalajohtajilta ja rehtoreilta vaaditaan yliopistollista jatkotutkintoantutkintoantutkintoa eli käytännössä tohtori tai lisensiaatin tutkintoa.
Nykytilanne
Suomen ammattikorkeakouluissa opiskeli tutkintoon johtavassa koulutuksessa vuonna 2006 noin 132 600 opiskelijaa, joista 4 600 oli ulkomaalaisia (+16 % edellisvuodesta)
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa oli 2 100 opiskelijaa vuonna 2006, noin tuhat enemmän kuin vuonna 2005. Tutkintoja suoritettiin 150, joista naisten osuus oli 77 prosenttia. Syksystä 2005 lähtien aiempien ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen tilalle tulleita ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja on tarjottu kaikilla koulutusaloilla
Pienet, vetovoimaltaan heikot yksiköt liipasimella
Ammattikorkeakoulutus on joiltain osin etsinyt paikkaansa suomalaisessa koulutuskentässä. Osittain on oltu huolestuneita siitä, että tällä hetkellä Suomessa yritetään kouluttaa ikäluokasta liian suuri osa alempaan korkeakoulututkintoon, koska kaikki eivät voi kuitenkaan työllistyä koulutustaan vastaavaan työhön. Opetusministeriö pyysi vuonna
2005 selvitystä 66 pienimmältä ammattikorkeakoulun toimipisteeltä johtuen huonosta vetovoimasta ja opiskelijoiden puutteesta, ja luultavasti vuosina 2007–2009 osa niistä lopetetaan tai yhdistetään suurempiin yksiköihin
[http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ammattikorkeakoulut++karsimassa+yksiköitään/1135219320810].
Ammattikorkeakoulujen määrä vähenee yhdistymisten kautta
Rakenteellisen kehittämisen nimissä haetaan tehoa ja laatua korkeakoulutukseen. Yhteistyötä tehdään sekä sektorien sisällä että välillä. Hallinnollisiin ratkaisuihin kuuluvat erilaiset yhteistyöhankkeet, kuten konsortiot ja yhdistymiset. Ammattikorkeakoulut ovat olleet yleisesti ottaen halukkampia muuttumaan kuin yliopistot, mikä näkyy muun muassa suurena yhdistymisten määränä.
Siellä missä yhteistyötä ei voida tehdä rakenteissa, on verkostoyhteistyön paikka. Koulutuksen työnjakoa, päällekkäisyyksien poistoa ja korkeakoulujen profiloitumista tapahtuu kaikkialla.
Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on supistettu noin 5 %:lla siellä missä väestökehitys on epäsuotuisinta. Paikkoja on kuitenkin samassa jaossa tullut lisää mm. Etelä-Suomeen ja Ouluun. Eri alojen sisäisiä selvityksiä (esim. Neilimon selvitysryhmä, joka tarkasteli liiketoimintaosaamisen koulutusta ja tutkimusta yliopistoissa ja korkeakouluissa) on tehty viime vuosina ja niistä on noussut monia kehitysehdotuksia. Esimerkiksi media-alan ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen kohdalla jopa puolittaminen on nähty tarpeelliseksi, mutta käytännön toimenpiteet eivät ole ainakaan vielä samalla tasolla.
Uudet ammattikorkeakoulut
Bolognan prosessi etenee
Bolognan prosessi on muuttanut suomalaista korkeakoulujärjestelmää kohti yhteistä, yleiseurooppalaista mallia. Prosessin aikana ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen väliset erot ovat pienentyneet ja niin pieniin kuin suuriinkin asioihin on tullut muutoksia, esimerkkinä tutkintorakenteen jako kolmeen sykliin.
Bolognan prosessi ei huomioi erityisesti Suomen kansallista erikoisuutta, duaalimallia, koska muualla Euroopassa ei tunneta vastaavaa jakoa, vaikka nimellisesti muuallakin ammattikorkeakouluja on. Tämä johtaa valintoihin, jolloin on päätettävä kansallisesti missä määrin halutaan pitää sektorit erillään ja miltä osin yhteistyö ja yhdenmukaistuminen on suotavaa.
Englanninkielinen nimi aiheuttanut keskustelua
Ammattikorkeakoulu-sanan
englanninkielisestä käännöksestä käydään keskustelua. Useat ammattikorkeakoulut ovat siirtyneet käyttämään Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvosto ARENE ry:n suosittelemaa käännöstä
University of Applied Sciences, jota käytetään saksankielisissä maissa
Fachhochschulen eli ammattikorkeakoulun käännöksenä.
Opetusministeriö ja entinen opetusministeri
Antti Kalliomäki ovat ohjeistaneet ammattikorkeakoulujen perustamisen yhteydessä ja uudelleen vuonna
2006 käytännöksi, että ammattikorkeakoulu käännetään nimellä
Polytechnic [Opetusministeriö, 2006 ; opetusministeriön julkaisema Korkeakoulusanasto, ISBN 951-570-616-5, 2002]. Erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä
Polytechnic-termi aiheuttaa Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvoston näkemyksen mukaan ongelmia, koska se ei kuvaa koulutuksen luonnetta ja tasoa
[RAMK englanniksi Rovaniemi University of Applied Sciences ]. Opetusministeriö on huolestunut sanan
university myötä
ammattikorkeakoulututkinnon antamasta jatko-opintokelpoisuudesta syntyvistä vääristä käsityksistä
[Ammatillisten tutkintojen asemointiryhmän muistio 44/043/2004, 2005]. Lisäksi etenkin yliopistojen rehtorit ovat arvioineet, että sanan
sciences käyttö loisi etenkin kansainvälisesti monia vääriä mielikuvia
[Eduskunta/kirjallinen kysymys ja opetusministerin vastaus 1084/2005 ], koska ammattikorkeakoulu ei ole suomalaisessa
koulutusjärjestelmässä tiedeyliopisto, eikä ammattikorkeakoulututkinto ole
yliopistotutkinto. Kansainvälisesti
University-termiä käytetään kuvaamaan korkeakouluja, myös suomalaisia ammattikorkeakouluja vastaavia korkeakouluja.
Opiskelijakunnat ammattikorkeakoululakiin
Vuosien 2005 ja 2006 aikana jokaisessa ammattikorkeakoulussa aloitti toimintansa ammattikorkeakoululakiin perustuva
opiskelijakunta, jonka tehtävänä on huolehtia opiskelijoiden edunvalvonnasta sekä opiskelijaedustajien valinnasta ammattikorkeakoulun hallitukseen ja muihin hallinnon toimielimiin. Opiskelijakunnat korvasivat aiemmin toimineet ammattikorkeakoulukohtaiset opiskelijayhdistykset.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Vuonna 2002 alkoi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kokeilu, joka päättyi vuonna 2005, jolloin annetun lain mukaan AMK-jatkotutkinto vakinaistettiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon nimellä. Tämä tutkinto ei ole kuitenkaan kaikin osin suoraan rinnasteinen yliopistossa suoritettavaan ylempään korkeakoulututkintoonntutkintoonntutkintoon, esimerkiksi maisteri.
Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tarvetta on perusteltu muun muassa muuttuvilla työelämän tarpeilla ja joidenkin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden jatko-opinto- ja virkakelpoisuuden mahdollistamisella. Voidakseen suorittaa kyseisen erikoistutkinto koulutuksen hakijalla pitää olla alalta vähintään kolmen vuoden työkokemus soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.
Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutus on työelämälähtöinen, ja se onkin mahdollista suorittaa työn ohessa. Tarkoituksena on kehittää jo työelämässä olevia tai olleita henkilöitä niin, että heidän osaamisensa ja tiedot pysyisivät ajan tasalla. Koulutukseen kuuluukin olennaisena osana ammatillinen opinnäytetyö, jolla pyritään ratkaisemaan jokin työelämään tai yritykseen liittyvä ongelma, tai vastaavasti kehittämään jokin uusi idea, malli tai ratkaisu.
Ylemmän AMK-jatkotutkinnon kehittäminen alkoi vuonna 2002 kolmella koulutusalla:
- yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla
- sosiaali, terveys ja liikunta-alalla
- tekniikan ja liikenteen alalla
Vuonna
2006 koulutusta laajennettiin muillekin aloille. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on 60–90 opintopistettä.
Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt saavat esimerkiksi nimikkeen sairaanhoitaja (ylempi AMK) tai tradenomi (ylempi AMK). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaa saman muodollisen kelpoisuuden julkiseen virkaan kuin yliopiston ylempi korkeakoulututkinto. Sekä ammattikorkeakoulututkinnon että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen on myös mahdollista jatkaa opintoja ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.
AMK-koulutusalat ja tutkinnot
Humanistinen ja kasvatusala
Kulttuuriala
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Artenomi (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Konservaattori (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Kulttuurituottaja (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Kuvataiteilija (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Medianomi (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Muotoilija (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Musiikkipedagogi (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Muusikko (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Tanssinopettaja (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)
- Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto, Vestonomi (AMK)
Luonnontieteiden ala
- Liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto, Tradenomi
Luonnonvara- ja ympäristöala
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
- Matkailu- ja ravitsemisalan ammattikorkeakoulututkinto, Restonomi (AMK)
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala
- Kauneudenhoitoalan ammattikorkeakoulututkinto, Estenomi (AMK)
- Liikunnan ammattikorkeakoulututkinto, Liikunnanohjaaja (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Apuvälineteknikko (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Bioanalyytikko (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Ensihoitaja (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Fysioterapeutti (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Geronomi (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Hammasteknikko (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Jalkaterapeutti (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Kuntoutuksen ohjaaja (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Kätilö (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Optometristi (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Osteopaatti (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Röntgenhoitaja (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Sairaanhoitaja (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Sosionomi (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Suuhygienisti (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Terveydenhoitaja (AMK)
- Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Toimintaterapeutti (AMK)
Tekniikan ja liikenteen ala
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala
- Liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto, Tradenomi
Katso myös
Aiheesta muualla
Lähteet
Fachhochschule
