Ammattiyhdistysliike

Ammattiyhdistysliike tai ay-liike tarkoittaa toimintaa työntekijöiden aseman vahvistamiseksi työntekijöihin liittyvien asioiden yhteydessä.

Ammattiyhdistysliikkeen tärkeimmät toimijat ovat ammattiliitot. Ammattiliittojen tärkein tehtävä on neuvotella työehtosopimuksia työnantajaliittojen kanssa; lisäksi ammattiliitot mm. valvovat työehtosopimuksien noudattamista ja toimivat ristiriitatilanteissa työntekijän apuna.

Suomessa ammattiliitot ovat jäseninä keskusjärjestössä: SAK:ssa, STTK:ssa tai AKAVA:ssa. Keskusjärjestöt toimivat vaikuttajina mm. tupo-neuvotteluissa. Keskusjärjestöt ovat jäseninä Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestössä (ITUC).

Yleistä

Työnantajan ja työntekijän suhdetta voidaan pitää markkinatilanteena: työnantaja ja työntekijä ovat vastaavasti ostaja ja myyjä, ja kaupan kohteena on työntekijän työpanos. Ostajan edun mukaista on saada hinta mahdollisimman alhaiseksi ja myyjän edun mukaista saada hinta mahdollisimman korkeaksi. Ilman ammattiyhdistysliikettä työnantajalla on yleensä paljon vahvempi asema suhteessa yksittäiseen työntekijään neuvottelussa työehdoista.

Työnantajan ja työntekijän allekirjoittaessa työsopimuksen, he sitoutuvat samalla noudattamaan toimialalla käytössä olevaa työnantajaliiton ja ammattiliiton neuvottelemaa työehtosopimusta.

Historiaa

Katso myös Ammattiliitto – Historia

Euroopassa ammattiyhdistysliike syntyi teollisen vallankumouksen aikana maataloustöiden vähentyessä ja teollisuustyön kasvaessa; ammattiyhdistysliike kohtasi alussa suurta vastustusta.

Suomi

Suomessa ammattiyhdistysliike nousi nykyiseen asemaansa vasta vuonna 1940 tammikuun kihlauksen myötä, kun työnantajien valtakunnallinen järjestö STK hyväksyi Suomen ammattiyhdistysten keskusliiton (SAK:n edeltäjä) työläisten edustajaksi ja neuvotteluosapuoleksi.

Ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin vuonna 1945. Jo 1800-luvun lopulta alkaen oli kuitenkin sovittu paikallisia ja alakohtaisia sopimuksia: palkkatariffeja.

Saavutuksia

Ammattiyhdistysliike on joka puolella maailmaa saanut aikaiseksi parannuksia työntekijöiden asemaan, muun muassa:

• viisipäiväinen työviikko
• minimipalkat
• palkalliset lomat
• 8-tunnin työpäivä

– asioita joita nykyään pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta jotka ovat olleet aikoinaan vallankumouksellisia ideoita.

Monet pitävät riippumattomia ja toimivia ammattiyhdistysliikkeitä tärkeänä tekijänä valtioiden demokratian ja talouden kehittymisessä.

Tärkeitä tapahtumia Suomessa

Joitain ammattiyhdistysliikkeen ja työmarkkinakehityksen tärkeitä tapahtumia:

• 1917 8 tunnin työaikalaki
• 1922 Vuosiloma 4–7 päivää
• 1937 Kansaneläkelaki
• 1939 Vuosiloma 5–12 päivää
• 1940 Tammikuun kihlaus: työntekijä- ja työnantajajärjestöt alkavat neuvotella keskenään
• 1946 Vuosiloma 12–14 päivää
• 1947 Työehtosopimusjärjestelmä vakiintuu. Luottamusmiehet vakiintuvat osaksi työelämää.
• 1948 Lapsilisälaki
• 1959 Yleiseksi työajaksi 45 t/viikko
• 1960 Vuosiloma 18–24 päivää
• 1968 Ensimmäinen tupo Liinamaa I
• 1970 Yleiseksi työajaksi 40 t/viikko
• 1973 Neljän viikon kesäloma
• 1977 Talviloma

Katso myös

• Työehtosopimus
• Ammattiliitto
• Ammattiosasto
• Luottamusmies
• Työväenliike

Lähteet

• Ammattiyhdistysliikkeen ABC Korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö AKAVA

Aiheesta muualla

SAK:n historia Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK