Anatomia

Anatomia (kreikaksi anatome, sanoista ana-temnein, leikata) tarkoittaa eläinten rakennetta ja erityisesti biologian alaa, oppia eliöiden rakenteesta. Oppia eläinten anatomiasta kutsutaan zootomiaksi, oppia kasvien anatomiasta fytotomiaksi ja ihmisen anatomia tutkii ihmisen rakennetta. Vertaileva anatomia taas vertailee eri eläinten sisäistä rakennetta selvittääkseen eri lajien välisiä sukulaisuussuhteita. Anatomia voidaan jakaa makroanatomiaan, joka tutkii esimerkiksi lihasten ja luiden rakenteita, sekä mikroanatomiaan, johon kuuluvat histologia ja sytologia.

Anatomian tutkijasta käytetään nimitystä anatomi. Eräs varhaisimpia anatomeja oli Leonardo da Vinci, joka tutki ihmisen anatomiaa kaivamalla hautoja auki, yleensä omien taideteoksiensa (patsaat) luonnonmukaisuuden vuoksi. Anatomian tutkimusta länsimaissa vaikeutti pitkään uskonnon asenne kuolleiden ruumiiden leikkelyä kohtaan, josta syystä esimerkiksi keskiajalla uskottiin naisen kohdun olevan elimistössä ympäriinsä liikuskeleva pussi, joka vain loppuraskauden ajaksi ankkuroituu lantioon. Vasta valistuksen ajalla päästiin todella tutkimaan ihmisen anatomiaa pintaa syvemmältä eli dissekoimalla.

Anatomiassa käytetään yleisesti eri rakenteiden sijainteja kuvaamaan latinasta johdettuja termejä:

mediaalinen: keskellä sijaitseva (esimerkiksi nenä sijaitsee mediaalisesti kasvoissa)
lateraalinen: reunalla sijaitseva (esimerkiksi pikkuvarvas on lateraalisin varvas)
anteriorinen: edessä sijaitseva (usein anteriorinen on myös ventraalinen)
posteriorinen: takana sijaitseva (usein posteriorinen on myös dorsaalinen)
ventraalinen: mahanpuoleinen
dorsaalinen: selänpuoleinen
superiorinen: ylhäällä sijaitseva (usein superiorinen on myös kraniaalinen)
inferiorinen: alhaalla sijaitseva (usein inferiorinen on myös kaudaalinen)
kraniaalinen: kallonpuoleinen
kaudaalinen: 'hännän'puoleinen
sentraalinen: keskeisesti sijaitseva
perifeerinen: kaukana ruumiin keskustasta sijaitseva (esim. sydän sijaitsee sentraalisesti, sormet perifeerisesti)
palmaarinen: kämmenpuoli
plantaarinen: jalkapohjapuoli
proksimaalinen: lähempänä kehon keskustaa (esim. reisiluun proksimaalipää kiinnittyy lantioon)
distaalinen: kauempana kehon keskustasta (esim. reisiluun distaalipää on polveen yhteydessä)
superfisiaalinen: pinnalla sijaitseva

Anatomiseksi asennoksi on määritelty sellainen asento, jossa henkilö seisoo selkä suorassa, jalat hieman harallaan, pää keskilinjassa, kädet hieman sivuilla kämmenpuoli eteenpäin ja sormet irrallaan toisistaan. Penis on anatomisessa asennossa erektiossa, toisin sanoen sen 'yläpuoli' on sen dorsaalipuoli.

Anatomian termistöön kuuluvat myös erilaisten liikkeiden ja asentojen termit:

adduktio: lähennys (esim. käsi tuodaan kiinni kylkeen)
abduktio: loitonnus
fleksio: koukistus
ekstensio: ojennus
rotaatio: kierto
supinaatio: uloskierto
pronaatio: sisäänkierto
eversio: ulospäin kääntäminen
inversio: sisäänpäin kääntäminen
dorsifleksio: jalkaterän taivutus ylöspäin
plantaarifleksio: jalkaterän ja varpaiden taivutus alaspäin
oppositio: peukalon pään vieminen muiden sormien päiden yhteyteen