Antikommunismi

Antikommunismi on kommunismin vastaista asennoitumista. Antikommunistilla voidaan viitata joko kommunismiin kielteisesti suhtautuvaan henkilöön, kommunismin vastaiseen aatteeseen tai äärioikeistoon.

Antikommunismin synty

Antikommunismi merkittävänä ideologiana sai alkunsa Venäjän vallankumouksista vuonna 1917ssa, kun poliittiselle oikeistolle muodostui konkreettinen kuva työväenliikkeen vallanoton seurauksista. Saksa vallankumousvuosina antikommunistista toimintaa organisoi erityisesti Antibolševistinen liiga, joka rahoitti keräämillään lahjoituksilla muun muassa puolisotilaallisia Freikorps-joukkoja.

Sisällissodan jälkeen suomalainen antikommunismi kukoisti ennen kaikkea 1930-luvun vaihteessa, jolloin Lapuan liike sai painostettua eduskunnan kieltämään kaiken kommunistisen, siihen viittaavan tai siksi epäillyn toiminnan lailla. Toisen maailmansodan jälkeen puolestaan antikommunistiset järjestöt kiellettiin, ja useita uusia kommunistisia puolueita syntyi. Samalla suurin osa ei-kommunistisesta poliittisesta kentästä ajautui tasapainoilemaan neuvostomyönteisyyden ja antikommunismin välillä.

Kylmä sota

Kylmän sodan aikana supervaltojen ideologinen vastakkainasettelu tarjosi länsimaissa, eritoten Yhdysvalloissa, kasvualustan antikommunistiselle toiminnalle. Tunnetuimpia yhdysvaltalaisia antikommunisteja oli populistinen republikaanisenaattori Joseph McCarthy, joka 1950-luvulla käynnisti mccarthyismina tunnetut poliittiset vainot, joiden tavoitteena oli sulkea kommunistit ja kommunistien tukijat yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän syytti poliittisia vastustajiaan, valtion virkamiehiä, yliopistojen professoreita, Hollywoodin elokuvakäsikirjoittajia, ja jopa armeijan johtoa yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa. Monet vasemmistolaiset pakotettiin väärin perustein eroamaan työtehtävistään. Suurin osa McCarthyn syytöksistä oli valheellisia ja perusteettomia, mutta hänen onnistui toiminnallaan kuitenkin vaikuttaa merkittävällä tavalla Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan useiden vuosien ajan.Eepos, Maailmanhistorian käsikirja, WSOY, sivu 371, 'Antikommunismi' ISBN 951-0-23767-1

Eritoten Latinalaisessa Amerikassa toimi kylmän sodan aikana useita antikommunistisia puolisotilaallisia järjestöjä, jotka pyrkivät estämään kommunisteina pitämiensä tahojen toiminnan väkivalloin. Tällaisia joukkoja olivat muun muassa vastavallankumoukselliset contratssa Nicaragua. Usein pelkkä liittyminen ammattiliittoon riitti syyksi kommunistiksi leimaamiseen. Antikommunistiset järjestöt perustelivat yleensä toimintaansa marxilaisen järjestelmän ja kommunistien tekemillä ihmisoikeusrikoksilla. Samalla he itsekin syyllistyivät ainakin yhtä vakaviin ihmisoikeusrikoksiin.

Lähteet