Antoninus Pius

Titus Aurelius Fulvius Boionius Arrius Antoninus Pius (19. syyskuuta 86 – 7. maaliskuuta 161) oli Rooman keisari vuosina 138–161.

Elämä

Edeltäjänsä keisari Hadrianuksen hallintokaudella Antoninus toimi muun muassa korkea-arvoisena tuomarina Italiassa ja Asian provinssin prokonsulina. Hän saavutti mainetta kyvykkäänä hallintomiehenä ja teki ilmeisesti Hadrianukseen niin suuren vaikutuksen, että tämä päätti adoptoida hänet pojakseen helmikuussa 138, mikä käytännössä merkitsi sitä, että Antoninuksesta tuli Hadrianuksen vallanperijä. Hadrianus kuoli 10. heinäkuuta 138, ja valta siirtyi Antoninukselle rauhanomaisesti.

Antoninus tuli hyvin toimeen Rooman senaatin kanssa, mistä senaatti palkitsi hänet lisänimellä ”Pius” (tarkoittaa suomeksi suurin piirtein samaa kuin ”velvollisuudentuntoinen”). Hänen suosionsa ei kuitenkaan rajoittunut vain yläluokkaan, vaan hän saavutti laajempaakin mainetta lempeänä ja jalona hallitsijana. Hänen seuraajansa Marcus Aurelius kunnioitti suuresti Antoninusta ja toivoi, että hänellä olisi kuoleman hetkellä yhtä puhdas omatunto kuin Antoninuksella oli kuollessaan. Marcus Aurelius, 6:30

Antoninus yritti siirtää Rooman rajoja pohjoisemmaksi Britanniassa: Hadrianuksen muurista noin 160 km pohjoiseen rakennettiin ns. Antoninuksen valli. Tämä valli ei kuitenkaan pystynyt pitkään torjumaan pohjoisesta tulevia hyökkäyksiä, sillä se oli huomattavasti kevytrakenteisempi kuin Hadrianuksen muuri. Raja siirtyi jo vuonna 164 takaisin Hadrianuksen muurin kohdalle.

Antoninuksen hallintokaudella oli konflikteja myös Mauretanian, Egyptinnn ja Daakia provinsseissa. Yleisesti ottaen hänen hallintokautensa oli kuitenkin melko rauhaisaa aikaa, sillä Antoninus suosi diplomatiaa kiistojen ratkaisukeinona. Hän rakennutti lukuisia julkisia rakennuksia, mutta ei ollut tuhlaavainen, sillä valtion kassassa oli hänen kuollessaan runsaasti rahaa. On kuitenkin todettava, että tiedot hänen hallintokautensa tapahtumista ovat hyvin puutteelliset, sillä tuon ajan ainoa kirjallinen lähde on epäluotettava Historia Augusta.

Toisin kuin edeltäjänsä Trajanus ja Hadrianus, Antoninus ei matkustellut Rooman provinsseissa. Hän luotti siihen, että hän pystyy Roomasta käsin valvomaan asioiden kehitystä eri puolilla laajaa valtakuntaa. Jotkut historioitsijat ovat kuitenkin arvostelleet Antoninusta liiallisesta passiivisuudesta. Hän ei ehkä kiinnittänyt riittävästi huomiota armeijan taistelukyvyn ylläpitämiseen, mikä kostautui hänen seuraajilleen.Birley, s. 115

Antoninuksen avioliitosta Faustina vanhemman kanssa syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojat kuolivat kuitenkin jo ennen Antoninuksen valtaantuloa, joten vallanperimys järjestettiin adoption avulla, joka tehtiin jo vuonna 138, samassa yhteydessä kun Antoninuksesta tuli Hadrianuksen vallanperijä. Antoninus adoptoi tuolloin Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen pojikseen ja vallanperijöikseen. Lisäksi dynastinen jatkuvuus turvattiin siten, että Antoninuksen tytär Faustina naitettiin vuonna 145 Marcus Aureliukselle.

Antoninus kuoli luonnollisista syistä vuonna 161. Hän oli tuolloin hallinnut pidempään kuin yksikään keisari Augustuksen jälkeen.

Katso myös

• Antoninuksen valli

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla