Arabialaiset numerot

Arabialaiset numerot (myös intialaiset numerot tai intialaisarabialaiset numerot) ovat nykyään yleisin tapa esittää numeroita kirjallisesti. Tässä järjestelmässä luvut muodostetaan numeroista 0–9 sekä desimaalierottimesta, joka on maasta riippuen yleensä pilkku tai piste. Lukuun peräkkäin kirjoitetuista numeroista oikeanpuoleisin on vähiten merkitsevä ja merkitys kasvaa vasemmalle mennessä kantaluvun verran. Eli esim. 123 tarkoittaa samaa kuin 3 + 2 × 10 + 1 × 100. Vastaavasti desimaalierottimen oikealla puolella olevat numerot ilmaisevat luvun osia. Desimaalierotinta ei aina merkitä näkyviin.

Numerosymbolit 1–9 kehitettiin Intiassa 400-luvulla eaa, ja nollaa vastaavan symbolin otti ensimmäisenä käyttöön 400-luvulla elänyt intialainen matemaatikko Aryabhata. Euroopassa lukujärjestelmää kutsutaan yleensä arabialaisiksi numeroiksi, koska se välittyi eurooppalaisille arabiaksi kirjoittaneiden matemaatikkojen kuten persialaisen Al-Khwarizmin kautta. Arabian kielessä numeroita kutsutaan nimellä arqam hindiyyah eli 'intialaiset numerot'.

Arabialaisille numeroille on olemassa useampia erilaisia sarjoja glyyfejä. Laajalle levinnein näistä on Suomessakin käytetty eurooppalainen tyyli, joka kehitettiin alun perin pohjois-Afrikan maissa ja Andalusiassa (nykyinen Espanja) ja tunnetaan siten myös länsiarabialaisina numeroina. Tästä alueesta itään, kattaen suurimman osan Arabian maista taasen suositaan ns. arabi-intialaisia numeroita, jotka tunnetaan vastavuoroisesti itäarabialaisina numeroina. Intiassa käytetään muodoltaan alkuperäisemmän kaltaisia devanagari-aakkostoon sovitettuja glyyfejä, joista omalaatuisimmiksi kehitettyjä lienevät tamilin merkit.

Arabialaisten numeroiden käyttö yleistyi Euroopassa kirjapainotaidon myötä ja ne tulivat yleiseen käyttöön 1400-luvulla. Varhaisia esimerkkejä niiden käytöstä ovat kaiverrus vuodelta 1445 Heathfieldin kirkon tornissa Churchissa Sussexissa ja kaiverrus vuodelta 1448 puisessa portissa Brayn kirkossa Berkshire sekä kaiverrus Huntlyn jaardin haudalla Elginin katedraalissa vuodelta 1470, sekä kaiverrus vuodelta 1487 ovessa Piddletrenthiden kirkossa Dorsetissa.katso: G.F. Hill, The Development of Arabic Numerals in Europe 1500-luvun puolivälissä arabialaiset numerot olivat jo yleisessä käytössä suurimmassa osassa Eurooppaa. Roomalaiset numerot jäivät käyttöön vuosien merkinnässä sekä kellotauluissa.

eurooppalainen	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9
arabi-intialainen	٠	١	٢	٣	٤	٥	٦	٧	٨	٩
itäinen arabi-intialainen (persia ja urdu)	۰	۱	۲	۳	۴	۵	۶	۷	۸	۹
devanagari (hindi)	०	१	२	३	४	५	६	७	८	९
tamili		௧	௨	௩	௪	௫	௬	௭	௮	௯

Viitteet