Yhtyeen perustivat entinen dragqueen-artisti Alexander Bard, valokuvamalli Camilla Henemark, kampaaja Jean-Pierre Barda ja vaatesuunnittelija Camilla Thulin, joka toimi taustalla ja loi yhtyeen käyttämät huomiota herättävät asut.
Yhtyeen ensimmäinen menestyssingle oli vuonna 1990 julkaistu 'Ride the Bullet'' levyltä Disco Extravaganza. Se nousi Ruotsissa Top-10-listalle. Albumilta irrotettiin lisäksi singlet 'My army of lovers' ja 'Supernatural' joista ensin mainittu menestyi listoilla paremmin. Yhtyeen toinen levy oli Massive luxury overdose, jolta nousi kaksi kansainvälistä menestyssingleä 'Crucified' ja 'Obsession' jotka molemmat pysyivät Euroopan listoilla kuukausia. ”Crucified” oli 1990-luvulla yhtyeen ainoa kappale, jota esitettiin Yhdysvalloissa paljon radiokanavilla sekä MTV:llä. Albumilta irrotettiin singleksi myös kappaleet 'Candyman messiah' , 'Ride the bullet (uusi versio)' ja 'Judgment day'. Näistä julkaisuista menestyi parhaiten ”Ride the bulletin” uusittu versio, joka nyt julkaistiin ensimmäistä kertaa myös Yhdysvalloissa. Sisäisten riitojen takia La Camilla lähti Army of Loversista loppuvuodesta 1991, mutta hänen tilalleen tuli Michaela Dornonville De La Cour. Yhdysvaltojen kiertueellaan vuonna 1992 Army of lovers kieltäytyi Madonnan tarjouksesta levyttää omalle levy-merkilleen. Syyksi yhtye ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä niin mauttoman ja tyylitajuttoman ihmisen kanssa kuin Madonna.
Puolalaissyntyinen entinen striptease-artisti Dominika Peczynski liittyi yhtyeeseen loppuvuodesta 1992.
Keväällä 1993 yhtye julkaisi kolmannen studioalbuminsa The Gods of Earth and Heaven. Se menestyi edellistä läpimurtoalbumia huomattavasti heikommin. Single 'Israelism' menestyi Skandinaviassa, erityisesti Suomessa. Muualla Euroopassa single ei menestynyt ollenkaan. Ainoastaan Israelissa se nousi listaykköseksi vaikka saikin siellä kielteistä palautetta. Musiikkikanava MTV:n haastamista oikeuteen uhkailtiin, koska se näytti kappaleen musiikkivideon. Yhdysvalloissa koko kolmas albumi jäi julkaisematta. Albumin toinen single 'La plage de Saint-Tropez' ei menestynyt sekään Euroopassa, mutta Kiinassa ja Japanissa siitä tuli yksi vuoden myydyimmistä singleistä. The ”Gods of Earth and Hheavenia” myytiin muutenkin hyvin näissä kahdessa maassa.
1994 Army of Lovers julkaisi viimeisen studioalbuminsa Glory Glamour and Gold jälleen kerran ilman suurempaa menestystä. Singlet 'Lit de parade' ja 'Sexual revoltion' kuuluivat radiokanavilla Euroopassa mutta suuria listasijoituksia ne eivät saavuttaneet. Suomessakin ”Lit de parade” saavutti vain sijan 15 singlelistalla. Levyn viimeisen singlejulkaisun 'Life is fantastic' miksasi uudestaan alkuvuodesta 1995 Scatman John, ja Army of Lovers sai yllätysmenestyksen Eurooppaan. Saksassa kappale nousi listalla kolmanneksi. Mutta myrskyjä oli edessä. Michaela lähti vuorostaan Army of Loversista mutta pian La Camilla tuli takaisin.
Army of lovers sai vielä ennen uransa päätöstä yhden suurimmista menestyksistään Eurooppassa, kun kappaleesta 'Give my life' tuli kesäsingle vuonna 1995. Yhtye nousi pitkästä aikaa Britannian top-20:een ja saavutti sijan 21 Yhdysvalloissa.
Yhtye päätti hajota julkaistuaan vuonna 1996 kokoelmalevyn Les Greatest Hits. Vuonna 2001 yhtye teki vielä lyhyen comebackin ja julkaisi toisen kokoelmalevyn Le grand ducu-soap sekä kaksi singleä 'Let the sunhine in' ja 'Hand up' josta jälkimmäinen menestyi paremmin.
Vuonna 2006 Army of Loversilta ilmestyi dvd-kokoelma Hurrah hurrah Apocalypse - The definitive, joka sisältää kaikki yhtyeen musiikkivideot vuosilta 1990 - 2001.
Yhtye aiheutti kohua vapaamielisellä julkisella suhtautumisellaan seksiin ja huumeisiin ja nautti gay-ikonin asemasta. Yhtyeen nimi on otettu saksalaisen homoseksuaalin ohjaajan dokumentista, joka taas on viittaus Theban voitokkaaseen pederastiseen sotajoukkoon.