Hallitsijoilla on usein kymmeniä, ellei satoja arvonimiä, jotka protokollan mukaan kirjoitetaan virallisiin asiakirjoihin aina hallitsijan nimen jälkeen. Esimerkiksi Venäjän keisarit ovat käyttäneet seuraavia arvonimiä:
Koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin Tsaari , Astrakanin Tsaari, Siperian Tsaari, Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pleskovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallin, Samogitian, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permian, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden Herttua ; Ala-Novgorodin, Tsernigorian, Resanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloserovin, Udorian, Obdorian, Kondinian, Vitebskin ja Miestielovin Herra ja Suuriruhtinas ja koko Pohjoisen Puolen Hallitsija, Iverian, Kartalinian, Georgian ja Kabardian ja Armenian provinssin Herra, Tserkessien ja Gorskin ja muiden Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Slesvigin, Holsteinin, Stormarnin ja Ditmarsin Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi, y.m., y.m.
Vielä nykyisikin käytössä oleva puhuttelumuoto Te, on peräisin hallitsijoiden lukuisista arvonimistä jolloin haluttiin viitata laajaan arvovaltaan vaikka puhuteltiin yksittäistä henkilöä.
