Arya
Arya valittiin vartioimaan vardenien varastamaa lohikäärmeennn munaa ja kuljettamaan sitä Du Weldenvardenin ja Farthen Dûrin välillä. Hän joutui kuitenkin munaa havittelevan varjo Durza väijytykseen ja yritti lähettää sen epätoivoisena Bromille, Carvahalliltain pikku kylään, vaikka se päätyikin kylän lähelle Selkärankavuoristoon. Durza vangitsi Aryan ja sai Galbatorix tehtäväksi selvittää minne hän oli lähettänyt munan ja mitä hän tiesi Ellesmérasta, haltioiden pääkaupungista. Hän yritti puristaa tietoja kuukausikaupalla, mitä hirveimmin menetelmin, mutta turhaan. Lopulta Galbatorix määräsi, että hänet pitäisi tuoda hänen luokseen, jotta hän itse voisi hankkia nämä tiedot. Onneksi Eragonenen on joutunut urgali hyökkäykseen ja päätynyt samaan vankilaan kuin Arya. Matkakumppaninsa Murtaghin ja lohikäärmeensä Saphiran avulla hän pakenee ja pelastaa Aryan. Vankilassa Aryalle on annettu harvinaista myrkkyä Skilna Braghia, jonka takia hän vaipuu itse aiheutettuun koomaan, joka hidastaa myrkyn vaikutusta. Vastamyrkkyä, Tùnivorin nektaria löytyy valtakunnan ulkopuolelta vain haltioiden ja vardenien luota. Koska haltioiden luo matkaaminen kestäisi pitempään kuin Aryalla on elinaikaa he päättävät matkata vardenien luo Farthen Dûriin. Aryan parannuttua hän koettelee Eragonia miekoilla sekä taistelee Farthen Dûrin taistelussa, jossa hän särkee Tronjheimia koristavan, kahdenkymmenen metrin mittaisen tähtisafiirin, Isidar Mithrimin, niin että taistelu kääntyi vardenien voitoksi.
Esikoisessa Arya johdattaa Eragonin Ellesmèraan päättämään lohikäärmeratsastajan koulutuksensa. Perillä selviää että Arya on haltiakuningatar Islanzadìn tytär ja kruununperillinen. Eragon on myös rakastunut Aryaan, mutta tämä torjuu hänet, koska viimeisenä toivona kuningas Galbadorixin kukistamisesta Eragonin on pistettävä kaikki tarmonsa opiskeluunsa, eikä mikään saa mennä sen edelle. Lisäksi Arya on haltia ja huomattavasti Eragonia vanhempi, sillä hän on satavuotias. Kirjan lopussa Arya taistelee myös palavien tasankojen taistelussa.
