Ase

Historia

Kaikkein vanhimmat aseet

Käsitys ihmisen varhaisimmista välineistä perustuu lähinnä arkeologisiin löytöihin, mutta arkeologiset löydöt eivät kuvaa aikansa esineistöä kunnollisesti, koska harvat materiaalit säilyvät maassa tai vedessä pitkään. Toisaalta joissakin olosuhteissa esineet säilyvät hyvin. Kun poikkeuksellisesti säilyneiden esineiden löytyminen on sattumanvaraista, on nykyinen tietämys syntynyt vähitellen ja sykäyksittäin. Arkeologisten löytöjen valmistusajankohdan määrittely riippuu ajoitusmenetelmien kehityksestä. Näistä syistä voi käsitys aseiden historiasta tulevaisuudessakin melkoisesti muuttua.

Kivi säilyy erityisen hyvin ja luu hyvin, mutta on tulkinnanvaraista, mitkä arkeologiset löydöt ovat ihmisen muokkaamia esineitä ja mitkä luonto on voinut aiheuttaa, tai onko esinettä käytetty ihmisten tai eläinten tappamiseen tai kalojen pyytämiseen vai johonkin muuhun. Kalliomaalaukset ovat toinen mahdollinen tietolähde, mutta myös niitä on vaikea tulkita.

Varhaisimmiksi tappamisen välineiksi on vuonna 1978 tulkittu arkeologisia löytöjä seuraavasti: 2 1/2 metriä pitkä marjakuusikeihäs, kärki kovetettu hiillyttämällä, löydetty elefantin luurangon yhteydestä Pohjois-Saksasta ajalta 150 000 - 40 000 eaa., nuolenvarsia suosta läheltä Hampuria ja luinen tikari Määristä, vuoden 20 000 eaa. tienoilta, luisia harppuunastankärkiä Lounais-Ranska noin ajalta 15 000 - 10 000 eaa. ja puinen jousi Tanskasta, noin ajalta 8 000 - 5 000 eaa. Vuosina 1978 - 1994 löydettiin Luoteis-Saksasta 9 kuusipuista varpaa, jotka määriteltiin noin 400 000 eaa. tehdyiksi keihäiksi.

Aikaa myöten ilmestyi aseilta näyttäviä esineitä, joita käytettiin muuhun kuin tappamiseen: koristeeksi, arvoaseman merkkinä, juhlien tai magian välineinä - toisin sanoen symboliesineinä. Vuoteen 1978 mennessä löydetyistä sellainen voi olla esimerkiksi lintuveistoksella koristettu luinen vipu ajalta 15 0000 - 10 000 eaa., samanlainen kuin keihään heittämiseen käytetty. Tanskasta on löydetty taiteellisesti muotoiltuja ja hienosti hiottuja kirveen tai vasaran päitä, jotka tuntuvat aivan liian arvokkailta lyömällä turmeltaviksi (noin ajalta 2500 - 2000 eaa.). Samanaikaiset pohjoiseurooppalaiset vartetut eläimenpääveistokset ovat vielä helpommin vahingoittuvia.

Ensimmäinen maailmansota

Ennen ensimmäistä maailmansotaa yleistyvät rihlatut tykit, kuten haupitsi sekä konekiväärit ja taistelulaivaett. Sodan aikana otettiin käyttöön ensimmäiset aseistetut lentokone, sukellusveneet, käsikranaatittt ja panssarivaunu.

Toinen maailmansota

Ennen toista maailmansotaa oli jo keksitty esim. polttopullot ja panssarivaunu. Sodan aikana otettiin käyttöön muun muassa rynnäkkökiväärit, singottt, suihkuhävittäjä, risteilyohjukset, ballistiset ohjuksetetet ja ydinase.

Nykyään

Kivikaudella syntyneet kolme aseiden luokkaa ovat yhä olemassa: 1. melkein mitä tahansa esinettä voidaan käyttää aseena; 2. aseita käytetään yhä tappamisen välineinä; 3. symboliesineitä ovat esimerkiksi upseerien miekat (tylppäteräisiä). Lisäksi aseita on voitu vaikka miten kauan tehdä myös pelkkää opettelua tai harjoittelua varten, esimerkiksi lapsille tai vasta-alkajille.

Jouset ja keihäät ovat muuttuneet urheiluvälineiksi, joita ei pyritä tekemään vahinkoa tuottaviksi, ei edes vahinkoa tuottavan aseen käytön oppimista varten. Välillä aseisiin on luettu myös suojavarusteet (kilvet, kypärät, haarniskat). Aseisiin luetaan niiden käyttöön tarkoitetut kulkuneuvot ja kuljetusvälineet (lentokone, panssarivaunu, sotalaiva). Tavallaan ase-sanalle on annettu uusi merkitys, kun myös ohjukset, miinat ja pommit on luettu aseiksi, vaikka ne tuhoutuvat käytettäessä. Vahingoittamisen välineinä nimitetään aseiksi myös joitakin aineita, eliöitä tai kasveja (kaasut, bakteerit).

Jos asetta voi käyttää vahingoittamiseen, niin sitä voi käyttää torjumiseen, pelottamiseen tai uhkaamiseen. Aseilla voidaan tuhota toimintaedellytyksiä, kuten kulkuväyliä tai sodan käynnissä tarpeellisten tavaroiden varastoja. On myös kehitelty aseita, jotka tekevät puolustuskyvyttömäksi tappamatta.

Informaatiosodankäynnin aseet

Informaatiosodankäynnin syntymisen jälkeen 1990-luvulla yhä useammin kysytään, onko aseen määritelmää laajennettava esimerkiksi tietoon ja sodankäynnissä tappaminen ja tuhoaminen myös vihamieliseen vaikuttamiseen. Tällöin ase olisi mikä tahansa esine tai asia, jota käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen.

Neuvostoliitto ja kommunismi kaadettiin pitkälti strategisella informaatio-operaatiolla, joten kysymys lienee aiheellinen. Informaatiolla saadaan aikaiseksi sotaan verrattavia tuloksia.

Aseita olisivat esimerkiksi vihamielinen tieto, teknologian vihamielinen käyttö tai taloudellisen informaatiosodankäynnin keinot.

Perusesimerkki aseen laajentuneesta määrittelystä on neljän siviililentokoneen käyttö aseena maailmanlaajuisen sodan sytyttämiseen 11. syyskuuta 2001. Tapauksessa oli myös tieto aseena, eli paikka oli valittu niin, että media on varmasti heti paikalla ja tapauksen näkee suoraan hyvin suuri joukko ihmisiä jopa ilman mediaa.

Aseenkanto-oikeus

Pääartikkeli: Aseenkanto

Suomessa yksityishenkilöt eivät saa kantaa aseita julkisella paikalla, poikkeuksena tilanteet, joissa aseen kuljettamiselle on selkeä tarkoitus. Tässä yhteydessä aseeksi lasketaan myös eräät työkalut, kuten sakset tai ruuvimeisseli.

Aseiden luokittelu

Teräaseet
Heittoaseet
- Heittokirves
- Shuriken (heittotähti)
- Heittoveitsi
- Keihäs
- Kivi
Jousiaseet
- Jalkajousi
- Pitkäjousi
- Vastakaarijousi
- Taljajousi
Katapultit
Polttoaseet
Ampuma-aseet
Tykit ja muut epäsuoraa tulta ampuvat aseet
Räjähteet
- Käsikranaatti
- Kasapanos
- Räjähdeansat
- Miinat
Rakettiaseet
- Raketinheitin
- Sinko
Ohjusaseet
Joukkotuhoaseet

Historiallisesti aseet perustuvat aikansa yleiseen tekniikkaan ja noudattavat myös tekniikan yleistä luokittelua: työkalu (kirves), kone (konekivääri, panssarivaunu), järjestelmä (viestijärjestelmä, johtamisjärjestelmä) ja järjestelmien järjestelmä (GPS paikannukseen, viestijärjestelmään, kuljetusvälineisiin jne. perustuva logistiikka tai esim. ilmapuolustusjärjestelmä). Ase on muuttunut siis työkalusta koneen kautta monimutkaisiksi, kalliksi ja tehokkaiksi järjestelmiksi ja järjestemien järjestelmiksi. Viimeisen vaiheen 'aseita' pystyvät tekemään käytännössä vain globaalit toimijat.

Ase ja vasta-ase

Aseisiin sodankäynnissä liittyvät kaikki sodankäynnin yleiset ominaisuudet. Keskeisin niistä on vastustajan vaikutus. Se näkyy aseissa 'ase/vasta-ase' - ilmiönä. Tehokas ase synnyttää aina vasta-aseen; nuija kypärän, miekka kilven, konekivääri panssarivaunun, johtaminen johtamisen vastaiset toimet, tietokonevirukset ja HPM:n jne.

'Ase/vasta-ase' ilmiö tarkoittaa myös sitä, että aseen lopullinen teho taistelussa on erittäin paljon riippuvainen sen vasta-aseiden kehitystasosta. Päädytään harhauttamiseen, salaamiseennn, tiedustelu tärkeyteen jne. Esimerkiksi lännen elektroniikkaan perustuva ylivoima olisi kylmän sodan aikana ollut pitkälti neutraloitavissa ydinaseeseen perustuvalla EMP:llä.

Lähteitä

Martin van Creveld:'Technology and Warfare' The Free Press, New York 1991 (tekniikka sodankäynnin osana)
John Keegan:'A History of Warfare' Vintage Books, New York 1994 (sodankäynnin yleinen historia)
Alvin & Heidi Toffler:'War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century' Warner Books 1993 (informaatio ja sodankäynti)
Aki-Mauri Huhtinen:'Sanasota - Johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan' Toimittanut Tuomo Aimonen. Elan Vital, Lahti ja Johtamisen laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki 2005 (luku 3.4. Ase)
OrtwinGamber, Waffe und Rüstung Eurasiens, 1978; Archäologisches Lexikon, Speere (internet)