Asteekkien ihmisuhrit

Ihmisuhri asteekkien teoksessa Codex Mendoza

Asteekkien tzompantli eli pääkallohylly
Asteekit kävivät sotia hankkiakseen ihmisuhreja. Tapa oli periytynyt aikaisemmilta intiaanikansoilta. Ihmisuhrauksen perinne intiaanien keskuudessa lienee hyvin vanha. Keski- ja Etelä-Amerikassa ihmisuhraus oli asteekkien aikaan yleistä. Mutta asteekkien väitetään 1400-luvulla kiihdyttäneen ihmisuhrauksen huippuunsa.
Sotia kutsuttiin 'kukkien sodiksi' sen takia, että niistä saatiin sotavankeja uhrattaviksi. Soturieliittiin ylenemisen ensi askel oli se, että otti sotavangin. Asteekkien uhritoimilla kunnioitettiin mm. sodanjumala Huizilopochtlia. Vuonna 1485 asteekit uhrasivat tuhansia ihmisiä, voitettuja huaxteekkeja. Kilometrejä pitkä uhrijono ulottui temppelin huipulle. Arvokkaammat uhrit koristeltiin kukkasin. Tavallisimmin uhrattava maalattiin sinisellä kalkilla. Kun uhrattava ehti porraspyramidin huipulle, hänet kaadettiin alttarille jossa neljä pappia piteli häntä käsistä ja jaloista. Uhrattavilta kiskottiin sydän irti laavalasista tehdyn terävän veitsen avulla, siitä vuodatettiin veri maljaan, ja uhrattavan ruumis heitettiin temppelin portaita pitkin alas. Ruumiita annettiin ruo'aksi eläintarhan pedoille, ja pääkallot koottiin pääkallohyllyihin joissa oli muitakin kuin uhrattujen kalloja. Asteekit uhrasivat myös monilla muilla tavoilla kyseessä olevalle jumalalle sopivasti esim. tulenjumalalle uhrattavat poltettiin elävältä ja sateenjumalan uhrit hukutettiin.
Yhä kiistellään siitä, missä määrin asteekit söivät uhrattujen ruumiita: toiset tutkijat sanovat asteekkien syöneen laajalti vangittujen ja uhrattujen vihollisten lihaa, toiset taas ovat sitä mieltä, että tapa rajoittui asteekkieliittiin. On kiistelty siitä, uhrasivatko asteekit 1400-luvulla 20 000 vai 250 000 ihmistä vuodessa. Asteekkien ihmisuhrauksen laajuudesta on muutenkin kiistelty, mutta selvää on, että asteekit uhrasivat enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi inkat.
Asteekkien jumalia
- HUEHUECOYOTL - Tanssin jumala
- ITZPAPALOTL - Asteekkien pelottava Paholainen, joka oli perhosen ja naisen risteytys. Kiviset veitset ympäröivät sen siipiä ja myös sen kieli oli veitsi. Sillä oli myös taikaviitta, jonka avulla se pystyi muuttamaan itsensä vaarattoman näköiseksi perhoseksi.
- MICTIAN - Kuoleman jumala.
- TEZCATLIPOCA - Helvetin jumala.
- YAOTZIN - Helvetin jumala.
- QUETZALCOATL - kulttuurin ja oppineisuuden jumala
- TONACATECUTLI - Ruoan jumala
- CALCHIUTLUCUE - Veden jumala
Asteekkien aikakäsitys

Asteekkien kalenterikivi
Asteekeilla oli monia muitakin jumalia kuin aurinko. Heidän aikakäsityksensä oli syklinen eli kiertoihin ja aikakausiin perustuva. Joka 52. vuosi rakennettiin vanhan temppelin päälle uusi. Asteekkien mukaan aika ei ole jana vaan kehä. Se osakseen selittää, miten heidän tarustonsa tiesi konkistadorien tulevan noina vuosina.
Asteekkien esihistoria
Asteekit olivat viimeinen pitkässä kulttuurien sarjassa, joka Keski-Amerikassa eli Mesoamerikassa sai alkunsa noin 2000-1500 eaa.
Mesoamerikan kulttuurit jaetaan seuraaviin jaksoihin:
- Mesoamerikan paleointiaanit -8500 eaa. (metsästys)
- Mesoamerikan arkaainen n. 8500–1 500 eaa. (maanviljely)
- Muodostava 1500 eaa.–150 jaa. (kaupungeiksi kasvavia suuria kyliä)
- Klassinen 150–900 jaa. Teotihuacan, kulttuurin huippu
- Jälkiklassinen Asteekit
Asteekkien historia
Tiedot asteekkien historiasta perustuvat perimätietoon ja arkeologiaan.
Asteekkien valtakunta syntyi 1300-luvulla alkuaan pienestä, syrjäisellä Texcocojärven saarella asuvasta intiaaniheimosta, joka oli saapunut alueelle kaukaa pohjoisesta. Vähitellen asteekit onnistuivat liittolaisten avulla kukistamaan laakson alkuperäiset valtiaat ja nousivat suuriksi valloittajiksi.
Ensimmäiset asteekit
Noin 1200-luvulla
tolteekkien valtakunta oli hajonnut ja Meksikon laaksossa oli monia kaupunkivaltioita. Alun perin Meksikon laaksoa hallitsivat ensin chichimekit ja myöhemmin tepaneekkien Azlapotzalco. Pohjoisesta oli vaeltanut alueelle nahuatlia puhuvia paimentolaisheimoja, joista asteekit eivät suinkaan olleet kaikkein mahtavimpia.
Asteekkien vaellus etelään lienee alkanut noin 1100. Asteekit (Mexica-heimo tai tenochcat joiksi kutsuivat itseään) saapui kaukaa pohjoisesta Atzlanin maasta noin 1195issa Meksikon laaksoon. Varhaisin johtaja joka tunnetaan nimeltä on Mexitli, heimojohtaja. Atzlan on ehkä sijainnut Nayartissa tai Jaliscossa, Meksikon luoteisrannikolla. Jotkut taas ehdottavat pientä saarta Utah.
Kun asteekit saapuivat Meksikon laaksoon, he huomasivat, että tepaneekit, Culhua ja Xochimilca, alueen mahdit, eivät tervehtineet heitä ystävällisesti ja ajoivat heidät Chapultepecin saarelle 1248. Asteekit elivät saarellaan rauhanomaisesti noin vuosisadan. Culhuan kuningas ajoi väkivalloin heidät pois, kun asteekit olivat antaneet siihen aihetta nylkemällä ja uhraamalla Culhuan kuninkaan tyttären, joka oli annettu heidän kuninkaalleen vangiksi.
Tenochtitlánin perustaminen

Meksikon vaakuna
Asteekkien perimätiedon mukaan heidän heimojumalansa Huitzilopochtli oli antanut heille tehtäväksi rakentaa kaupungin paikkaan, jossa he näkevät kotkan seisovan kaktuksen latvassa käärme nokassaan. 200 vuotta kestäneen etsinnän jälkeen he lopulta löysivät etsimänsä linnun Méxicon laaksosta,
Texcocojärven suoperäiseltä saarelta ja perustivat sinne kaupungin, joka sai nimen
Tenochtitlán, 'Kivikaktus'.
Aluksi kaupunki oli vain mitätön rykelmä savesta ja kaisloista tehtyjä asumuksia. Sen asukkaat hankkivat elantonsa metsästämällä ja kalastamalla alueen eläimiä. Saatuaan kylliksi saalista varastoon, asteekit alkoivat käydä sillä vaihtokauppaa toisten lähistöllä asuvien heimojen kanssa. Saaren ja mantereen välille muodostui vilkas kanoottiliikenne, kun asteekit veivät ruokaa ja toivat rakennustarvikkeita kaupunkiaan varten.
Asteekkien asuttama alue oli huonosti viljelyyn sopivaa suoperäistä maata ja he alkoivatkin muokata sitä järjestelmällisesti hedelmälliseksi viljelysmaaksi muodostamalla keinotekoisia saaria, chinampapeltoja, joiden välissä kulkureitteinä toimineet kanavat risteilivät. Asteekit olivat oppineet chinanpojen teon naapurikansoiltaan, mutta he olivat ensimmäisiä, jotka kehittivät niistä tuottavan viljelymuodon.
Vuonna 2006 löydettiin Mexico Citystä pyramidi, joka on yhtä vanha kuin Teotihuacánin pyramidi. Tämä kertoo sen, että Tenochtitlán olisi ollut olemassa kauan ennen perimätiedon väittämää. Asteekit ovat saattaneet vallata valmiin kaupungin ja asettua sinne ylimystöksi. On myös mahdollista, että väite asteekkien vaelluksesta on myyttiä. Vaellusaihe on suosittu intiaanimytologiassa.
Liitot ja sodat muiden intiaaniheimojen kanssa
Kun asteekkien kaupunki vahvistui ja vaurastui, heidän asemansa naapurikansojen keskuudessa vakautui. Arvostus heitä kohtaan kasvoi ja muut alkoivat kohdella heitä vertaisinaan. Mutta samaan aikaan kun asteekit olivat juuri saaneet kaipaamaansa arvostusta, heitä uhkasi uusi kriisi naapurikansojen taholta. Saarta ympäröivän järven länsirannan Azacapotzalcon tepaneekit ja itärannan Texcocon acolhuat kävivät jatkuvaa sotaa uusista alueista, eikä Tenochtitlán ollut vielä kyllin vahva, jotta asteekit olisivat voineet taistella yksin alueita janoavien vihollisten kanssa. Niinpä asteekit liittoutuivat tepaneekkien kanssa, 1300-luvun puolivälissä, turvatakseen asemansa.
Asteekit maksoivat tepaneekeille veroa ja taistelivat palkkasotureina heidän armeijoissaan. Tämän myötä heidän elintasonsa ja sotataitonsa kehittyi ja kaikkialta Méxicon laaksosta alkoi virrata asteekkien kaupunkiin ihmisiä, jotka tahtoivat asettua menestyvän saarelaiskansan keskuuteen. Tenochtitlán laajeni laajenemistaan ja sen naapurikaupungista, Tlatelolcosta tuli vilkas markkinapaikka. Asteekkien ylhäisölle moniavioisuus oli sallittua ja kun miehet ottivat vaimoikseen runsaasti naapurikaupunkien prinsessoja, asteekkien tukijoukot laajenivat.
Kun asteekit auttoivat tepaneekit voittoon acolhuoita vastaan käydyssä sodassa, he saivat palkkioksi oikeuden kantaa veroja voitetulta heimolta. Tämä tarkoitti sitä, että asteekit olivat ensimmäistä kertaa historiassaan saaneet alamaisia ja vaikutusvaltaa mantereella. He eivät enää olleet tepaneekkien alistuneita liittolaisia vaan varteenotettava kilpailija. Tämän seurauksena tepaneekit pyrkivät tukkimaan kaikki Tenochtitlániin johtavat pengertiet. Mutta se oli turhaa, Itzcoatlin hallintokaudella 1428 asteekit liittoutuivat naapurikansojensa kanssa ja hyökkäsivät tepaneekkeja vastaan. 114 päivää myöhemmin tepaneekit oli kukistettu. Heidän kuninkaansa Maxtla uhrattiin väkijoukon silmien edessä: hänen rintansa halkaistiin ja sydän revittiin irti.
Asteekit solmivat Texcocon ja Tlacopanin kaupunkien kanssa kolmiliiton ja nousivat pian sen johtoon. Kolmiliitto alisti 100 vuodessa valtansa alle noin 500 kaupunkivaltiota Meksikonlahdelta Tyynelle merelle, halki Keski-Amerikan. Tenochtitlán kasvoi maailman suurimmaksi kaupungiksi, jossa oli 250 000 asukasta ja sinne virtasi työvoimaa ja veroja asteekkien valtakunnan kaikista osista.
Asteekit asettuivat sitten Texcocojärven keskelle Tlatelolcosta etelään huonolle alueelle — parhaat maat oli jaettu.
Koska asteekit olivat vain pieni heimo, niin he joutuivat alussa asumaan 'kaislojen seassa, ruokojen seassa'. Asteekeista tuli mahtikansa, koska he olivat pelottomia sotureita ja taitavia rakentajia. Osasyy asteekkien nousuun saattoi olla myös tyytymättömyys tepaneekkien valtaan. Kaupunkia rakennettiin vähitellen matalaan järveen tuomalla alueelle paaluja, kiviä ja maata. Asteekeista tuli nyt tepaneekkien vasalleja.
Tenochtitlánin ensimmäinen temppeli perustettiin 1325. Noin 1350 rakennettiin ensimmäiset pengertiet ja kanavat. Noin 1370 kuoli Tenoch, asteekkien ensimmäinen pappisjohtaja. Asteekkien ensimmäinen johtaja, Acamapichtli nousi valtaan 1375 tepaneekkien määrätessä hänet alueen johtajaksi. Huitzilihuitli, hänen seuraajansa, laajensi asteekkien aluetta ensimmäistä kertaa Meksikon laaksossa. Asteekit olivat tällöin tepaneekkien vallan alla.
Nezahualcoyotl kukisti tepaneekit 1427 liitossa asteekkien ja Tlacopanin kanssa – tämä on ns. kolmiliitto, joka säilyi asteekkien valtakunnan ytimenä pitkään.
Asteekkien valtakunnan perustaminen

Asteekkien valtakunnan laajeneminen eri hallitsijoiden vallitessa maata
Asteekkien neljäs hallitsija Itzcoatl hallitsi vuodesta 1428 kuolemaansa vuoteen 1440. 1432 asteekit olivat valloittaneet monia kaupunkeja. Vasta Itzcoatl perusti asteekkien valtakunnan. Hänen ansiokseen voidaan lukea kolmiliitto ja tepaneekkien kukistaminen Texcocon kanssa.
Vasta Montezuma I Suuri rakensi asteekkien sotilasimperiumin. Valloitusretket alkoivat 1458. 1452—1454 vallitsi nälänhätä, sen jälkeen kun Tenochtitlán oli tuhoutunut tulvassa. Axayacatlin 1469—1481 aikana asteekkien armeija ensimmäistä kertaa koki merkittävän tappion taraskeille lännessä. Tizoc 1481—1486 ei ollut lainkaan soturi, vaan arkkitehti.
Vuonna 1487 vihittiin Tenochtitlánin suuri temppeli, jolloin uhrattiin kymmeniä tuhansia kapinoivia huaxteekkeja. Hallitsijana oli tuolloin Ahuizotl, julmin asteekkikuningas.
Vuonna 1502 joilloin Montezuma II nousi valtaan, asteekkien mahti oli huipussaan. Tenochtitlán pääsi selvään johtoasemaan kolmiliitossa. Maa ulottui etelässä Oaxacan laaksoon asti. Tästä huolimatta asteekkien valtion sisällä oli mm. Tlaxcallan niminen alue, joka taisteli asteekkeja vastaan. Asteekkien tappion syynä olikin juuri se, että espanjalaisten oli helppo löytää asteekkeja vihaavista heimoista yllin kyllin liittolaisia.
Asteekkivaltion maantieteestä
Asteekkivaltio ulottui laajalle alueelle Meksikonlahdelta Tyyneen mereen. Sen alueella oli sateisia metsiä ja kuivia
alueita. Valtion sisällä oli itsenäisä alueita, mm
Tlaxcala/Huexotzinco, Teotitlan ja Tyynenmeren rannikon Yopitzinco ja miksteekkien kuningaskunta. Pohjoisessa olivat vihollisena otomien Metztitlan ja luoteessa taraskien Tzintzuntzan.
Espanjalaiset valloittavat Tenochtitlánin
- Pääartikkeli: Meksikon espanjalaisvalloitus
Espanjalaiset valloittivat asteekkien valtakunnan intiaaniliittolaisten avulla, surmasivat intiaaneja joukoittain ja hävittivät heidän kulttuurinsa, sekä orjuuttivat ne intiaanit, jotka eivät kuolleet tauteihin.
Espanjalainen konkistadori Hernan Cortez saapui miehineen asteekkien valtakuntaan 1519. Cortez halusi hankkia Espanjalle lisää siirtomaita. Cortez laski maihin Meksikon lahden rannikolla Cempoalassa nykyisen Veracruzinin seudulla. Hän kuuli Veracruz seudun intiaaneilta suuresta asteekkivaltakunnasta ja päätti valloittaa sen mm. saadakseen kultaa. Cortez oli myös joutunut riitoihin Kuuban kuvernöörin kanssa, joka ajoi häntä hirsipuuhun. Kuitenkin jos Cortez hankkisi Espanjan kruunulle siirtomaan, se armahtaisi hänet. Cortez oli taitava sotapäällikkö joka osasi aina toimia tilanteen mukaan. Espanjalaisilla oli myös hyvää onnea valloitusretkellään. Cortez joutui taisteluihin asteekkien vihollisten tlaxcalteekkien kanssa. Nämä solmivat pian rauhan, kun huomasivat etteivät mahtaneen espanjalaiselle mitään.
Cortez hyökkäsi tämän jälkeen asteekkien pyhään kaupunkiin Cholulaan polttaen kaupungin ja surmaten ehkä tuhansia intiaaneja, ja ryöstäen asteekkien palatsit. Cortez jatkoi matkaansa kohti asteekkien pääkaupunkia Tenochtitlánia, missä asteekkihallitsija Moctezuma (Montezuma) otti hänet ystävällisestä vastaan. Tenochtitlan sijaitsi saarella, jonne kuljettii veivät pengertietä pitkin. Jälkikäteen on väitetty, että Moctezuma uskoi espanjalaisten olevan jumalia, välittämättä Cholulan tapahtumista. Nykyään tutkijat kuitenkin kiistelevät asiasta.
Espanjalaiset ottivat Moctezuman vangiksi, ja hallitsivat hänen avullaan kaupunkia noin kuusi kuukautta. Espanjalaisten majapaikka oli Moctezuman hallintopalatsissa. Kesällä vuonna 1520 Cortesin ollessa poissa Tenochtitlanista paikkaa komentamaan jäänyt luutnantti Alvarado päätti jostain syystä järjestää verilöylyn. Alvarado kertoi jälkikäteen saaneensa kuulla huhuja että asteekit suunnittelivat kapinaa espanjalaisia vastaan. Espanjalaiset ovat jälkikäteen sanoneet halunneensa estää asteekkien ihmisuhrit, intiaanit taas espanjalaisten halunneen ryöstää heidän kultansa. Kun sadat asteekkiylimykset olivat kokoontuneet pyhälle aukiolle uskonnolliseen juhlaan, espanjalaiset sulkivat aukion ulospääsytiet ja tappoivat kymmeniä tai satoja aseettomia asteekkiylimyksiä silpomalla heitä raa'asti miekoilla. Joukkomurhan jälkeen asteekkit alkoivat kohdella espanjalaisia vihollisinaan.
Kun espanjalaisten vangitsema Moctezuma puhui parvekkeelta asteekeille, he pilkkasivat ja kivittivät häntä. Asteekit olivat valinneet uuden kuninkaan. Moctezuma kuoli pian tämän jälkeen joko asteekkien heittämien kivien aiheuttamiin vammoihin tai espanjalaisten surmaamana. Espanjalaiset saattoivat tappaa Moctezuman siksi, että hänestä ei ollut enää mitään hyötyä. Asteekit hyökkäilivät nyt rajusti espanjalaisten miehittämää Moctezuman palatsia vastaan, josta alkoi pian loppua ruoka ja vesi. Niinpä espanjalaiset päättivät paeta yöllä pengertietä pitkin. Pengertiet olivat katkonaisia, ja katkosten kohdalla oli siltoja.
Asteekit olivat poistaneet sillat estääkseen espanjalaisten paon. Espanjalaiset rakensivat siirrettävän sillan, jonka avulla he toivoivat voivansa ylittää pengertien aukot. Asteekit huomasivat sateisena yönä pakenevat espanjalaiset ja hyökkäsivät sekä järveltä kanootein että maalta kun espanjalaiset olivat ensimmäisen pengertien aukon kohdalla. Espanjalaiset jäivät saarroksiin pengertien pätkään, ja asteekit tulittivat heitä jatkuvasti. Espanjalaiset hylkäsivät liikuteltavan sillan ja koettivat ylittää pengertien aukot uimalla. Hevoset ja rautahaarniskaiset miehet hukkuivat kultalasteineen pengertien aukkoihin asteekkien jatkuvasti ahdistellessa. Pengertien aukot täyttyivät espanjalaisten ruumiista ja joidenkin onnistui päästä eteenpäin kävelemällä ruumiiden täyttämien vesivyöhykkeiden yli.
Monet espanjalaiset, mm. Cortes ja hänen intiaanivaimonsa pääsivät pakoon, mutta ainakin 150 espanjalaista kuoli ja kaikki haavoittuivat. Asteekit taistelivat heitä vastaan ankarasti myös muualla Meksikon laaksossa.
Espanjalaiset palasivat liittolaisensa Tlaxcalan alueelle josta saivat mukaansa suuren sotajoukon. Espanjalaiset alkoivat nyt vallata järjestelmällisesti Tenochtitlánin ympäristön kyliä. Tlacopanissa pengertien lähellä käytiin suuri taistelu, jossa asteekit pysäyttivät espanjalaisetn etenemisen kaupunkiin.
Espanjalaiset saartoivat Tenochtitlánin, josta alkoi pian ruoka loppua. Kaupungissa raivosi espanjalaisten mukanaan tuoma tuhkarokko, joka oli vastustuskyvyttömille intiaaneille monissa tapauksissa tappava. Espanjalaiset etenivät nälkiintyvään Tenochtitlániin, jossa käytiin taistelua talo talolta. Monet asukkaat pakenivat Tenochtitlánin saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Tlatelolcon rinnakkaiskaupunkiin. Lopulta asteekkipäällikkö Cuauhtemoc antautui, ja Tenochtitlán tyhjennettiin intiaaneista. Cuauhtemoc hirtettiin pian tämän jälkeen, ja espanjalaiset kiduttivat ja tappoivat monia muita intiaanipäälliköitä. Ne intiaanit jotka eivät kuolleet tauteihin tai espanjalaisten hirsipuuhun, päätyivät maaorjuutta muistuttavaan asemaan. Näin kävi lopulta myös espanjalaisten liittolaisille tlaxcalteekeille.
Asteekkien hallitsijat
Asteekkien hallitsijat, joita asteekit kutsuivat nimellä
Hueyi Tlatoani, 'suuri puhuja'. Asteekkijohtaja valittiin ylimystön suostumuksella, eikä johtajuus ollut periytyvää.
Katso myös
Aiheesta muualla