Auktoriteetti-käsitteen taustalla on latinan sana auctor. Sillä on tarkoitettu henkilöä, joka on ensimmäisenä systemaattisesti kuvannut jonkin kasvi- tai eläinlajin. Sanalla viitataan myös mm. kirjan tekijään (vrt. engl. author), yleisemmin esimerkiksi (tiedon) lisääjään, aikaansaajaan tai alullepanijaan.
Lääkäri voi kirjoittaa lääkettä osoittamatta sitä tietylle potilaalle. Tällöin määräys koskee 'lääkärin tai hammaslääkärin ammattinsa harjoittamisen yhteydessä tarvitsemaa lääkettä', joka on määrätty auktoriteetin nojalla. Tämä ilmaistaan fraasilla pro auctore, 'reseptin tekijää varten', mikä on kuitenkin eri asia kuin oma käyttö.
Auktoriteetille antaa lisäpainoa hänen käyttämänsä kieli. Historiallisesti auktorin käsite oli jopa varattu nimenomaan latinaksi tai kreikaksi kirjoittaville. Muiden kielten käyttäjät tai itse kirjoittamisen teknisesti suorittavat eivät olleet auktoreita. Jälkimmäisestä käytetään nimitystä copista, alkutekstin kopioija
Auktoriteettiusko tarkoittaa sitä, että lähteen tietoihin uskotaan helposti ilman kritiikkiä sen omaaman arvostuksen vuoksi.
Auktoriteettien merkitys ja sokea luottamus auktoriteetteihin on laskenut voimakkaasti viime vuosisadan aikana ympäri maailmaa. Erityisesti hyvinvointiyhteiskunnissa auktoriteettien kunnioitus nuorison keskuudessa on laskenut lähes olemattomalle tasolle. Tämä tuo mukanaan positiivista avarakatseista nopeaa kehittymistä, mutta toisaalta aiheuttaa samalla voimakkaita ongelmia yleiseen ja yksilölliseen järjestykseen. Yleiseksi kasvatukseliseksi ja koulutukselliseksi kysymykseksi onkin noussut auktoriteettien tarpeellisuus nyky yhteiskunnassa. Esimerkkinä auktoriteettien vaikutuksen laskemisen haittavaitukuksista voidaan pitää kouluissa ilmenevää levottomuutta ja nuorten ongelmiin joutumisen lisääntymistä. Vastaavasti esimerkkeinä liiasta auktoriteettien kunnioittamisesta voidaan pitää monia tieteen käsityksellisiä hyytymiä (esim. lysenkolaisuus neuvostotieteessä) tai vastaavasti sotilaallisia auktoriteetin väärinkäytöksiä. Sotilaallisissa väärinkäytöksissä räikeimpänä esimerkkinä voidaan käyttää Hitlerin valta-aseman nousua yli yleisen eettisyyskäsitteen.