Aunus

|valtio=Venäjän federaatio |aluetyyppi=Osa |alue=Karjalan tasavalta |vuosi=1137 |väkiluku=9 800 (2005) |pinta-ala= |väestötiheys= |korkeus= |johtaja= |www-osoite= |www-nimi= |huomautus=Aunuksen piirin pääkaupunki }}

Aunus (myös Aunuksenkaupunki ja Aunuksenlinna, karjalan kielellä Anus, ) on kaupunki Karjalan tasavallassa. Aunus on yksi Pohjois-Venäjän vanhimmista kaupungeista, se sai kaupunkioikeudet puisen linnan rakennuksen jälkeen 1649. Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat jo vuodelta 1137. Itse kaupunki Aunuksenlinna sijaitsee Olongajoen ja Mägräjoen yhtymäkohdssa lähellä Laatokan rantaa. Aunuksella on Venäjällä 'historiallinen kaupunki' -status. Kaupungissa on nykyisin 11 400 asukasta, joista noin 60 % on karjalaisia ja lisäksi kymmenkunta prosenttia suomenkielisiä.

Aunus on maatalousvaltaisen seudun keskus. Sen sivukylässä Alavoisissa (venäjäksi Ильинский, Iljinski) harjoitetaan sahateollisuutta. Itse kaupungissa on muun muassa historiallinen museo, taidemuseo, hotelli ja urheilukoulu. Kaupungin ympäristöön on viime aikoina ilmaantunut runsaasti pietarilaisten uusrikkaiden kesämökkejä. Aunuksella on ystävyystoimintaa Mikkelin seudulle sekä Keski-Kainuuseen, erityisesti Ristijärvelle ja Hyrynsalmelle.

Aunus on myös samannimisen piirin keskus, piirissä asuu 29 300 asukasta ja sen pinta-ala on 3 988 km². 90 % pinta-alasta on metsää ja suota. Piiriin kuuluvat myös ammoiset Riipushkalan, Nekkulan, Kotkatjärven, Nurmoilan ja Viteleen alueet. Piiri rajoittuu lännessä vanhaan Salmin pitäjään Suomen puolella ja idässä vepsäläisalueisiinonon luettavaan Lotinapelto.

Asukasluvun kehitys

Väkiluku	1897	1959	1970	1979	1989	2003	2005
Olonets	1 300	5 000	7 800	10 400	11 400	10 200	9 816

Venäjän keisarikunnassa järjestettiin väestönlaskenta 1897 ja Neuvostoliitossa 1926, 1939, 1959, 1970, 1979 ja 1989 sekä Venäjän federaatiossa 2002, joten kaikki luvut eivät ole virallisen väestönlaskennan tuloksia.

Aunuksen piirin kyliä

Aunus, Alavoinen (Aleksala), Bolshakovo, Gerpelya, Eroila, Tuulos (Tuloksa), Vitele (Vidlitsa), Nurmoila (Nurmoila), Kotsila (Ilinskiy), Kotkatjärvi (Kotkozero), Keskotjärvi (Keskozero), Kinalahti, Kuksumäki (Kukshegory), Ryskala, Pultsoila (Putilitsa), Tuuksa, Kuujärvi (Mihailovskoje), Tuosla (Tashkenitsy), Tihverä (Tigvera), Tenhunselkä (Tenguselga) Kuittinen (Kuitezha), Mäkriä eli Nekkula (Megrega), Mäkrätjärvi (Megrozero), Pizi (Obža), Riipuskala (Ripuškalitsy), Haapanan majakka, Niiniselkä, Saarimäki (Sarmjagi), Vahjärvi (Vagvozero), Ulvana (Ulvany), Yllöinen (Verhovje), Kovera, Sedoksa, Novinka, Rajakontu (Pogrankonduši), Patolammi

Historiaa

Kerrotaan, että tsaari Pietari Suuri matkustaessaan Karjalassa reellä heräsi kolmesti peräjälkeen ja kysyi retkueen sijaintia. Hänelle vastattiin: 'Aunuksessa'. Tsaari lopulta totesi: 'Aunus on varmasti Venäjän suurin kaupunki.'

Vuonna 1919 suomalainen vapaaehtoisjoukko tunkeutui suur-Suomi-aatteen siivittämänä Itä-Karjalaan. Tämä vapaaehtoinen sotilasjoukko tunnetaan nimellä Aunuksen retkikunta.

Seuraavan kerran suomalaiset valtasivat Aunuksen 5. syyskuuta 1941 ja pysyivät siellä kesään 1944 saakka, jolloin suomalaiset joukot joutuivat palaamaan Karjalankannaksen taisteluihin. Itä-Karjala oli sotilashallinnon alaisuudessa ja hallinnon aikana kouluissa aloitettiin uudelleen suomen ja karjalan kielen opetus. Suomalaisten päämaja oli Nurmoilan kylässä hieman kaupungista pohjoiseen.

Hanhien pyynti

Nykyisin Aunuksen alueella hanhien metsästys on keväinen harrastus. Hanhia ammutaan pelloilla metsästys-, ja sotilasaseilla. Joskus toimintaan jää lupa kysymättä. Pelloille ei saa mennä ilman maanomistajien lupaa, mutta joitakin peltoja voi vuokrata tähän tarkoitukseen. Mukana kuolee muidenkin lintulajien edustajia, ja useat linnut vammautuvat huolimattomasti tähdätyistä luodeista ja hauleista. Hanhia tapetaan myös laittomasti ansoilla.

Katso myös

• Aunuksenkarjalan kieli
• Aunuksen Karjala

Aiheesta muualla

• Moi gorod -kaupunkitietosanakirja: Olonets [1]
• Aunuksen historiaa ja nykypäivää