Ainakin kaksi määritelmää
Avaruustutkimus (engl.
space science) on
tähtitieteen osa-alue, jossa avaruutta koskeva tutkimusaineisto on kerätty paikan päällä
avaruusalusten avulla. Havainnot ovat pääosin kaukohavaintoja mutta osin myös varsinaisia
in situ (paikan päällä) tehtyjä mittauksia Maan ulkopuolella so. muilla
planeetoilla, ja niiden välissä, jopa
Aurinkokunnan ulkopuolella. Avaruustiede kattaa seuraavat aiheet
Termiä avaruustutkimus (englanniksi
space research) käytetään myös laajemmin, jolloin siihen kuuluu esim. miehitetyillä avaruusaluksilla tehtävä biologiaan, kemiaan, psykologiaan liittyvä tutkimus.
2000-luvulla on alettu puhua 'avaruudesta käsin tehtävästä tutkimuksesta' (space based research), johon käsitteeseen kuuluu myös Maan kaukokartoitus. Yhdysvaltain avaruushallinnossa NASA:ssa avaruustiede (space science) ja maan kaukokartoitus on tuotu saman yksikön alaisuuteen.
Avaruustutkimuksen välineitä ovat avaruuslennot miehitetyillä avaruusaluksilla ja miehittämättömillä avaruusluotaimilla.
Alku 1940- ja 1950-luvuilla
Sen alkuna voidaan pitää 1940-lukua, jolloin
V-2-ohjuksilla tehtiin Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa yläilmakehän tutkimusta. Jo aiemmin, 1900-luvun alussa, tehtiin ilmapallojen avulla mittauksia korkealla.
Ensimmäinen satelliitti Sputnik 1 oli teknologinen koe eikä tutkinut avaruutta. Se liittyi pikemminkin Neuvostoliiton aikomuksiin tehdä miehitettyjä lentoja. Satelliittien tieteellinen käyttö alkoi NASA:n Explorer-1-satelliitista tammikuussa 1958.
Suomen avaruustutkimus
Ks.
Suomen avaruustoiminnan historia.
Katso myös
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla