Elämä
Averroës syntyi Córdobassassa, Espanjassa. Hän oli lähtöisin lainoppineesta perheestä. Hänen isoisänsä Abu Al-Walid Muhammad (k. 1126) oli Córdoban ylin tuomari Almoravidien aikana. Hänen isänsä, Abu Al-Qasim Ahmad, toimi samassa tehtävässä Almohadien dynastian alkuun eli vuoteen 1146 saakka.
Ibn Tufail (Abubacer), Yusef al-Mansurin filosofivisiiri, esitteli Averroëksen hoville ja Avenzoarille (Ibn Zuhr), tunnetulle lääkärille. Heistä tuli ystäviä. Vuonna 1160 Averroëksesta tehtiin Sevillan sharia-tuomari, ja hän toimi useissa tehtävissä sekä Sevillassa, Córdobassa että Marokossa uransa aikana.
Averroës kirjoitti laajoja kommentaarioita Aristoteleen teoksista sekä lääketieteellisen ensyklopedian. Jacob Anatoli käänsi hänen teoksensa arabian kielestä hepreaan 1200-luvulla. Hänen tunnetuin omaperäinen filosofinen teoksensa on Tahafut al-tahafut ('Hajanaisuuden hajanaisuus'), jossa hän puolusti aristoteelista filosofiaa al-Ghazaliain teoksessa Tahafut al-falasifa ('Filosofien hajanaisuus') esittämiä väitteitä vastaan. Hän esitti puolestaan itse väitteitä varhaisempaa islamilaista Aristoteles-oppinutta, Avicenna, vastaan. Hän halusi osoittaa, että teos on ristiriidassa itsensä kanssa ja halvensi islamin opetuksia.
Averroësin kohtaaminen toisen islamilaisen filosofin Ibn Arabin kanssa, on merkitty muistiin. Hän halusi kyseenalaistaa Ibn `Arabin mystisten näkyjen sisällön ja tiedusteli heidän kohdatessaan, ovatko mystisten näkyjen sisällöt sovussa filosofian kanssa. Kertomuksen mukaan Ibn `Arabi vastasi hänelle:'Kyllä ja ei. Sanojen `Kyllä` ja `Ei` välissä sielut lentävät aineen taakse.' Ibn Arabi tulkitsi islamilaista uskontunnustusta 'La ilaaha illa-Allah' siten, että Allah on kaikki ja kaikki on Allah; että ainoa olevainen on Allah. Tämä oli panteismia eli uskoa siihen, että Jumala ja maailmankaikkeus ovat yhtä. Myöhemmin Averroësin kerrotaan ylistäneen Ibn `Arabia yhdeksi aikansa suurimmista ajattelijoista.
1100-luvun lopulla Andalusian yli pyyhkäisi fanatismin aalto, eivätkä Averroëksen korkeat yhteydet pystyneet suojelemaan häntä poliittisilta ongelmilta. Hänet julistettiin pannaan, ja karkotettiin eristyksiin ja tarkkaan seurantaan Córdoban lähelle. Hän kuoli Marrakeshissa, Marokossa. Monet hänen logiikkaa ja metafysiikkaa käsittelevistä teoksistaan ovat kadonneet lopullisesti tuon ajan sensuroinnin vuoksi.
Dante nimeää Averroëksen Jumalaisessa näytelmässäonon, ja on sijoittanut hänet Limbo muiden 'hyveellisten pakanoiden' seuraan. Tämä heijasteli sitä kunnioitusta, jota Averroësta kohtaan tunnettiin myös keskiajan eurooppalaisten oppineiden keskuudessa.
Filosofia
Averroës Rafaelin maalauksessa Ateenan koulu
Averroës pyrki yhdistämään Aristoteleen filosofian islaminuskoon. Averroëksen mukaan uskonnon ja filosofian välillä ei ollut eikä voinut olla konfliktia. Hän oli sitä mieltä, että totuus voidaan saavuttaa kahdella tavalla: joko filosofialla tai uskonnolla. Tässä hän oli täysin samoilla linjoilla myöhempien keskiaikaisten kristittyjen skolastikkojen kanssa.
Averroës uskoi maailmankaikkeuden ikuisuuteen, niin kuin Aristoteles opetti, ja ennalta olevien muotojen olemassaoloon eli Platonin ideaoppiin, vaikka Aristoteles vastustikin ajatusta.
Merkitys
Averroës tunnetaan ennen kaikkea Aristoteleen teoksistä tekemistään käännöksistä ja kommentaarioista. Tuohon aikaan Aristoteleen teokset oli enimmäkseen unohdettu läntisessä Euroopassa. Ennen vuotta 1150 latinalaisessa Euroopassa oli olemassa ainoastaan joitakin Aristoteleen teosten latinankielisiä käännöksiä, esimerkiksi Boëthiuksen kääntäminä, eikä niitä tutkittu tai arvostettu paljoakaan oppineiden munkkien joukossa. Aristoteleen perintö palautettiin länteen 1100-luvun alkupuolella Averroëksen käännöksistä ja teoksista tehtyjen latinankielisten käännösten kautta.
Averroës kirjoitti Aristoteleen teoksista kolmen vuosikymmenen aikana, ja hän kirjoitti kommentaariot lähes jokaiseen säilyneeseen teokseen, lukuun ottamatta Aristoteleen Politiikkaa, johon hän ei päässyt käsiksi. Averroëksen ajatukset vaikuttivat suuresti muun muassa Sigerus Brabantilaiseen ja Tuomas Akvinolaiseen sekä muihin aristoteelista logiikkaa arvostaneisiin kristittyihin skolastikkoihin erityisesti Pariisin yliopistossa. Tunnetut skolastikot, kuten Akvinolainen, pitivät Averroësta niin merkittävänä, että he eivät viitanneet tähän nimellä, vaan kutsuivat häntä 'Kommentaattoriksi' ja Aristotelesta 'Filosofiksi'.
Teoksessaan Fasl al-Maqāl ('Kiistaton tutkielma') Averroës painotti analyyttisen ajattelun merkitystä esiehtona Koraanin tulkitsemiselle. Tämä oli ristiriidassa oikeaoppisen islamilaisen ajattelun kanssa, jossa painopiste oli analyyttisen ajattelun sijasta Koraanin ulkopuolisten lähteiden laajassa tuntemisessa.
Averroës ei jättänyt jälkeensä omaa koulua, ja hänen kuolemansa merkitsi liberaalin ajattelun ajan päättymistä maurilaisessa Espanjassa.
Oikeustiede ja laki
Ibn Rushd oli myös Maliki-koulukunnassa arvostettu lainoppinut. Hänen tunnetuin teoksensa tältä alalta on Bidāyat al-Mujtahid wa Nihāyat al-Muqtaṣid, tekstikirja Maliki-koulukunnan opeista vertailevassa kehyksessä. Hän kirjoitti myös teoksen al-Bayān wa’l-Taḥṣīl, wa’l-Sharḥ wa’l-Tawjīh wa’l-Ta`līl fi Masā’il al-Mustakhraja, joka oli pitkä ja yksityiskohtainen kommentaario, joka perustui of Muḥammad al-`Utbī al-Qurtubīn teokseen Mustakhraja.
Teoksia
- Kommentaariot lähes kaikkiin säilyneisiin Aristoteleen teoksiin, muun muassa:
- Kommentaario Nikomakhoksen etiikkaan (In Moralia Nicomachea Expositione)
- Kommentaario teokseen Sielusta (Averrois Cordubensis Commentarium Magnum in Aristotelis De Anima Libros)
- Kommentaario teokseen Syntymisestä ja häviämisestä
- Kommentaario Platonin teokseen Valtio
- Tahafut al-tahafut ('Hajanaisuuden hajanaisuus')
- Fasl al-Maqāl ('Kiistaton tutkielma')
- Uskonnon ja filosofian harmoniasta
- De Substantia Orbis
Katso myös
Aiheesta muualla
Averröes
Averroës
Averroès
Averroës
Averroës
)
)
