Tarkastelua
Avoliiton sisältöä on hankala määritellä koska termiä käytetään monissa eri vivahteissa. Helpoimmin asia onkin ymmärrettävissä lähestymällä ilmausta niistä käsitteistä lähtien, joita on nimitetty avoliitoksi. Ajoittain termiä kuulee puhekielessä käytettävän myös samaa sukupuolta olevista yhdessä asuvista henkilöistä. Tällöin venytetään käsitteen perinteistä merkitystä jo varsin paljon.
Tilanteita joista joko henkilöt itse, 'lähimmäiset ja naapurit', sosiaaliviranomainen, kansaneläkelaitos tai eri oikeusasteet ovat päätöksessään käyttäneet ilmaisua, että asianomaiset 'asuvat ja elävät avoliitossa' tai 'avioliiton omaisissa olosuhteissa':
- Työn takia toisella paikkakunnalla oleva, viikoittain aviopuolisonsa ja lastensa luona käyvä henkilö asuu vastakkaista sukupuolta olevan yksin asuvan henkilön (ali)vuokralaisena. Vuokralaisella ja vuokranantajalla ei ole seksisuhdetta keskenään ja kumpikin vastaa omasta taloudestaan.
- Työn takia toisella paikkakunnalla oleva, viikoittain aviopuolisonsa ja lastensa luona käyvä henkilö ottaa vastakkaista sukupuolta olevan vaimonsa sukulaisen (ali)vuokralaiseksi.
- Mies ja nainen asuvat samassa asunnossa jakaen vain vuokran ilman keskinäistä seksisuhdetta. Kyse usein useistakin opiskelijoista jotka kämppäkavereina jakavat suuremman asunnon.
- Mies ja nainen asuvat yhdessä, elävät vakituisessa seksisuhteessa mutta taloudellisesti täysin erillään.
- Mies ja nainen asuvat yhdessä, elävät yhteistaloudessa mutta eivät millään tavalla harrasta seksiä keskenään.
- Mies ja nainen ovat aloittaneet yhteisen seksisuhteen, periaatteellisista syistä eivät solmi avioliittoa, asuvat eri paikkakunnilla ja tapaavat lähinnä viikonloppuisin.
- Mies ja nainen ovat päättäneet elää loppuelämänsä yhdessä, asuvat samassa asunnossa, elävät yhteistaloudessa, saavat yhteisiä lapsia ja ovat sopineet ettei ulkopuolisia sukupuolisuhteita ole, mutta eivät jostain syystä solmi avioliittoa.
- Henkilö ottaa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön vuokralaiseksi erillisellä sisäänkäynnillä varustettuun vanhaan 'palvelijanhuoneeseen', josta kuitenkin pääsee sisäkautta vuokranantajan asuntoon.
Avoliitto ei ole
siviilisääty, vaikka jopa viranomaisten lomakkeissa tällainen vaihtoehto toisinaan esiintyy.
Julkisessa keskustelussa avoliitosta vaikuttaa usein siltä, että sanan avioliittoa muistuttava kirjoitus- ja äänneasu yhdessä yhdyssanan jälkiosan 'liitto' kanssa johtaa ihmisiä harhaan. Avioliittoa solmittaessa sovitaan samalla velvoitteista toista osapuolta ja mahdollisesti syntyviä lapsia kohtaan. Tällöin tehdään yhteiskunnan vahvistama, molempia osapuolia velvoittava sopimus. Avoliittoa ei voida solmia määritellen tehty sopimus sanalla avoliitto, koska sanalla ei ole yksiselitteistä merkitystä. Voidaan toki tehdä erillissopimuksia. 'Avoliitto' ei ole liitto, vaikka sanasta voisi niin päätellä, eikä saa aikaan minkäänlaista sopimusturvaa tai velvoitetta kummallekaan.
Kulttuurihistoria
Varsinkin aiemmin on Suomen luterilainen kirkko vastustanut jyrkästi laillistamattomassa parisuhteessa elämistä. Kulttuurihistoriallisesti asia liittyy avioliiton merkitykseen yhteiskunnassa. Naimattoman miehen ja naisen yhteiselo mahdollistui salavuoteuden rangaistavuuden poistuttua Suomen rikoslaista 1926. Sosiaalisesti hyväksyttäväksi asia tuli vasta paljon myöhemmin.
Sosiaalipolitiikka
Sosiaalipolitiikan ja lainsäädännön periaatteiden soveltamisen osalta yhdessä asuminen ilman avioliittoa on osoittautunut Suomessa ristiriitaiseksi. Lainsäädännön eräänä perustana on turvata yksilön valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus. Yhtenä perustana on myös turvata heikommassa asemassa olevan perusturva ja -turvallisuus. Yksilön valinnanvapauden kunnioittaminen vaatii, että kunnioitetaan henkilöiden henkilökohtaista päätöstä olla solmimatta avioliittoa vaikka he asuisivatkin samassa osoitteessa, 'yhteisessä taloudessa' ja jakaisivat saman vuoteen lyhyemmän tai pidemmän ajan. Heikommassa asemassa olevan turvan on poliittisessa keskustelussa ajoittain katsottu edellyttävän yhdessä asumisen rinnastamisen avioliittoon varsinkin yhteisasumisen purkautumistilanteessa tai perinnönjaossa. Edellä mainitun heikommassa asemassa olevan osapuolen turvan osalta on sosiaaliturvalainsäädännössä, ja sen soveltamisessa, päädytty täysin päinvastaiseen tilanteeseen olettamalla asuinkumppanin elättävän 'kämppäkaverinsa' aviopuolison tavoin. Heikommassa asemassa oleva on jäänyt ilman sosiaaliturvaa. Esimerkiksi Kela ei maksa opiskelijalle opintotuen asumislisää, jos samassa asunnossa asuvan tulot ovat tulorajaa suuremmat. Yhteinen osoite ei tuo kummallekaan elatusvelvollisuutta toisen osalle tai oikeutta vaatia elatusta toiselta. Avioliiton solmiminen tuo molemminpuolisen elatusvelvollisuuden.
Sosiaali- ja perhepolitiikan haasteena Suomessa on ymmärtää perheen alkuperäinen merkitys perheenjäsenten elatuksen ja elämän turvaajana. Perhe on perinteisesti turvannut jäsenilleen ruuan ja lämpimän nukkumapaikan. Tätä perinnettä jatkaa myös nykyinen lainsäädäntö aviopuolisoiden elatusvelvollisuuksineen. Haaste muodostui kun yleinen sosiaalinen paheksuttavuus susiparina eli laillistamattomassa parisuhteessa elämisesltä hävisi 1900-luvun viimeisen kolmanneksen kuluessa. Tällöin huomattiin, että virallista perhettä perustamattomat saivat yhteiskunnan tukea enemmän kuin perheen virallisesti (avioliitolla) perustaneet. Silloin lähdettiin yhdenmukaistamaan tukia hakemalla perusteita millä avopareja voitaisiin kohdella yhtä huonosti kuin aviopareja.
Suomen lainsäädäntöä vuonna 2006
Suomen laissa mainitaan avoliitto vain Työttömyysturvalaissa (30.12.2002/1290) ja Laissa julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295 ja 7.5.2004/364). Ensin mainitussa: '...jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista'. Jälkimmäisessä: 'avoliitosta ... on voimassa, mitä työttömyysetuuksista säädetään työttömyysturvalaissa...'. Missään ei määritetä mitä tarkoitetaan 'avioliitonomaisilla olosuhteilla'.
Juridisessa mielessä avoliittoa ei muutoin ole olemassakaan. Niin sanottu avoliito ei perusta minkäänlaista liittoa henkilöiden välille. Heillä voi olla erilaisia sopimuksia keskenään aivan kuten keillä tahansa henkilöillä mutta, päinvastoin kuin avioliitto, ei avoliitto niitä aikaansaa. Kuten edellä olevasta ilmenee, ei Suomen nykyisessä lainsäädännössä ole yksiselitteisesti määritetty käsitettä avoliitto. Laeissa opinto- ja muista sosiaalisista etuuksista sekä verolainsäädännössä on kuitenkin paikoittain käsitelty tilanteita joihin yleisesti liitetään termi avoliitto. Lainsäädännössä tällöin useimmiten käytetty ilmausta '...miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa...'. Mitä nämä avioliitonomaiset olosuhteet kulloinkin tarkoittavat jää viime kädessä eri oikeusasteiden tapauskohtaisesti ratkottavaksi.
Ymmärrettäessä avoliitto vain synomyymiksi eri sukupuolta olevalle asuinkumppanuudelle on selvää, että
- mahdollisten lasten isyys, huolto ja elatus,
- perinnönjako,
- taloudelliset sitoumukset ja
- asuinkumppaneiden keskinäinen elatusvelvollisuus (lähinnä sen puuttuminen)
käsitellään eri tavoin kuin keskenään avioliiton solmineiden henkilöiden osalta.
Verotus
Suomessa aviopareja yhteisverotetaan eräissä tilanteissa. Tuloverolaissa määritetään puolisoina käsiteltäviksi myös:
'avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneet henkilöt, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.' Säädöksen tulkinnassa on useimmiten jätetty 'avioliitonomaiset olosuhteet' tarkoittamaan vain yhteistä osoitetta ja tukeuduttu väestörekisteristä todennettavaan ilmauksen jälkiosaan. Tältä osin ei verotuksessa ole juurikaan ollut epäselviä tilanteita tai tulkinnanvaraisia tapauksia.
Perintöverotuksessa aviopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan ja avopuoliso 3. veroluokkaan, missä perusvero on kolminkertainen. Kun 'avioleski' maksaa 50 000 euroa ylittävästä perinnöstään veroa 16 %, niin 'avoleski' maksaa vastaavasti 48 %. Lisäksi avioleski on oikeutettu vähentämään veronalaisesta perintöosuudestaan puolisovähennyksen 6 800 euroa.
Tietyillä ehdoilla avopuoliso perintöverotuksessa rinnastetaan aviopuolisoon. 'Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan.' (Perintö- ja lahjaverolaki 11 § 3 mom.) Edellä oleva tarkoittaa, että avopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan, jos puolisoilla on/on ollut yhteinen lapsi, tai jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa.
Oleellinen perintöverotukseen vaikuttava tekijä on aviopuolison avio-oikeus. Sen perusteella vähemmän omistava leski saa kuolleen puolisonsa varoista tasinkoa, joka on verosta vapaata.
Esimerkki:
Lapsettoman perittävän omaisuus käsittää 200 000 euroa, eloon jääneellä puolisolla (avio-/avo-) ei ole omaa varallisuutta.
AVIOLESKI saa 200 000 euroa, mistä avio-oikeuden nojalla 100 000 euroa ja perintönä 100 000 euroa. Perintövero on 12 647 euroa. Veroprosentti on 12,6. Koko 200 000 euron saannosta laskettu veroprosentti on 6,3.
AVOLESKI saa testamentin nojalla 200 000 euroa, mistä maksaa perintöveroa 89 205 euroa. Veroprosentti on 44,6.
Sosiaaliturva ja opintososiaaliset etuudet
Suomalaisessa sosiaaliturvassa on perusteena, että jokainen, joka ei omalla toiminnallaan tai häneen nähden elatusvelvollisen tuella tai muuten saa riittävää elatusta, on oikeutettu yhteiskunnan tukeen. Tällä perusteella yhteiskunnan tukeen olisi oikeutettu varaton ja tuloton henkilö, joka asuu avioliittoa solmimatta yhdessä toista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tukeen ei kuitenkaan ole oikeutettu avioliitossa elävä henkilö vaikka ei asuisikaan aviopuolisonsa kanssa. Edellinen olettaen, että toisella asuinkumppanilla, tai aviopuolisolla, on varoja tai tuloja yli henkilökohtaisen minimitarpeensa. Tältä osin on kuitenkin säädetty, että 'miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa' käsitellään kuten aviopuolisoita, vaikka elatusvelvollisuutta ei olekaan, ja toisen tulot otetaan huomioon toisen tuentarpeen tarveharkinnassa. Huomattava on, että avioliitonomaisia olosuhteita ei ole laissa määritelty ja tältä osin sosiaaliturvan asiakkaat joutuvat toisinaan varsin vaikeaan asemaan. Edelliset koskevat nyös eri opintososiaalisia etuuksia.
Katso myös
Aiheesta muualla
Kohabitation
Samboerskap
Samboförhållande
