Siiman juuressa on nanoluokan joustava koukku, joka kiinnittää sen proteiinilevyyn bakteerimoottorissa solukalvolla. Moottori saa voimansa protonigradientista (Vibrio-bakteerilajilla protonien sijaan käytetään natriumioneja), joka syntyy, kun protoneita pumpataan pieneen solukalvoann sisäiseen tilaan. Moottori tarjoaa protoneille tien vuotaa takaisin solulima, ja niin tehdessään ne pyörittävät moottoria. Moottori pystyy pyörimään sekä myötä- että vastapäivään taajuudella ~10 Hz, ja tarvitsee noin 1200 protonia per kierros. Escherichia coli pystyy liikkumaan 10–50 m s-1. Yksittäisellä E. colilla on yleensä 6–10 siimaa. Mikäli moottorit pyörivät vastapäivään, on liike työntävää ja siimat takertuvat toisiinsa. Myötäpäiväinen pyöriminen puolestaan ei johda liikkeeseen, ja erottaa siimat toisistaan.
Bakteerin solulimassa toimii monimutkainen signaalikaskaadiverkosto, joka hienosäätelee bakteerin liikettä moottoreita säätelemällä.
Bakteerimoottorin varhainen kehitysvaihe on ilmeisesti ollut gram-negatiivisten bakteereiden tyypin kolme eritysjärjestelmä (TTSS), joka siirtää vahingollisia molekyylejä pois solusta. (Heuck 1998).
Aiheesta muualla
- Elektronimikroskooppikuva bakteerimoottorista [1]

Lähteet
[1]