www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-10-28
  Tänne linkitetyt sivut 
Etelä-Afrikka
Rasismi
Apartheid
Eastern Cape
Bophuthatswana
KwaZulu
QwaQwa
Apartheid-järjestelmän purkaminen
Tomlinsonin komissio
Etelä-Afrikan provinssit
Lebowa
Gazankulu
KaNgwane
  Muut kielet 
daBantustan
deHomeland
frBantoustan
noBantustan
svBantustan
Luokka: Etelä-Afrikan bantustanit

Bantustan

Etelä-Afrikan bantustanit

Etelä-Afrikan bantustanit

Lebowan bantustanin raja

Lebowan bantustanin raja

Bantustan on maa-alue, jollainen varattiin mustien asuma-alueeksi Etelä-Afrikassa ja Namibiainssa apartheid aikana. Nimeä bantustan käytettiin ensimmäistä kertaa 1940-luvun lopulla. Se rakennettiin bantukielten sanasta 'bantu', joka tarkoittaa ihmistä, ja Indo-Iranisesta '-stan'-päätteestä, joka tarkoittaa maata.

Etelä-Afrikan hallitus oli perustanut reservaatteja jo vuosina 1913 ja 1936 tarkoituksenaan erottaa mustat ja valkoiset eri alueilla. Kansallispuolueen nousu valtaan 1948 antoi ministeri Hendrik Verwoerdille mahdollisuuden käyttää näitä reservaatteja hyödykseen, kun hän pyrki pitämään Etelä-Afrikassa valkoisen enemmistön.

Kun reservaateista tehtiin 'itsenäisiä' valtioita ja pakotettiin mustat palaamaan näihin 'kotimaihin', heiltä saatettiin ottaa pois Etelä-Afrikan kansalaisuus ja heitä voitiin kohdella vierastyöläisinä. Suurin osa bantustanien asukkaista, esimerkiksi 65 % bophuthatswanalaisista, joutui työskentelemään vierastyöläisinä Etelä-Afrikan puolella.

Vuoden 1994 demokraattisten vaalien yhteydessä bantustanit liitettiin takaisin Etelä-Afrikkaan.

1 Suurapartheid
2 Bantustanien talous ja hallinto
3 Lähteet

Suurapartheid

Bantustanien perustaminen liittyi suurapartheidiksi kutsuttuun massiiviseen sosioekonomiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena Verwoerdin mukaan oli pitää musta väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Verwoerdin mukaan afrikkalaisten 'ei tulisi haluta integroitua eurooppalaisen yhteisön elämään, vaan ymmärtää, että hänen omassa yhteisössään kaikki ovet ovat avoinna'.

Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Vaikka hallituksen nimittämä Tomlinsonin komissio oli jo 1956 todennut, etteivät heimoreservaatit pystyisi edes parhaiden olosuhteiden vallitessa elättämään kuin kaksi kolmasosaa mustasta väestöstä, hallitus kieltäytyi varaamasta mustille lisää alueita ja samalla lisäsi toimenpiteitä, joilla mustia siirrettiin reservaatteihin valkoisille nimetyiltä alueilta.Evans, Ivan. Bureaucracy and Race: Native Administration in South Africa. Berkeley: University of California Press, c1997 1997. The Tomlinson Commission and Bantu Authorities Aiheesta muualla Vuonna 1963 ensimmäinen bantustaniksi uudelleen nimetty heimoreservaatti, Transkei julistettiin itsehallintoalueeksi ja vuonna 1976 'itsenäiseksi'. Muitakin bantustaneita pyrittiin saattamaan itsenäisiksi, vaikka ne olivat vielä vähemmän elinkelpoisia kuin Transkei. Esimerkiksi Bophuthatswana koostui 19:stä ja KwaZulu 11 irrallisesta maanpalasesta, joiden välissä oli valkoisille varattuja maanviljelysalueita. Koko maan rannikko oli myös nimetty valkoiseksi alueeksi. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.

Bantustanien talous ja hallinto

Bantustanien avulla Etelä-Afrikan hallitus onnistui vähentämään 'tuottamattoman kansanosan' aiheuttamia kuluja. Siirtämällä ihmisiä bantustaneihin ja myöhemmin myöntämällä niille itsenäisyys tai itsehallinto, Etelä-Afrikan onnistui nimellisesti vähentää mustien osuutta maan väestöstä mustien suuresta syntyvyydestä huolimatta. Samalla bantustanien väkiluku kasvoi 4,4 miljoonasta ihmisestä 11 miljoonaan ihmiseen. Kotimaiden väestötiheydet nousivat hälyttäviin lukuihin. Esimerkiksi Transkeissa asui 55 ihmistä neliökilometrillä ja QwaQwassa 298. Valkoisessa Etelä-Afrikassa Kapmaan provinssin väestötiheys oli samaan aikaan 2 henkeä / km².

Etelä-Afrikan hallitus säilytti otteensa 'itsehallinnollisiin' ja 'itsenäisiin' kotimaihin. Se asetti alueita hallitsemaan johtajia, jotka olivat yhteistyöhaluisia Pretorian kanssa. Alueiden talous oli myös täysin riippuvainen Etelä-Afrikasta ja suora tuki muodosti suuren osan niiden budjeteista. Suurin osa eteläafrikkalaisesta turvallisuuslainsäädännöstä oli myös voimassa alueilla siihen asti, kunnes kotimaa julistettiin itsenäiseksi. Bantustanien hallitsijat toimivat yleisesti diktatoriaalisesti ja niiden hallinto oli yleisesti erittäin korruptoitunutta.

1970-luvun loppuun mennessä alkoi Etelä-Afrikan hallituskin huomata kotimaa-järjestelmän epäonnistumisen. Hallituksen vuonna 1970 asettaman Riekertin komission raportin mukaan kotimaiden köyhyys oli niin musertavaa, ettei kymmenille tuhansille ihmisille jäänyt henkiinjäämiseksi muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä suuriin kaupunkeihin laittomasti. Suurapartheidin kustannukset valtiolle olivat myös valtavat. Mustien afrikkalaisten kuljettaminen päivittäin asuinaluiltaan usein sadankin kilometrin päässä oleviin työpaikkoihin vaati valtavaa julkista liikennettä. Koska mustien palkkoja pidettiin myös keinotekoisen alhaisina, ei kuljetuksiin käytettyjen linja-autojen todellisia kustannuksia voitu periä työläisiltä, vaan valtio tuki sitä valtavilla summilla. KwaNdebelen saama bussituki oli suurempi kuin kotimaan bruttokansantuote. Suurapartheid ei pystynyt myöskään pitämään mustia pois suurkaupungeista kuten oli tarkoitus vaan 1980-luvulle tultaessa mustien kaupunkilaisten määrä oli kaksinkertaistunut.

 

Bantustanien etninen koostumus, koko ja itsehallinnon vaiheetButler, Jeffrey, Robert I. Rotberg, and John Adams The Black Homelands of South Africa: The Political and Economic Development of Bophuthtswana and Kwa-Zulu. Berkeley: University of California, c1991 1991. http://ark.cdlib.org/ark:/13030/ft0489n6d5/ Aiheesta muualla : Introduction Aiheesta muualla Etninen koostumus viittaa bantustaniin määrättyä etnistä ryhmää, ei alueen todellista etnistä koostumusta.

Bantustan

Kansa

Pinta-ala
(km²)

Lakiasäätävän kokouksen perustamisvuosi

Itsehallinnon myöntämisvuosi

Transkei

xhosat

36 720

1963

1963

Ciskei

xhosat

9 186

1971

1972

KwaZulu

zulut

31 445

1972

1977

Lebowa

sothot

22 141

1971

1972

Venda

vendat

6 042

1971

1973

Gazankulu

tsongat

6 671

1971

1973

Bophuthatswana

tswanat

37 539

1971

1972

QwaQwa

besothot

372

1971

1975

KaNgwane

swazit

2 118

1975

1984 }}

KwaNdebele

ndebelet

1981 }}

   

152 324

   

Lähteet

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.