Purkin käyttö
Purkkiin otettiin yhteys yleensä modeemilla tai ISDN-sovittimella merkkipohjaista pääte- eli terminaaliohjelmaa käyttäen. Purkkien käyttöliittymät perustuivat yleensä valikoihin, joista kulloinkin haluttu toiminto valittiin näppäilemällä toimintoa vastaava numero tai kirjain, joskin edistyneemmät käyttäjät saattoivat myös kytkeä valikot pois päältä ja käyttää komentoriviä. Purkin ulkoisesta olemuksesta tehtiin usein merkkipohjaisuuden puitteissa mahdollisimman näyttävä värikkään ANSI- ja ASCII-grafiikan avulla.
Purkkiin soitettaessa tuli yleensä ensimmäisenä vastaan kirjautumisruutu. Jos käyttäjää ei ollut olemassa, käyttäjän täytyi rekisteröidä itsensä kyseiseen purkkiin. Maailmalla oli tapana käyttää handlea (AKA), mutta Suomessa oli yleinen vaatimus käyttää omaa nimeä. Jotkin purkit päästivät käyttäjän heti sisään rekisteröitymisen jälkeen. Toisissa purkeissa uusilta käyttäjiltä kysyttiin yksityiskohtaisia tietoja, ja perusoikeudet purkin käyttöön sai vasta, kun SysOp oli tarkastanut tiedot.
Vaikka useimmat ei-kaupalliset purkit olivatkin avoimia kaikille soittajille, oli joillakin purkeilla tapana rajata käyttäjäkunnasta pois ne, jotka eivät olleet riittävän vihkiytyneitä purkin erikoistumisalaan. Etenkin piraatti- ja demoskene-purkeissa käyttöoikeuksien saaminen vaati usein vastaamista kyselyyn, jossa piti muun muassa määritellä termejä ja selvittää taustaansa purkin edustamassa alakulttuurissa. Usein käyttäjäkunnan laajenemista rajoitettiin myös tunnussanalla, joka uuden käyttäjän piti ottaa selville puhelinnumeron lisäksi.
Useimmissa purkeissa sisäänkirjautumista seurasi vaihteleva määrä erilaisia ilmoitusruutuja, kuten ylläpitäjien tiedotukset sekä listat edellisistä soittajista ja uusista viesteistä. Monesti näiden joukossa oli myös niin sanottu oneliner-ruutu, johon käyttäjät saattoivat sisään tullessaan lisätä omia yksirivisiä viestejään. Alkuruudut läpi käytyään käyttäjä pääsi purkin päävalikkoon.
Jotta purkin ylläpitäjä sai purkkiinsa uusia käyttäjiä kiinnostavia uusia tiedostoja, oli toisissa purkeissa käytössä file-ratio eli imurointisuhde. Esimerkiksi suhde 1:5 tarkoitti sitä, että kun käyttäjä tuo purkkiin 1 kilotavun tiedoston, hän pystyi lataamaan eli 'imuroimaan' itselleen purkista 5 kilotavua tiedostoja.
Purkin samanaikaisten käyttäjien määrää rajoitti yleensä puhelinlinjojen määrä: yksilinjaisessa purkissa pystyi olemaan sisällä SysOpin lisäksi vain yksi käyttäjä. Tämän takia purkeissa oli käyttäjille usein päivittäinen aikaraja, joka oli Suomessa tyypillisesti 45—90 minuuttia. Päivittäisen aikarajan lisäksi joissakin purkeissa oli viikoittainen käyttöaika. Purkkien käyttö keskittyi iltoihin ja viikonloppuihin, jolloin puhelinlaskut olivat halvempia (pääkaupunkiseudulla ilta- ja viikonloppupuhelut olivat jonkin aikaa jopa kertaveloitettuja). Yhteydet ulkomaisiin purkkeihin olivat harvojen tapa kalliiden ulkomaanpuheluiden vuoksi.
Tyypillinen modeemin yhteysnopeus oli purkkien kultakauden alkupuolella 300, 1200 tai 2400 bittiä sekunnissa. Näillä nopeuksilla satakilotavuisenkin tiedoston siirtäminen kesti pitkään, mahdollisesti ylittäen käyttäjän oikeuden varata linja, joten tiedostojen vaihtelu oli monilla käyttäjillä teknisistä syistä toisarvoinen asia. 1990-luvulla yleisiksi nopeuksiksi vakiintuivat 14 400 ja 28 800 bittiä sekunnissa, jotka ovat nekin erittäin hitaita nykyiseen Internetissä tapahtuvaan tiedonsiirtoon verrattuna.
Julkiset purkit ilmoittivat puhelinnumeronsa ja aukioloaikansa purkkilistoille, joita pidettiin yllä harrastajien voimin. Purkkilistoja julkaistiin myös tietokonelehdissä. Kulta-aikaan purkkeja oli Helsingin seudulla (silloisella 90-alueella) toista sataa.
Tavallinen yhteyskerta purkkiin
Purkkeihin joutui usein jonottamaan sisäänpääsyä, koska linjoja oli vain rajallinen määrä. Monet pienistä purkeista olivat yksilinjaisia, jolloin niissä pystyi käymään vain yksi käyttäjä kerrallaan. Tavallinen menettely oli käyttää terminaaliohjelmaa soittamaan purkkien numeroihin automatiikalla yhä uudestaan, kunnes joku vastasi.
Yleinen rutiini yhteyden avauduttua oli kirjautua sisään, katsoa uudet tiedostot ja lukea keskustelualueilta uudet viestit.
Alkuaikoina viestit oli luettava ja kirjoitettava puhelun aikana. Tämä tuli kalliiksi, jos kirjoittaja halusi pohtia rauhassa kirjoittamaansa tekstiä tai jos asioiden tueksi piti hakea faktatietoa esimerkiksi tietosanakirjasta. 1990-luvulla yleistyi tapa imuroida kaikki viestit kerralla, lukea ne vasta kun yhteys oli poikki, kirjoittaa uudet viestit ja jättää ne seuraavan yhteyden aikana. Lukemiseen ja kirjoittamiseen käytettiin niin sanottuja etälukuohjelmia (offline-ohjelmia), joiden käyttämistä viestipakettiformaateista ehkä yleisin oli nimeltään QWK.
Useimmissa purkeissa oli tiedosto- ja viestialueiden lisäksi myös erilaisia pelejä. Suosituimmat pelit olivat useamman pelaajan vuoroittain pelattavia strategiapelejä. Oli myös uhkapelejä, joissa pelattiin linjallaoloajalla.
Purkit sosiaalisina yhteisöinä
Purkkeja voidaan pitää yhtenä nykyisten Internet-yhteisöjen esikuvista, esimerkiksi purkkien viestialueilla keskustelu muistutti teknisessä mielessä nykyisiä WWW-keskustelufoorumeita, ja isommissa purkeissa onnistui Internetin chattien tapaan reaaliaikainen keskustelu. Monet purkit erikoistuivat tietyntyyppisistä aiheista kiinnostuneiden käyttäjien kokoontumispaikoiksi: vaikka useimmat aiheet sivusivatkin tietotekniikkaa, oli Suomessa muun muassa useita eri harrastuksiin, taiteenaloihin ja jopa uskontoinon ja okkultismi keskittyneitä purkkeja. Etenkin pitkäikäisempien purkkien käyttäjäkunnat muodostivat usein tiiviitä sisäpiirejä.
List of Finnish 24h BBS's 
(luettu 30. heinäkuuta 2007)">
Tunnettuja suomalaisia purkkeja [List of Finnish 24h BBS's (luettu 30. heinäkuuta 2007)]
Tunnettuja purkkiohjelmistoja
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
BBS
Mailbox (Computer)
Bulletin board system
Bulletin board system
BBS
)
