Benjamin Harrison

Benjamin Harrison (20. elokuuta 1833 – 13. maaliskuuta 1901) oli Yhdysvaltain 23. presidentti (1889–1893).

Harrison kuului poliittisesti aktiiviseen sukuun: hänen isoisänsä William Henry Harrison toimi Yhdysvaltain presidenttinä vuonna 1841 ja hänen isänsä John Scott Harrison oli ollut edustajainhuoneen jäsenenä vuosina 1853–1857.

Harrison oli poliittisilta näkemyksiltään maltillinen republikaani. Hänet valittiin Indianainn osavaltion edustajana Yhdysvaltain senaatti vuonna 1881.

Vuonna 1888 Harrison valittiin republikaanien presidenttiehdokkaksi. Hänen vastaehdokkaansa oli istuva presidentti, demokraatti Grover Cleveland. Harrison voitti täpärästi vaalit, ei tosin kokonaisäänimäärällä mitattuna, vaan valitsijamiesten määrällä. (Siis samaan tapaan kuin George W. Bush 112 vuotta myöhemmin.)

Harrisonin ulkopoliittisena päämääränä oli laajentaa Yhdysvaltain vaikutusvaltaa Tyynellä valtamerellä, mihin pyrittiin mm. merivoimia vahvistamalla. Samoasta tehtiin Yhdysvaltain suojelualue. Yritys saada Havaiji liitetyksi Yhdysvaltoihin kuitenkin epäonnistui.

Harrisonin tuella säädettiin vuonna 1890 'Sherman Antitrust Act', joka oli ensimmäinen suuryritysten valtaa rajoittava laki. Muutoin Harrison koki sisäpolitiikassa vastoinkäymisiä. Hän tuki Yhdysvaltain maataloutta korkeilla suojatulleilla, mikä johti kuluttajahintojen nousuun ja laajaan tyytymättömyyteen äänestäjien keskuudessa. Niinpä demokraatit saivatkin murskavoiton vuoden 1890 kongressivaaleissa ja republikaanisen Harrisonin mahdollisuudet toteuttaa omaa politiikkaansa heikkenivät. Hänen toimintatarmonsa heikkeni myös vaimon kuoleman myötä.

Vuoden 1888 vaalit hävinnyt Grover Cleveland teki vuonna 1892 näyttävän paluun politiikan huipulle. Hän voitti presidentinvaaleissa Harrisonin, joka jäi siten yhden kauden presidentiksi.