Linjat
Nykyisin Berliinissä on 16 S-Bahn-linjaa ja 155 asemaa. Verkon pituus on 331 kilometriä.
Linjatunnuksen ensimmäinen numero kertoo reitin pääpiirteistä (esimerkiksi 4 tarkoittaa Ringbahnia) ja toinen numero haaroittumisesta pääreitiltä.
| Linja
| Reitti
| Asemia
| Käytetettävät rataosuudet
|
| S1
| Wannsee ↔ Oranienburg
| 34
| Wannseebahn, Nord-Süd-Tunnel, Nordbahn
|
| S2
| Blankenfelde ↔ Bernau
| 28
| Dresdener Bahn, Nord-Süd-Tunnel, Stettiner Bahn
|
| S25
| Teltow Stadt ↔ Henningsdorf
| 27
| Anhalter Bahn, Nord-Süd-Tunnel, Kremmener Bahn
|
| S3
| Ostbahnhof ↔ Erkner
| 13
| Schlesische Bahn
|
| S41
| Gesundbrunnen – Südkreuz – Gesundbrunnen
| 27
| Ringbahn (myötäpäivään)
|
| S42
| Gesundbrunnen – Südkreuz – Gesundbrunnen
| 27
| Ringbahn (vastapäivään)
|
| S45
| Flughafen Schönefeld ↔ Hermannstraße
| 10
| Güteraußenring, Görlitzer Bahn, Ringbahn
|
| S46
| Königs Wusterhausen ↔ Westend
| 23
| Görlitzer Bahn, Ringbahn
|
| S47
| Spindlersfeld ↔ Südkreuz (↔ Bundesplatz)
| 12
| Görlitzer Bahn, Ringbahn
|
| S5
| Westkreuz ↔ Strausberg Nord
| 30
| Stadtbahn, Ostbahn
|
| S7
| Potsdam Hauptbahnhof ↔ Ahrensfelde
| 29
| Wetzlarer Bahn, Stadtbahn, Wriezener Bahn
|
| S75
| Spandau ↔ Wartenberg
| 30
| Spandauer Vorortbahn, Stadtbahn, Außenring
|
| S8
| (Zeuthen ↔) Grünau ↔ Hohen Neuendorf
| 24
| Görlitzer Bahn, Ringbahn, Stettiner Bahn, Außenring
|
| S85
| (Grünau ↔) Schöneweide ↔ Waidmannslust
| 20
| Görlitzer Bahn, Ringbahn, Nordbahn
|
| S9
| Flughafen Schönefeld ↔ Spandau
| 29
| Güteraußenring, Görlitzer Bahn, Stadtbahn, Spandauer Vorortbahn
|
Historia
Ensimmäinen sähkökäyttöinen S-Bahn-juna
S-Bahn avattiin vuonna
1924. Se syntyi, kun höyryjunin liikennöity paikallisjunaverkosto muutettiin virtakiskolliseksi.. Linjasto oli lähinnä maan päällä, mutta myös tunneliosuuksia oli jo tuolloin.
Postdamer Plazin asema
toimi verkon liikennöijänä aluksi. Paikallisliikenneverkko saatiin sähköistettyä vuoteen 1929hallitus mennessä, ja ajatukset kääntyivät uuteen projektiin: tunneli yhdistämään pohjoiset ja eteläiset verkot.
Natsi rakennutti Nord-Süd-Tunnelina nykyisin tunnetun väylän, joka avattiin kahdessa osassa. Ensin avattiin reitti pohjoisesta
Unter den Lindenille. Tämä avautui ajoissa Berliinin
olympialaisia varten vuonna
1936. Loput yhteydestä
Potsdamer Platzin kautta avattiin
toisen maailmansodan alun jälkeen
lokakuussa 1939.
Sota sulki useita S-Bahnin osuuksia. 2. toukokuuta 1945na perääntyvät SS-joukot täyttivät Nord-Süd-Tunnelin vedellä. Uhrien määrää ei tiedetä, mutta jopa 200 ihmisen arvellaan menehtyneen, koska tunnelia käytettiin väestönsuoja ja sotasairaalana. Liikenne palasi tunneliin vuonna 1947.
Berliinin jaon jälkeen liittoutuneet päättivät Deutsche Reichsbahnin (DR), joka oli DDR:n rautatieyhtiö, liikennöivän S-Bahnia Berliinin kaikilla sektoreilla.
Idän ja lännen suhteiden kylmetessä kylmän sodan alkaessa S-Bahn joutui välikappaleeksi. Junia liikennöitiin yhä kaikilla alueilla, mutta DDR:n rajoilla suoritettiin maahantulotarkastukset. Vuodesta 1958n osa junista kulki pysähtymättä Länsi-Berliini läpi, jottei tarkastuksia tarvittaisi. Tästä lähtien DDR kielsi valtion työntekijöitä matkustamasta S-Bahnilla Länsi-Berliinin alueella.
13. elokuuta 1961 Berliinin muuri jakoi kaupungin, ja samalla joukkoliikenneverkon, kahtia. Friedrichstraßesta tuli pääteasema molempien puolien liikenteelle. Asema jaettiin kahteen alueeseen. Länsi-berliiniläiset saivat vaihtaa S-Bahn linjoilta toisille ja U-Bahnille ilman rajatarkastusta, vaikka asema sijaitsikin Itä-Berliinissä. DDR pyöritti asemalla liikettä, josta Länsi-Berliinin asukkaat saattoivat ostaa länttä halvemmalla ylellisyystuotteita. Friedrichstraßen asemasta tuli tärkein rajanylityspaikka joukkoliikenteellä lännestä itään matkustaneille. Nord-Süd-Tunnel oli vain lännen käytössä. Suhteellisen lyhyt Itä-Berliinissä sijainnut rataosuus ajettiin pysähtymättä. Myös Ringbahnilla linjat katkaistiin: pohjoisessa lännen linjat päättyvät Gesundbrunnenlleiin ja itäiset Schönhauser Allee; kaakossa läntiset linjat päättyivät Sonnenalleelle ja Köllnische Heideiinlle, kun itäiset päättyivät Treptower Park sekä Baumschulenwegille.
Länsi-berliiniläiset boikotoivat S-Bahnia, koska se oli Itä-Saksan liikennöimä ja matkalipun ostaminen nähtiin kommunismin tukemisena. Parin päivän sisällä muurin pystyttämisestä BVG ryhtyi liikennöimään bussilinjoja, jotka kulkivat S-Bahn ratojen varsia ja tarjosivat vaihtoehtoisen matkustustavan. Vuosia laskeneen matkustajamäärän sekä länsi-berliiniläisten työntekijöiden ja itä-berliiniläisten työnantajien välisten erimielisyyksien johdosta lähes koko S-Bahn suljettiin lännessä lakon jälkeen syyskuussa 1980ilta. Stadtbahnilla Westkreuz Friedrichstraßelle ja Nord-Süd-Tunnelissa Frohnaun, Friedrichstraßen, Lichtenraden ja Wannseen välillä liikennöitiin yhä 20 minuutin vuorovälillä.
Idässä S-Bahn kasvoi ja siitä tuli joukkoliikenneverkon tukiranka, koska suurin osa U-Bahn verkosta oli lännessä.
9. tammikuuta 1984 BVG ryhtyi liikennöimään S-Bahnia Länsi-Berliinissä. Yhtä linjaa liikennöitiin Stadtbahnilla ja kahta Nord-Süd-Tunnelissa. Saksojen yhdistämisen jälkeen S-Bahnin parantamisen eteen on nähty paljon vaivaa. S-Bahn asetettiin kansallisen rautatieyhtiön hoitoon koko Berliinissä. Ringbahn saatiin takaisin käyttöön vuonna 2002.
Sähköistys
Listassa on ensimmäisen lähdön päiväys ja rataosuus.
Kalusto
Baureihe 475 -juna joulukoristein
Baureihe 477
Baureihe 480
Bauhreihe 481
481-sarjan sisätiloja
Baureihe 485
Panoramajuna
Baureihe ET 168
Nämä
Oranieburg-malleina tunnetut junat olivat liikenteessä vuodesta
1925 vuoteen
1962. Niillä oli 460 kW tehoa ja 80 km/h huippunopeus.
Baureihe ET 169
Bernau-malleina tunnetut junat otettiin käyttöön vuonna
1924. Ne olivat 67,4 metriä pitkiä. Tehoa junassa oli 416kW; huippunopeus oli 70 km/h. Istuimet olivat 2+2 asetelmassa. Junat poistuivat liikenteestä vuonna
1962.
Baureihe ET 170.0
Näitä 37,34 metriä pitkiä 70,4 tonnisia yksiköitä rakennettiin kaksi kappaletta. 560 kW teholla nämä 112 istumapaikkaa omanneet yksilöt ylsivät 90 km/h huippunopeuteen. Junat olivat liikenteessä vuodesta
1959 vuoteen
1970. Ne romutettiin vuonna
1974.
Baureihe 475
Vuosina
1928-
1933 rakennettiin kahta eri tyyppiä olevia 475-junia.
Stadtbahn-mallit olivat nidottuja ja
Wannseebahn-mallit hitsattuja. Yksikön pituus oli 35 460 mm ja tyhjäpaino 65,5 tonnia; istumapaikkoja oli. 80 km/h huippunopeus saavutettiin 440 kW teholla. Junat vedettiin liikenteestä vuonna
1997.
Baureihe 476
Nämä junat olivat modernisoituja Baureihe 475 -junia. Niiden käyttö lopetettiin vuonna
2000.
Baureihe 477
Vuosina
1938-
1944 rakennettiin näitä 35 460 mm pitkiä 67,4 tonnia painavia yksiköitä. 110 istumapaikkaa omaava yksikkö pääsi 80 km/h vauhtiin 440 kW:n teholla. Nämä junat poistuivat käytöstä vuonna
2003.
Baureihe 480
Vuodesta
1986 lähtien näitä junia on tehty yhteensä 85 yksikköä. Vaunuparin pituus on 36,8 metriä ja paino 60 tonnia. Vaunussa on 46 istuma- ja 100 seisomapaikkaa. Jokaisessa vaunussa on neljä 90 kW moottoria. Huippunopeus on 100 km/h. Nämä junat ovat yhä liikenteessä.
Baureihe 481
Nämä junat ovat S-Bahnin moderneimpia. Yksiköitä on yhteensä 500. Jokaisessa 37 metriä pitkässä 59 tonnia painavassa yksikössä on 94 istuinta ja 200 seisomapaikkaa. Yksikön kuusi 100 kW:n moottoria riittävät 100 km/h huippunopeuteen. Helsingin metron 200-sarjan junat ovat näiden junien suurennettuja versioita.
Baureihe 485
Nämä Itä-Saksasta periytyneitä yksiköitä rakennettiin vuodesta
1987 alkaen kaikkiaan 166 kappaletta. 36,2 metriset, 60 tonniset, yksiköt omaavat 100 istumapaikka ja 253 seisomapaikkaa. Neljä 150 kW:n moottoria antaa junalle huippunopeudeksi 90 km/h.
Panoramajuna
Entisestä 477-sarjan junasta on muokattu suuri-ikkunainen näköalajuna.
Onnettomuudet
S-Bahnilla ei ole tapahtunut ainuttakaan kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Tosin esimerkiksi junan ulkopuollella roikkuneita ja sieltä putoamalla tai johonkin osumalla kuolleita ei lasketa onnettomuuksiksi.
24. syyskuuta 1989n viideltä aamulla 477-sarjan juna ajoi päätepuskimen läpi ja tömäsi Bernau asemarakennukseen.
Iltaruuhkassa 11. helmikuuta 2000n vaunu 480 053 paloi täysin Yorckstraße asemalla. Valvomo oli havainnut savua, ja juna oli evakuoitu. Juna oli juuri jättänyt Nord-Süd-Tunnelin taakseen, kun palo syttyi. Palon syyksi paljastui rikkinäinen 750 voltin kaapeli, johon junan virroitin oli osunut.
10. elokuuta 2004illa 480-sarjan juna paloi maanalaisella Anhalter Bahnhof täysin. Vain henkilökunnan nopea toiminta esti katastrofin. Asema kärsi vakavia vaurioita.
Katso myös
Aiheesta muualla
S-Bahn Berlin
Berlins forstadsbaner
Berlins pendeltåg
)
){kind=logo}
)
)
)
)
)
)
)
)
)
