Elämä
Lapsuus ja nuoruus
Russel vuonna 1893
Bertrand Russell syntyi 18. toukokuuta vuonna 1872 Trellechissä, Monmouthshiressä aristokraattiseen perheeseen. Hänen isoisänsä John Russell, Russellin 1. jaarli, oli John Russellinin, Bedfordin kuudennen herttuan, toinen poika, jota kuningatar
Victoria oli pyytänyt kahdesti muodostamaan hallituksen. John Russell oli palvellut pääministerinä 1840- ja 1860-luvuilla.
Russellit olivat olleet useita satoja vuosia merkittävä suku, joka nousi valtaan ja aatelistoon Tudor-suvun mukana. He edustivat liberaalia Whig-puoluetta ja olivat mukana monissa kansakunnan merkittävissä tapahtumissa. Russellin isä oli Amberleyn varakreivi John Russell. Myös hänen äitinsä Catherine (o.s. Stanley) oli myös aristokraattisesta perheestä. Hän oli Carlislen kreivittären Rosalind Howardin sisar. Russellin vanhemmat olivat aikanaan melko radikaaleja. Hänen isänsä oli ateistinn ja salli vaimonsa suhteen heidän lastensa opettajan biologi Douglas Spalding kanssa. Kummatkin olivat syntyvyyden säännöstelyn kannattajia aikana, jolloin sitä pidettiin skandaalinomaisena.
Russellin kummisetänä oli utilitaristifilosofi John Stuart Mill. Hän kuoli seuraavana vuonna, mutta hänen kirjoituksillaan oli suuri vaikutus Russellin elämään. Russellilla oli kaksi sisarusta: lähes seitsemän vuotta vanhempi isoveli Frank, ja neljä vuotta vanhempi Rachel. Kesäkuussa 1874 hänen äitinsä kuoli kurkkumätään, ja pian myös Rachel kuoli. Tammikuussa 1876 kuoli myös hänen isänsä pitkän masennuskauden jälkeiseen keuhkoputkentulehdukseen. Frank ja Bertrand sijoitettiin viktoriaanisten isovanhempiensa luokse Pembroke Lodgeen, Richmond Parkiin. Isoisä, Russellin 1. jaarli, kuoli vuonna 1878, ja kreivitär Russell (o.s. Lady Frances Elliot) oli näin keskeisin hahmo nuoren Russellin lapsuuden ja nuoruuden loppuaikana.
Kreivitär oli skotlantilaisesta presbyteerisuvusta, ja sai oikeuden sivuuttamaan anomuksesta Russellin isän testamentin vaatimuksen, jonka mukaan lapset tuli kasvattaa agnostikoiksi. Uskonnollisesta konservatiivisuudesta huolimatta kreivitär oli edistyksellinen muilla aloilla, ja hyväksyi muun muassa evoluution sekä tuki lakia Irlannin itsehallinnosta (Irish Home Rule Bill). Isoäidillä oli paljon vaikutusta nuoren Russellin ajatuksiin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja siihen, että hänestä kasvoi periaatteen mies. Ilmapiiri Pembroke Lodgessa oli kuitenkin vanhoillinen ja muodollinen. Frank reagoi tähän avoimella kapinalla, mutta nuori Bertrand oppi kätkemään tunteensa.
Russellin lapsuus oli näin hyvin yksinäistä, ja hän kertoo omaelämäkerrassaan miettineensä usein itsemurhaa. Hänen mukaansa ainoastaan halu oppia enemmän matematiikasta piti hänet hengissä. Russell sai koulutuksen kotonaan. Häntä opettivat useat eri opettajat, ja hän vietti lukemattomia tunteja isoisänsä kirjastossa.
Yliopistossa, ensimmäinen avioliitto
Russell pääsi Cambridgen Trinity Collegeen ja aloitti opinnot siellä vuonna 1890. Hän tutustui nuorempaan G. E. Mooreen sekä Alfred North Whiteheadiin, joka suositteli häntä Cambridge Apostles -salaseuraan. Russell kunnostautui pian matematiikassa ja filosofiassa ja valmistui kandidaatiksi ensin mainitusta aineesta vuonna 1893 ja viimeksi mainitusta 1895.
Russell tapasi seitsemäntoistavuotiaana amerikkalaisen kveekarin Alys Pearsall Smithin (1867-1951), joka oli valmistunut Bryn Mawr Collegesta. Hänestä tuli tämän perheen ystävä, ja he matkustelivat yhdessä manner-Euroopassa. He kävivät muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssassä vuonna 1889 ja samalla Eiffelin torni pian sen valmistuttua.
Russell rakastui pian puritaaniseen, ylevämieliseen Alysiin, ja meni tämän kanssa naimisiin joulukuussa 1894 vastoin isoäitinsä toiveita. Heidän avioliittonsa alkoi hajota vuonna 1902, kun Russellille valkeni, ettei hän enää rakastanut vaimoaan. He erosivat yhdeksäntoista vuotta myöhemmin, pitkällisen asumuseron jälkeen. Tänä aikana Russellilla oli intohimoisia ja usein samanaikaisia suhteita muun muassa Lady Ottoline Morrellin ja näyttelijätär Lady Constance Mallesonin kanssa. Alys kaipasi miestään näinä vuosina ja jatkoi tämän rakastamista loppuikänsä.
Varhainen ura
Russell aloitti kirjallisen uransa vuonna 1896 tutkielmassa German Social Democracy, joka oli osoitus hänen elämänmittaisesta kiinnostuksestaan politiikkaan ja yhteiskuntateoriaan. Tuona vuonna hän opetti saksalaisesta sosiaalidemokratiasta London School of Economicsissa, jossa luennoi myös vuonna 1937. Hän oli myös uudistusmielisen Coefficientsn-klubin jäsen. Sen olivat perustaneet vuonna 1902 Fabian Society aktiivit Sidney ja Beatrice Webb.
Russellista tuli Royal Societyn jäsen vuonna 1908. Whiteheadin kanssa kirjoitettu Principia Mathematica -teoksen ensimmäinen osa yhdessä aikaisemman The Principles of Mathematics -teoksen kanssa tekivät Russellista pian maailmankuulun alallaan. Vuonna 1911 hän tutustui itävaltalaiseen insinöörioppilaaseen Ludwig Wittgensteiniin, jota hän piti nerona ja hänen logiikan töidensä mahdollisena jatkajana. Hän käytti paljon aikaa Wittgensteinin fobioiden ja masennuskausien selvittelyssä. Tästä huolimatta hän kannusti tämän tutkimuksia, mukaan lukien Wittgensteinin tunnetuimman teoksen Tractatus Logico-Philosophicus julkaiseminen vuonna 1922.
Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan aikana Russell osallistui pasifistiseen toimintaan. Vuonna 1916 hänet tuomittiin vuoden 1914 Defence of the Realm Actin rikkomisesta, minkä seurauksena hänet erotettiin Trinity Collegesta. Myöhempi tuomio johti kuuden kuukauden vankeuteen Brixtonin vankilassa.
Sotien välinen aika, toinen ja kolmas avioliitto
Vuonna 1920 Russell matkusti Venäjälle osana Britannian hallituksen lähettämää virallista delegaatiota, jonka tarkoituksena oli tutkia Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen vaikutuksia. Tämän matkan aikana hän tapasi Leninin ja kävi tämän kanssa pitkän keskustelun. Omaelämäkerrassaan hän mainitsee Leninin tuottaneen pettymyksen ja vaikuttaneen julmalta mieheltä. Russell myös risteili Volgalla hyörylaivalla. Russellin rakastajatar Dora Black kävi myös Venäjällä itsenäisesti samaan aikaan. Hän oli innoissaan vallankumouksesta, mutta Russellin kokemukset saivat hänet itsensä luopumaan sen tukemisesta.
Russell ja Black kävivät myös Kiinassa. Russell luennoi Pekingissä filosofiasta vuoden ajan. Hän sairastui matkalla keuhkokuumeesee, ja japanilaisissa lehdissä julkaistiin ennenaikaisia uutisia hänen kuolemastaan. Kun pari vieraili Japanissa paluumatkalla, Dora ilmoitti, ettei Russell voi antaa haastatteluja japanilaisille haastatteluja, koska hän on maan lehdistön mukaan kuollut.
Kun pari palasi Englantiin vuonna 1921, Dora oli viidennellä kuukaudella raskaana, ja Russell järjesti pikaisen eron vaimostaan Alysistä. Hän ja Dora menivät naimisiin kuusi päivää eron voimaanastumisen jälkeen. Heidän lapsensa olivat John Conrad Russell, 4. Russellin jaarli, ja Katharine Jane Russell, myöhempi Lady Katharine Tait. Tuona aikana Russell elätti itsensä kirjoittamalla populaareja teoksia, jotka selvittivät fysiikan, etiikan ja koulutuksen kysymyksiä maallikoille.
Russell ja Dora perustivat myös kokeellisen Beacon Hillin koulun vuonna 1927. Russell jätti koulun vuonna 1932, ja Dora jatkoi sitä vuoteen 1943.
Vanhemman veljensä Frankin kuoltua vuonna 1931 Russellista tuli Russellin 3. jaarli. Hän sanoi kerran, että arvonimestä oli hyötyä lähinnä hotellihuoneita varatessa.
Avioliitto alkoi ajan myötä muuttua yhä hatarammaksi, ja se hajosi lopulta Doran tehtyä kaksi lasta amerikkalaisen journalistin Griffin Barryn kanssa. Vuonna 1936 Russell otti kolmanneksi vaimokseen Oxfordin yliopiston opiskelijan ja oman oppilaansa Patricia ('Peter') Spencen, joka oli toiminut heidän lastensa kotiopettajana kesästä 1930. Russellilla ja Peterillä oli yksi poika, Conrad Sebastian Robert Russell, Russellin 5. jaarli, josa tuli myöhemmin tunnettu historioitsija ja yksi liberaalidemokraattisen puolueen johtohahmoista.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan jälkeen Russell opetti Chicagon yliopistossa ja muutti myöhemmin Santa Barbaraan luennoimaan Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Hänet nimitettiin City College of New Yorkin (CCNY) professoriksi vuonna 1940, mutta julkisen paheksunnan vuoksi päätös peruttiin oikeuden päätöksellä: Russellin mielipiteet — erityisesti seksuaalimoraalia koskien, esitettynä teoksessa Marriage and Morals kymmenen vuotta aiemmin — tekivät hänestä 'moraalisesti sopimattoman' opettamaan collegessa. Protestin käynnisti erään oppilaan, joka ei naispuolisena olisi ollut oikeutettu käymään Russellin kurssia matemaattisesta logiikasta, äiti. Monet intellektuellit, johdossa John Dewey, protestoivat Russellin saamaa kohtelua. Dewey ja Horace M. Kallen toimittivat joukon artikkeleita CCNY:n tapauksesta nimellä The Bertrand Russell Case.
Russell liittyi Barnes Foundationiiniin ja luennoi monipuoliselle yleisölle filosofian historiasta. Nämä luennot muodostivat pohjan hänen teokselleen Länsimaisen filosofian historia (1945). Russellin suhteet eksentriseen Albert C. Barnesiin happanivat pian, ja Russell palasi Britanniaan vuonna 1944 ja liittyi uudelleen Trinity Collegeen.
Myöhempi elämä, neljäs avioliitto
1940- ja 1950-luvuilla Russell oli mukana useissa
BBC:n lähetyksissä, jotka käsittelivät filosofisia ja muita aiheita. Tuolloin Russell oli maailmankuulu myös ei-akateemisissa piireissä, ja hänestä kirjoitettiin usein lehdissä ja hänen mielipidettään kysyttiin kaikenlaisista asioista.
Ollessaan matkalla luennoimaan Trondheimissa Russell pelastui Bukken Brusen lento-onnettomuudesta Hommelvikissä lokakuussa 1948. Länsimaisen filosofian historiasta tuli best-seller, ja se takasi Russellille tasaiset tulot loppuelämäksi. Vuonna 1949 Russellille myönnettiin Order of Merit. Seuraavana vuonna hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Myöntämisen perusteena oli hänen laaja-alainen tuotantonsa, jossa hän puolusti humanitaarisia ideaaleja ja ajattelun vapautta. Länsimaisen filosofian historia mainittiin yhtenä palkintoon johtaneista teoksista.
Vuonna 1952 Russell erosi kolmannesta vaimostaan. Avioliitto oli ollut hyvin onneton. Heidän poikansa Conrad ei nähnyt isäänsä eron ja vuoden 1968 välisenä aikana lainkaan. Russell nai neljännen vaimonsa Edith Finchin pian eron jälkeen joulukuussa 1952. He olivat tunteneet toisensa vuodesta 1926, ja Edith oli luennoinut englannin kielestä Bryn Mawr Collegessa jakaen 20 vuotta asunnon Russellin vanhan ystävän Lucy Donnellyn kanssa. Pari oli naimisissa Russellin kuolemaan saakka, ja kaikkien tietojen mukaan avioliitto oli läheinen ja lämmin. Russellin vanhin poika John kärsi vakavasta mielisairaudesta, joka johtui riidoista Russellin ja Johnin äidin Doran kanssa. Johnin vaimo Susan oli myös mielisairas, ja lopulta Russellista ja Edithistä tuli heidän kolmen tyttärensä huoltajia. Tyttäristä kahdella diagnosoitiin myöhemmin skitsofrenia.
Russell osallistui 1950- ja 1960-luvuilla erilaiseen poliittiseen toimintaan, liittyen ensisijaisesti ydinaseriisuntaan ja Vietnamin sodan vastustamiseen. Tuona aikana hän kirjoitti useita kirjeitä maailman johtajille. Hänestä tuli monen Uuden Vasemmiston jäsenen sankari. Erityisesti 1960-luvulla Russell oli yhä äänekkäämpi vastustaessaan Yhdysvaltojen politiikkaa, joka lähenteli hänen mukaansa kansanmurhaa. Vuonna 1963 hän sai Jerusalem Prizen, joka oli tarkoitettu yksilönvapautta puolustaville kirjailijoille.
Viimeiset vuodet
Bertrand Russell julkaisi kolmiosaisen omaelämäkertansa vuosina 1967, 1968 ja 1969. Vaikka Russellista tuli vanhuudenheikko, hän pysyi selväjärkisenä kuolemaansa saakka. 31. tammikuuta 1970 hän tuomitsi Israelin sotatoimet Lähi-Idässä, sanoen: 'Meille sanotaan toistuvasti, että meidän tulee tuntea myötätuntoa Israelia kohtaan, koska juutalaiset kärsivät Euroopassa natsien käsissä [...] Sitä mitä Israel tekee tänään ei voida suvaita, ja menneiden kauhujen käyttäminen nykyisten oikeuttamiseksi on mautonta tekopyhyyttä'. Tämä luettiin parlamentaarikkojen kansainvälisessä konferenssissa Kairossa 3. helmikuuta 1970, ja samalla annettiin tiedoksi, että Russell oli kuollut edellisenä päivänä. Hän oli menehtynyt kotonaan Plas Penrhynissä, Penrhyndeudraethissä, Merionethshireissassä, Wales influenssaan. Hän oli aiemmin taistellut saman sairauden kanssa joulukuun lopulla 1969.
Russellin tuhkat siroteltiin hänen toivomuksensa mukaisesti kolme päivää krematoinnin jälkeen.
Filosofia
Bertrand Russell oli analyyttisen filosofian edelläkävijöitä G. E. Mooren kanssa. He alkoivat 1900-luvun alussa vastustaa idealismia (ja etenkin F. H. Bradleyn ja kumppaneiden ns. brittiläistä idealismia). Russell kutsui kantaansa loogiseksi atomismiksi. 30 vuotta myöhemmin loogiset empiristit ja Wienin piiria jatkoivat heidän perinnettään vastustaen metafysiikka ylipäänsä. Russell ja Moore pyrkivät poistamaan filosofiasta mielettömät ja ristiriitaiset väitteet vaatien filosofiselta keskustelulta selkeyttä ja tarkkuutta. Myöhemmin loogiset positivistit, joihin Russell oli yhteydessä, täsmensivät Russellin kantaa.
Ludwig Wittgenstein oli Gottlob Fregen kehotuksesta tutustunut Russelliin ja oli eräässä mielessä tämän oppilas. Russell julkaisi Wittgensteinin kuuluisan Tractatuksen ja varmisti hänelle professuurin Cambridgen yliopistossa. Russell piti Wittgensteinia logiikkaan perustuvan filosofian toivona; hän katsoi itse olevansa jo turhan iäkäs ratkomaan sen ajan logiikan ongelmia.
Matematiikan perusteet
Russell oli innoissaan Gottlob Fregen filosofisesta tutkimuksesta logiikan ja matematiikan perusteiden saralla. Frege oli logisismin kannattaja ja uskoi, että matematiikka kaikissa muodoissaan oli palautettavissa aksiomaattiseen logiikkaan. Russell perusti näille periaatteille ensimmäisen tärkeän teoksensa Principles of Mathematics, joka oli yksinkertainen yritys palauttaa aritmetiikan perusteet kouralliseen loogisia aksioomia.
Tämä yritys epäonnistui. Russell itse muun muassa havaitsi naiivissa joukko-opissaan sisäisen ristiriidan, jota nykyisin kutsutaan nimellä Russellin paradoksi. Tämä johti välittömästi aksiomaattisen joukko-opin kehittämiseen. Myöhemmin Russell julkaisi A. N. Whiteheadinin kanssa laajennetun teoksensa Principia Mathematica, jolla hän yritti vielä todistella matematiikan loogisuutta.
Russell piti itsekin myöhemmin teosta epäonnistuneena, koska siitä oli kasvanut tarpeettoman monimutkainen eikä siten alkuperäisten tarkoitusperiensä mukainen. Myöhemmin koko logisismin ajatus matematiikasta täysin itsekonsistentiksi todistettavana järjestelmänä on tyrmätty Gödelin epätäydellisyysteoreeman myötä.
Viimeisinä vuosinaan Russell hylkäsi logisismin artikkelissaan Is mathematics really linguistics sekä lyhyessä novellissa Matemaatikon painajainen.
Poliittinen ajattelu ja toiminta
Nuorena Russell koki ystävänsä vaimon kuolinvuoteella syvästi tunteellisen kokemuksen. Hän kirjoitti myöhemmin muuttuneensa parissa minuutissa Britannian imperialismin vastustajaksi sekä pasifistiksi. Alun perin liberalismina kannattanut Russell siirtyi myöhemmin sosialismi kannattajaksi. Hän vieraili Neuvostoliitossa sen varhaisvuosina ja tapasi Leninininin, mutta totesi matkallaan Neuvostoliiton liian epädemokraattiseksi. Russell pyrki Albert Einstein tavoin hahmottelemaan yhteiskuntaa, jossa yhdistyisivät demokratia ja keskusjohdettu talous. Tämä ei estänyt häntä kannattamasta suurta yksilön vapautta muilla elämänalueilla kuin taloudessa.
Ensimmäisessä maailmansodassa Russell oli pasifisti ja joutui tämän vuoksi vankilaan, mutta toisen maailmansodan aattona hän katsoi, että Hitler on pysäytettävä vaikka asein. Toisen maailmansodan jälkeen hän osallistui ydinaseita vastustavaan toimintaan. Hän ajatteli että valtioiden on luovutettava valtaansa jollekin kansainväliselle auktoriteetille (kuten vaikka YK), ja aloitettava tätä kautta aseistariisunta. Vielä 87-vuotiaana Russell kannettiin mielenosoituksesta vankilaan.
Russell propagoi monissa kirjoissaan erilaisia liberaaleja oppeja, kuten vapaata seksuaalisuutta ja uudenlaisia koulutusmenetelmiä (joita hän pyrki myös kokeilemaan käytännössä). Hänet tunnettiin myös kristinuskon ja marxilaisuudenanan vastustajana. Russell uskoi nuorena Jumala ja vapaaseen tahtoon, mutta hän muutti näkemyksiään pian. Russell kirjoitti elämäkerrassaan, että hänellä oli useimmista ihmisistä poiketen halu tutkia, ovatko hänen uskomuksensa tosia.
Russellin Why I am not a Christian (1957) on tunnettu teos uskonnottomuudesta. Russell piti itseään agnostikkona, koska hänen mielestään jumalan olemassaolemattomuutta ei voida varmasti todistaa. Hän kuitenkin sanoi, ettei hänen maailmankuvansa eroa käytännössä ateistin maailmankuvasta, ja että hän ei pidä esimerkiksi kristinuskon jumalan olemassaoloa sen todennäköisempänä kuin kreikkalaisten Olymposvuoren jumalten. Russell oli tunnettu ateistina.[Esimerkiksi Russellin henkilökohtaisesti tuntenut filosofi John Searle kertoo teoksessaan Mind, Language and Society, Phoenix, 1999, että Russell oli tunnettu ateistina.]
Toukokuussa 1967 alkoi Tukholmassa Russelin alullepaneman 'Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen' istunto, jonka tarkoituksena oli selvittää oliko Yhdysvallat mahdollisesti syyllistynyt sotarikoksiin Vietnamin sodassa. Kahdeksan päivän 'oikeudenkäynnin' tuloksena Yhdysvallat todettiin syylliseksi.
Teoksia
- 1900, A Critical Exposition of the Philosophy of Leibniz, Cambridge: At the University Press.
- 1903, The Principles of Mathematics, Cambridge: At the University Press.
- 1910, Principia Mathematica (A. N. Whiteheadin kanssa), 3 osaa, Cambridge: At the University Press.
- 1912, The Problems of Philosophy, London: Williams and Norgate.
- 1914, Our Knowledge of the External World as a Field for Scientific Method in Philosophy, Chicago and London: Open Court Publishing.
- 1916, Principles of Social Reconstruction, London: George Allen & Unwin.
- 1916, Justice in War-time, Chicago: Open Court.
- 1917, Political Ideals
, New York: The Century Co.
- 1918, Mysticism and Logic and Other Essays, London: Longmans, Green.
- 1918, Roads to Freedom: Socialism, Anarchism, and Syndicalism, London: George Allen & Unwin.
- 1919, Introduction to Mathematical Philosophy, London: George Allen & Unwin.
- 1920, The Practice and Theory of Bolshevism ,London: George Allen & Unwin
- 1921, The Analysis of Mind , London: George Allen & Unwin.
- 1922, The Problem of China , London: George Allen & Unwin.
- 1923, The Prospects of Industrial Civilization (in collaboration with Dora Russell), London: George Allen & Unwin.
- 1923, The ABC of Atoms, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
- 1924, Icarus, or the Future of Science, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
- 1925, The ABC of Relativity, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
- 1925, What I Believe, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
- 1926, On Education, Especially in Early Childhood, London: George Allen & Unwin.
- 1927, The Analysis of Matter, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
- 1927, An Outline of Philosophy, London: George Allen & Unwin.
- 1927, Why I Am Not a Christian, London: Watts.
- 1927, Selected Papers of Bertrand Russell, New York: Modern Library.
- 1928, Sceptical Essays, London: George Allen & Unwin.
- 1929, Marriage and Morals, London: George Allen & Unwin.
- 1930, The Conquest of Happiness, London: George Allen & Unwin.
- 1931, The Scientific Outlook, London: George Allen & Unwin.
- 1932, Education and the Social Order, London: George Allen & Unwin.
- 1934, Freedom and Organization, 1814–1914, London: George Allen & Unwin.
- 1935, In Praise of Idleness, London: George Allen & Unwin.
- 1935, Religion and Science, London: Thornton Butterworth.
- 1936, Which Way to Peace?, London: Jonathan Cape.
- 1938, Power: A New Social Analysis, London: George Allen & Unwin.
- 1940, An Inquiry into Meaning and Truth, New York: W. W. Norton & Company.
- 1945, Länsimaisen filosofian historia (History of Western Philosophy. A History of Western Philosophy and Its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, New York: Simon and Schuster.)
- 1950, Unpopular Essays, London: George Allen & Unwin.
- 1953, Satan in the Suburbs and Other Stories, London: George Allen & Unwin.
- 1956, Portraits from Memory and Other Essays, London: George Allen & Unwin.
- 1957, Why I Am Not A Christian and Other Essays on Religion and Related Subjects (edited by Paul Edwards), London: George Allen & Unwin.
- 1959, Common Sense and Nuclear Warfare, London: George Allen & Unwin.
- 1959, My Philosophical Development, London: George Allen & Unwin.
- 1960, Bertrand Russell Speaks His Mind, Cleveland and New York: World Publishing Company.
- 1967, War Crimes in Vietnam, London: George Allen & Unwin.
- 1967–1969, The Autobiography of Bertrand Russell, 3 vols., London: George Allen & Unwin.
Suomennetut teokset
-
- Elämäkerta
- Filosofian ongelmat
- Avioliitto ja moraali
- Onnen valloittaminen
- Filosofiaa jokamiehelle. WSOY, Helsinki 1951.
- Filosofian ongelmat. Otava, Helsinki 1969.
- Muotokuvia muistista. WSOY, Porvoo Helsinki 1957.
-
-
- 'Viittaamisesta', teoksessa
Katso myös
Viitteet
Aiheesta muualla
Bertrand Russell
Bertrand Russell
Bertrand Russell
Bertrand Russell
Bertrand Russell
)
.jpg'))
