Burakulaiset

Historia

Burakulaiset erotettiin muista japanilaisista Edo-kaudella, jolloin Japanissa otettiin käyttöön neljän pääluokan järjestelmä. Pääluokkien alapuolelle jäivät buddhalaisen ja šintolaisen näkemyksen mukaan likaisina pidettyjen ammattien harjoittajat. Näitä olivat muun muassa teurastajat, nahkurit ja haudankaivajat. Etoilla ei katsottu olevan ihmisarvoa ja heidät määrättiin asumaan hylkiöinä omilla alueillaan (buraku), eristykseen muista japanilaisista. Tähän aikaan etat eivät olleet velvollisia muilta japanilaisilta perittävistä veroista. Burakulaiset vapautettiin luokkajaon asettamasta hylkiön asemasta Japanin hallituksen vuonna 1871 julkaiseman emansipaatioediktin (Eta kaihō rei) myötä. Samalla burakulaisille asetettiin samat velvollisuudet kuin muillakin kansalaisilla ja he ovat siitä lähtien olleet verovastuullisia valtiolle. Asemansa parantamiseksi burakulaiset ovat perustaneet useita järjestöjä, jotka ajavat heidän oikeuksiensa ja elinolojensa parantamista.

Nykytilanne

Vaikka burakulaiset ovat 1871 jälkeen saaneet vapaasti muuttaa asumaan minne tahansa Japaniin, valtaosa heistä asuu edelleen omilla alueillaan. Näitä alueita löytyy Kyūshūn saarelta, Osakann, Kōbe, Naran ja Kioton seuduilta sekä Kantōn tasangolta. Muut japanilaiset pyrkivät usein välttelemään burakualueita. Japanin hallituksen vuonna 1993 toteuttaman tutkimuksen mukaan Japanissa oli 4 442 burakulaisaluetta, joista käytetään nimeä dōwa chiku (同和地区). Näillä alueilla asui yhteensä noin 1,2 miljoonaa burakulaista. Burakulaisten etuja ajava Buraku kaihō dōmei ilmoittaa lukujen olevan huomattavasti suuremmat, jopa 6 000 dōwaa ja 3 miljoonaa burakulaista. }}

Nykyisin burakulaiset kokevat edelleen syrjintää muun muassa työhönotossa, koulussa sekä sosiaalisessa elämässä. Burakulaisten ja valtaväestön väliset avioliitot eivät ole yleisiä. Japanissa järjestetyn kyselyn mukaan noin 47 prosenttia japanilaisista hyväksyisi lastensa ja burakulaisten väliset suhteet. Hallituksen toimien ansiosta burakulaisten asema työnsaannissa on parantunut. Aikaisemmin japanilaiset työnantajat saattoivat hakea tietoja työnhakijoistaan Japanin Koseki rekisteristä. Tällä tavalla he myös saivat selville ketkä hakijoista olivat burakulaisia. Japanin hallitus pyrki parantamaan burakulaisten mahdollisuuksia työnsaannissa ja 1970 japanilaisten synnyinosoitteet poistettiin Koseki- eli perherekisteristä. Rekisterin saatavuutta ja sisältöä supistettiin edelleen 1976 asti. Vuosien 1976 ja 1980 välillä kuitenkin yhdeksän Koseki-rekisterin perhetietoluetteloa kaupattiin Japanissa japanilaisille työnantajille. Näiden listojen perusteella yritykset saattoivat sulkea burakulaissyntyiset henkilöt pois työnhakijoidensa joukosta. Nykyisin rekisterin perhetietoihin pääsevät käsiksi ainoastaan määrätyt viranomaiset.

Lähteet

Katso myös

Aiheesta muualla

Buraku kaihō dōmei -päämaja
Living Together–Minority People and Disadvantaged Groups in Japan Center for US-Japan Comparative Social Studies
Solving Anti-Burakujūmin Prejudice in the 21st Century Electronic journal of contemporary japanese studies: Alastair McLauchlan