Caligula

Gaius Caesar Augustus Germanicus tai Caligula (31. elokuuta 12 – 24. tammikuuta 41) oli Rooman keisari vuosina 37–41.

Elämä

Varhaisvaiheet

Caligula syntyi Antiumissa (nyk. Anzio) 31. elokuuta vuonna 12 jaa. Hänen isänsä oli suosittu sotapäällikkö Germanicus, tulevan keisari Tiberiuksen veljenpoika ja ottopoika. Caligulan äiti oli Vipsania Agrippina, jonka isä oli alhaista syntyperää oleva, mutta kyvyillään ja ansioillaan pitkälle päässyt Marcus Vipsanius Agrippa, keisari Augustuksen hyvä ystävä ja lähin avustaja. Caligulan perhe seurasi Germanicusta hänen työnsä perässä. Sotilasleireissä Caligula oli sotilaille jonkinlainen maskotti, joka puettiin sotilasasuun pieniä sotilaskenkiä myöten. Hänen lempinimensä tulikin näistä sotilaskengistä (caligae): caligula on yksikön diminutiivimuoto ja tarkoittaa 'pientä sotilassaapasta'.

Vuonna 19 seitsemänvuotiaan Caligulan isä kuoli hämärissä olosuhteissa Syyriassa. Leskeksi jäänyt Agrippina muutti lastensa kanssa Roomaan, jossa hän joutui keisari Tiberiuksen epäsuosioon ja karkotettiin Pandatarian saarelle, jossa hän kuoli nälkään. Myös Caligulan veljet Nero ja Drusus joutuivat keisarin epäsuosioon ja kuolivat. Caligulasta huolehtivat Augustuksen leski Livia ja hänen isoäitinsä Antonia. Vuonna 27n Caligula kutsuttiin asumaan keisari Tiberiuksen luokse Capri saarelle.

Nousu valtaan

Tiberiuksen kuoltua 16. maaliskuuta vuonna 37 Caligula peri vallan keisarin pojanpojan, Tiberius Gemelluksen, kanssa. Tapettuaan pikkuserkkunsa Caligulasta tuli kuitenkin yksin keisari.

Caligulan lupaava alku kesti vain puoli vuotta. Hän kuunteli senaatin neuvoja saavuttaen näin senaatin suosion. Valtaan noustessaan Caligulalla ei ollut hallinnollista eikä sotilaallista kokemusta. Vähitellen hän humaltui vallasta, jopa niin pahasti, että ryhtyi vaatimaan itselleen samanlaista kohtelua kuin mitä jumalat saavat. Hän muuttui pöyhkeäksi, vähätteli muita ja korosti oikeuttaan tehdä mitä tahansa kenelle tahansa. Caligula perusti Roomaan temppelin, jossa hänelle sai uhrata, ja Jerusalemin temppelin hän muutti kokonaan omaksi palvontapaikakseen. Hän hakkautti päät kaikilta kuuluisilta jumalkuvilta, jotka sai käsiinsä, ja korvasi ne omilla kasvonpiirteillään. Hän keskusteli luontevasti muiden jumalien kanssa. Esimerkiksi Capitoliuminissa hän piti usein Jupiter kanssa kahdenkeskisiä ja salaperäisiä neuvotteluja ja uhkasi lopuksi, että Jupiterin herruus oli pian oleva lopussa. Caligulalla oli tarve varmistaa jumalaksi pääsy jo ennen kuolemaansa, mutta hänet saattoi julistaa jumalaksi ainoastaan senaatti. Senaatti ei kuitenkaan ollut myöntyväinen ennen kaikkea siksi, että Caligula oli vielä elossa. Roomassa jumaliksi julistettiin ainoastaan kuolleita. Caligula ryhtyikin korostamaan jumalallisuuttaan käyttämällä rannerenkaita, silkkillsiä naisten pukuja, sotilaskenkiä ja viittaa, jotka oli koristeltu jalokiviä. Joskus hänellä oli myös Aleksanteri Suuren rintahaarniska, joka oli nostettu tämän haudasta. Koska senaatti ei edelleenkään suostunut myöntämään Caligulan jumalallisuutta, hän vähensi senaatin valtaa ja nöyryytti senaattoreja pakottamalla heidät juoksemaan pitkiä matkoja keisarin vaunujen vierellä tai määräämällä heidät tarjoilijan tehtäviin.

Vaikka senaatti ei pitänyt Caligulasta, nautti hän silti suuresta kansansuosiosta. Caligula järjesti kansalle paljon huvituksia: gladiaattoritaisteluja ja teatteriesityksiä. Hän myös rakennutti uusia julkisia rakennuksia. Hän järjesti huvituksia myös itselleen. Caligulan ehkä kuuluisin päähänpisto oli rakentaa Napolinlahden yli lähes viisi ja puoli kilometriä pitkä kauppalaivoista rakennettu ponttonisilta. Tiberiuksen aikana keisarin hoviastrologia oli nimittäin ennustanut, että Caligula voisi yhtä vähän tulla keisariksi kuin ratsastaa Napolinlahden yli. Sillan valmistuttua Caligula ratsasti ylpeänä Aleksanteri Suuren rintahaarniska yllään sillan yli. Takaisin päin tullessaan hän pysähtyi keskelle siltaa ja ryhtyi ylistämään urotekojaan. Tämän jälkeen hän piti valtavat juomingit itsensä kunniaksi. Kun ihmiset alkoivat olla tarpeeksi humalassa, Caligula käski heittää kaikki mereen. Caligula oli kuuluisa kyvystään keksiä uusia tapoja tuhlata rahaa - hän söi kullattua leipää, kylpi öljyssä, rakennutti 70 metrin pituisia laivoja, jotka olivat jalokivien peitossa ja joiden kannella oli kokonaisia hedelmäpuutarhoja. Näin ollen hän sai tuhlattua Tiberiuksen keräämät kolme miljardi sesteriusta jo kauan ennen kuin oli ollut vuottakaan keisarina. Rahapulassa hän alkoi hankkia rahaa erilaisilla huutokaupoilla, perinnöilläjaja ja riitajutuilla. Hän nosti myös vero ja pani verolle prostituution, Roomaan tuodut elintarvikkeet ja kuljetuspalkkiot.

Sotapäällikkönä Caligula menestyi erittäin huonosti huolimatta siitä, että hän oli kasvanut sotilasleirissä. Tästä huolimatta hän halusi lähteä sotimaan ja viettää sen jälkeen aikansa hienoimman triumfin. Caligula kokosi sotajoukon ja lähti matkaan. Itse hän ei kuitenkaan ratsastanut vaan häntä kannettiin kantotuolissa. Galliann asukkaiden piti lakaista tie ja kastella se vedellä, ettei siitä lentäisi pölyä. Kun Caligula ja hänen sotajoukkonsa pääsivät Germania rajalle, he eivät kohdanneet ketään, jonka kanssa taistella. Tällöin hän puetti henkivartiostossaan olevia germaaneja vihollisiksi ja otti heidät vangeiksi. Hän komensi myös armeijansa taistelurintamaan Englannin kanaalin rannikolle ja käski sotajoukkonsa juosta veteen keräämään simpukankuoria. Sen jälkeen hän rakennutti majakan tämän voittonsa muistoksi. Tämän farssin jälkeen lähdettiin takaisin Roomaan suunnittelemaan triumfia. Sitä hän ei tosin tullut koskaan pitämään, koska 24. tammikuutalaisten vuonna 41 Caligula kuoli 29-vuotiaana salaliitto tikariniskuihin. Caligulan ollessa yksin käytävässä hänen kimppuunsa kävi Cassius Chaera, mies joka oli ollut aikaisemmin Germanicuksen armeijassa, ja jolla oli henkilökohtaisia syitä vihata Caligulaa. Samalla tapettiin myös Caligulan vaimo Caesonia ja heidän tyttövauvansa Julia Drusilla, jonka pää murskattiin seinään. Toimeksiantajina olivat luultavasti muutamat senaatin jäsenet.

Caligula ehti olla vallassa vain kolme vuotta ja kymmenen kuukautta.

Jälkimaine

Caligulan sanotaan olleen mielenvikainen ja raaka despootti. Hänestä kerrotaan lukuisia tarinoita, kuten että hän nimesi hevosensa Incitatuksenksiksi senaattori, hänellä oli insestinen suhde Drusilla-siskoonsa tai hän järjesti orgioita palatsissaan. Tarinoiden todenperäisyyttä on vaikea selvittää.

Syitä Caligulan käytökseen on pohdittu paljon. Kaksi tavallisinta selitystä ovat, että hän oli joko mielenvikainen, tai sitten historioitsijat ovat vääristelleet häntä koskevia tietoja. Esimerkiksi hevosen nimittäminen senaattoriksi saattoi olla tapa osoittaa halveksuntaa senaattia kohtaan, ja senaattimyönteinen historiankirjoitus ei perinteisesti katsellut hyvällä senaatin asemaa pilkanneita.

Kirjallisuutta