Claude Debussy

Claude Debussy

Claude Achille Debussy (22. elokuuta 1862, Saint-Germain-en-Laye – 25. maaliskuuta 1918, Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä. Hänen impressionistisessa musiikissaan soinnut ja harmoniat ovat erityisen tärkeitä.

Elämä

Varhainen musiikki

Debussy opiskeli musiikkia Pariisin konservatoriossa vuosina 1872–1884 ja sai arvostetun Rooman palkinnon (Prix de Rome) vuonna 1884ssa. Palkintoon kuului oleskelu ja opintojen täydentäminen Rooma, mutta Debussy ei viihtynyt Italiassa ja palasi Pariisiin. Syytä tähän Debussy on myöhemmin kuvannut lehtikirjoituskokoelmassaan Monsieur Croche – antidiletantti.Debussy, Claude, Monsieur Croche : antidiletantti ; suomentanut Minna Pöllänen (ISBN 951-796-255-X)

Debussy ei juuri kunnioittanut perinteisiä muodollisia sääntöjä säveltäessään: häntä viehättivät aikansa uudet avantgardistiset liikkeet, runous ja maalaustaide. Hän sai vaikutteita myös Richard Wagnerilta, mikä näkyy selvästi esimerkiksi kantaatissa La damoiselle élue (1888) ja laulusarjassa Cinq poèmes de Baudelaire (1889). Samoin venäläinen koulukunta ja erityisesti Modest Musorgski tekivät vaikutuksen nuoreen säveltäjään.

Vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelylaistassä Debussy sai kuulla indonesia gamelan-musiikkia, josta hän poimi aineksia omaan sävellystyöhönsä. Tästä alkoi elinikäinen kiinnostus aasialaisiinlaiseen taiteeseen, esimerkiksi japani puupiirroksiin. Musiikissaan hän käytti usein pentatonista asteikkoalaisellelaiselle, joka on tyypillinen juuri gamelan-musiikille sekä kiina musiikille.

Musiikin impressionismi

Claude Debussy pianon ääressä vuonna 1893

1890-luvun alussa Debussy oli valmis irtautumaan wagnerismista ja kehittämään omanlaistaan musiikkia: runollista, kuvailevaa ja vivahteikasta. Symbolistisen runoilijan Stéphane Mallarménn innoittamana Debussy sävelsi yhden kuuluisimmista töistään, Faunin iltapäivä (Prélude à l'après-midi d'un faune). Vastakohtana myöhäisromantiikan suurille orkestereille Debussy kirjoitti Faunin iltapäivän pienemmälle kokoonpanolle. Tunnelmaltaan haaveilevan rauhallinen teos hyödyntää eri instrumenttien sointivärejä. Se teki Debussystä kertaheitolla kuuluisan, ja hänestä tuli yksi aikakauden johtavista säveltäjistä.

Toinen merkkiteos oli ooppera Pelléas et Mélisande (1893–1902), Debussyn vastaus wagnerilaisille oopperoille. Maurice Maeterlinckin näytelmään perustuva ooppera vaikutti suuresti nuoreen ranskalaiseen säveltäjäpolveen, mm. Maurice Raveliin, ja oli jotakin aivan uutta länsimaisen taidemusiikin historiassa.

Yksityiselämässään Debussy oli mukavuudenhaluinen, eikä perhe-elämäkään sujunut aina auvoisasti. Hänen ensimmäinen vaimonsa Rosalie Texier yritti itsemurhaa, kun säveltäjä karkasi toisen naisen luo. Toisesta avioliitosta Emma Bardac'n kanssa hänellä oli tytär, Claude-Emma eli 'Chouchou'. Claude-Emma kuoli kurkkumätään 13-vuotiaana. Eksentrikkosäveltäjä Erik Satien kanssa Debussyllä oli pitkä ystävyyssuhde, joka hyödytti molempia osapuolia myös ammatillisessa mielessä.

Menestystä saaneiden sävellysten sarja jatkui. Vuosisadan vaihteessa Debussy sävelsi arvostetuimmat orkesterikappaleensa: kolme nokturnoa (Nocturnes, 1899) ja sinfoniateoksen La Mer (1905). Pianolle sävelletty Bergamasque-sarja (Suite bergamasque, 1890) sisältää Debussyn ehkä tunnetuimman kappaleen Clair de Lune. Pienelle tyttärelleen hän sävelsi pianosarjan Children's Corner (1909). Debussyn preludeja, joita syntyi yhteensä kaksikymmentäneljä, on usein verrattu Chopinin vastaaviin. Ne sisältävät suositut kappaleet La Fille aux Cheveux de Lin (Pellavatukkainen tyttö) ja La Cathédrale Engloutie (Uponnut katedraali).

Viimeiset teokset

Elämänsä loppuvaiheen tuotannossa Debussy näyttäytyy kokeilevampana kuin koskaan radikaalissa nuoruudessaan. Hän käyttää peittelemättä riitasointuja; sävellysten muoto on epäsäännöllinen ja katkonainen. Viimeisissä teoksissa on häivähdys Stravinskin vaikutusta sekä uusklassismia, joka tuli suosituksi vasta säveltäjän kuoleman jälkeen. Debussy kuoli paksusuolen syöpään Pariisissa 25. maaliskuuta vuonna 1918, Pariisin pommitusten aikaan, ja hänet haudattiin Cimetière de Passyn hautausmaalle. Säveltäjä oli masentunut ensimmäisen maailmansodannn kulusta, mikä heikensi hänen terveydentilaansa. Ranskan sotatilanne oli huono, eivätkä olosuhteet sallineet juhlavien hautajaismenojen järjestämistä. Monet suunnitelmat ja jo aloitetut sävellykset jäivät kesken: Debussyllä oli aikeissa mm. säveltää ooppera Edgar Allan Poe tekstiin Usherin talon häviö. Jälkipolvet ovat tunnustaneet hänen asemansa yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä taidemusiikin säveltäjistä.

Sävellyksiä

Pianoteokset

• Deux Arabesques (kahdesta arabeskista ensimmäinen on hyvin kuuluisa, 1888)
• Suite bergamasque (sisältää kappaleet Clair de Lune ja Passepied, 1890)
• Reverie (1890)
• Pour Le Piano (1899)
• Estampes (sisältää kappaleen Les Jardins sous la pluie, 1903)
• Images (1905, 1907)
• Children's Corner (1909)
• Preludes (1910–1913)
• Etudes (1915)

Oopperat

• Pelléas et Mélisande (1892–1902)

Orkesteriteokset

• Prélude à l'après-midi d'un faune (Faunin iltapäivä, 1894)
• Nocturnes (1899)
• Dances Sacrée et Profane (1903)
• La Mer (1905)
• Images (1909/1911)
• Le martyre de St. Sébastien (1911)
• Jeux (baletti, 1913)

Kamarimusiikki

• Jousikvartetto g-molli (1893)
• Syrinx (huilulle, 1913)
• Sonate pour violoncelle et piano (1915)
• Sonate pour flûte, alto et harpe (1915)
• Sonate pour violon et piano (1917)

Lähteet