Commodore 64

Commodore 64 (lyhyesti C64 tai harrastajille 'kuuslankku' tai 'kuusnepa') oli Commodore Business Machinesin vuonna 1982 julkistama valtaisan suosion saavuttanut kotitietokone. Sen valmistuksen päättymiseen (1993) mennessä sitä oli myyty arviolta 17–30 miljoonaa kappaletta ympäri maailman ja se on yhä maailman eniten myyty tietokonemalli.

Historia

C64:n rakentamisen arvioitiin maksavan 135 dollaria Commodoren vertikaalisen integraation ansiosta (Commodore omisti MOS Technologyn, joka teki suurimman osan mikrosiruista), mikä jätti varaa hinnoitteluun. Commodore markkinoi konetta aggressiivisesti, myyden sitä tavarataloissa, halpahalleissa ja lelukaupoissa oman valtuutettujen jälleenmyyjäverkoston lisäksi. Tämä salli sen, aivan kuten edeltäjänsä VIC-20:n, kilpailla pelikonsoleita vastaan. Vuonna 1983 Commodore tarjosi Yhdysvalloissa 100 dollarin hyvitystä C64:n hintaan minkä tahansa videopelikonsolin tai tietokoneen kuittia vastaan.

Commodoren vuonna 1983 julkistama Commodore SX64 oli kannettava tietokone, joka sisälsi Commodore 64:n lisäksi Commodore 1541 -levyaseman. Se oli myös maailman ensimmäinen värinäytöllinen kannettava tietokone. Commodore SX64 ei kuitenkaan sisältänyt akkua, vaan tarvitsi toimiakseen verkkovirtaa. Tämän takia Commodore SX64:ää ei lasketa kannettavaksi tietokoneeksi kaikissa asiayhteyksissä.

Vuonna 1986 Commodore julkaisi Commodore 64C:n, joka oli toiminnallisesti identtinen alkuperäiseen verrattuna, mutta ulkoasu oli suunniteltu uudelleen Commodore 128:n mukaisesti ilmaisemaan uutta muotoilua. Vuonna 1987 Commodore alkoi toimittaa C64C:tä täysin uudella emolevysuunnittelulla, jonka tavoitteena oli vähentää C64:n valmistuskuluja entisestään.

Commodore 64:n SID -äänipiiri oli varsin edistyksellinen verrattuna useimpien muiden tietokoneiden äänipiireihin. Commodore 64:llä onkin tehty paljon musiikkia, joka on suosittua tietokoneharrastajien keskuudessa edelleen. Arvostetuimpiin säveltäjiin kuuluvat Rob Hubbard ja Martin Galway.

Massamuistiliitäntöjä oli kasettiasemalle sekä levykeasemalle, joista suosituin oli Commodoren oma (VIC-)1541, lempinimeltään leivänpaahdin.

Vaikka Commodore 64:t olivat käytännön kannalta melko identtisiä, kannattaa muistaa, että niitä valmistettiin monta erilaista erää. Vuosien mittaan laitetta koottiin kulloinkin edullisimmista saatavilla olleista osista. Lisäksi Commodore tuotti paljon prototyyppejä. Monien Commodoren tietokonemallien myynti oli hyvin pientä tai jopa olematonta (esimerkiksi Commodore 65).

Muuta

Käyttöjärjestelmä oli Commodoren itse kehittämä KERNAL (ei siis kernel).

Commodore 64:än sisältyi jo Vic 20:ssä ollut Commodore Basic v.2.0-tulkki, joka toimi koneen käyttöliittymänä. Commodore Basic perustuu Microsoftiinilta 10,000 dollarin kertamaksulla lisensioituun Microsoft BASIC. Se oli BASIC-kieleksi varsin puutteellinen, eikä sisältänyt esimerkiksi grafiikkakäskyjä lainkaan. Jos BASIC-ohjelmoija halusi käyttää spritejä tai muita Commodore 64:n grafiikka- ja ääniominaisuuksia, hän joutui käsittelemään suoraan muistia ja asianomaisten piirien rekistereitä POKE- ja PEEK-käskyjen avulla. Tulkin hitaudesta johtuen BASIC-ohjelmat kuitenkin taipuvat vain melko vaatimattomiin audiovisuaalisiin temppuihin, joten konekieliset alirutiinit olivat suosittuja BASIC-ohjelmoijienkin keskuudessa.

Commodore 64:n vaikutus kotimikrokulttuuriin ja tietokoneharrastukseen on ollut hyvin merkittävä. Se oli monessa maassa, myös Suomessa, ylivoimaisesti menestyksekkäin varsinkin harrastajien ensimmäisenä tietokoneena, mistä johtuen se onkin saanut monen mielessä eräänlaisen kulttiaseman. C-64 on myös yleisen käsityksen mukaan se kone, josta demoskenenä tunnettu alakulttuuri sai alkunsa. C-64 on vieläkin varsin suosittu demokoneena, ja uusia demoja ilmestyy silloin tällöin. Myös monet elektronisen musiikin tekijät ovat alkaneet käyttää musiikissaan C-64:n SID-piirejä.

Tekniset tiedot

• Suoritin:
  • MOS Technologyn 6510 tai 8500 (riippuen laitteen mallista)
  • Kellotaajuus: 0,985 MHz (PAL) / 1,023 MHz (NTSC)
• Grafiikkapiiri: MOS Technology VIC-II MOS 6567/8567 (NTSC) / MOS 6569/8569 (PAL)
  • Tekstitila: 40×25, 16 väriä, merkit joko 2- tai 4-värisiä, 4-värisessä kaksi väriä on kaikille yhteisenä tai harvemmin käytetty eri taustavärien tila, jolloin nämä eri taustavärit ovat ruudun alueella yhteisiä.
  • Grafiikkatilat: 160×200, 320×200 (16 väriä, ensin mainitussa voi kussakin 40×25:stä merkkiblokista olla neljää eri väriä, jälkimmäisessä kahta)
  • 8 spriteä (2- tai 4-värisiä, värit määriteltävissä kullekin spritelle erikseen lukuun ottamatta multicolorin kahta, kaikille yhteisiä värejä)
  • Pehmeä näytön vieritys pikselin tarkkuudella pysty- ja vaakasuunnassa.
  • Rasterikeskeytysmahdollisuus
• Äänipiiri: MOS Technology 6581/8580 'SID'
  • 3 äänigeneraattoria, joissa kussakin 9 oktaavia, ohjelmoitava ADSR
  • 4 aaltomuotoa: kolmio-, saha-, pulssi- , kohina-aaltomuodot
  • oskillaattorin synkronointi, kehämodulaatio
• RAM-muisti:
  • 64 kB (oletuksena 38 kB vapaana BASIC-ohjelmille)
  • 512 B väri-RAM (muistialueena 1 kilotavu, 4 bit nybbleinä näkyvä)
• ROM-muisti:
  • 20 kB (8 kB:n BASIC 2.0, 8 kB käyttöjärjestelmälle (KERNAL), 4 kB:n merkkigeneraattori kahdelle 2 kB merkistölle)
• Väyläliityntäpiirit:
  • 2 kpl 6526 -piirejä, joista toisen vastuulla näppäimistö/joystickit, IRQ-kello, kasettiaseman luku, toisen sarjaväylä/userport. Piireissä ominaisuutena myös TOD-kello.

• Oheislaiteliitännät:
  • 2 x Atari-yhteensopiva joystick-liitin (myös paddlet, hiiri ja portissa 1 valokynä)
  • Moduuliportti
  • 5- tai 8 pin videoliitin (jälkimmäinen yhteensopiva ensimmäisen kanssa, jälkimmäisessä lisäksi y/c -kuva saatavissa)
  • RF-modulaattori (normaalisti kanavalla 36 UHF)
  • sarjaportti (Commodoren oma sarjaväylä)
  • kasettiasemaliitin (sama kuin PET/VIC)
  • käyttäjänportti

Ominaisuuksia voi laajentaa erilaisilla laajennuksilla, joita ovat valmistaneet paitsi Commodore itse, myös monet muut yritykset ja harrastajat. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen CMD:n valmistama SuperCPU-moduuli sisältää 20 MHz:n kellotaajuudella toimivan 65816-suorittimen ja mahdollisuuden käyttää jopa 16 megatavun keskusmuistia. Tällaiset laajennukset ovat kuitenkin aina olleet harvinaisia ja vain hyvin harvat C64-ohjelmat osaavat edes hyödyntää esimerkiksi lisämuisteja.

Aiheesta muualla

• Commodore 64 Golden
  • Kun miljoonas Commodore 64 tuotettiin Saksassa, tuotettiin parisataa kappaletta numeroituja Commodore 64 -koneita. Ainoa käytännön ero on kultainen väri. Näppäimistö sekä kotelot olivat kauttaaltaan kultaisen värisiä.

• Commodore 64 GS
  • Commodore 64 -pelikonsoli, jossa ei ollut näppäimistöä eikä kasettiasemaa (vrt. Amiga CD32).

Laitteessa pystyi käyttämään vain pelimoduuleja ja tämän laitteen innoittamana kovin vähäinen C64-pelimoduulituotantokin elpyi hetkeksi. Laitteessa oli joystick-liitännät.

• Commodore 64 G
  • Harvinaisempi erikoisuus, joka julkaistiin vuonna 1987. Siinä on vanhan C-64:n mallinen kotelo mutta väri on valkoinen kuten C-64C:ssä. Sisältää saman koneiston kuin Commodore 64 GS.

• Rob Hubbard -sivut
• C64 Music