Cornelis Vreeswijk (
8. elokuuta 1937, Velsen,
Alankomaat –
12. marraskuuta 1987,
Tukholma,
Ruotsi) oli hollantilaissyntyinen ruotsalainen laulelmanikkari ja laulaja.
Uran alku
Vreeswijkin perhe muutti Hollannista Ruotsiin hänen ollessa 12-vuotias, ja maahanmuuttajana hänestä tuntui, että hänen piti oppia kieli nopeasti paremmin kuin luokkatoverinsa, jottei häntä voitaisi kiusata. Siten hän opetteli kirjoittamaan hauskoja laulelmia, jotka olivat myös osittain yhteiskuntakriittisiä. 1960-luvun alussa hän alkoi esiintyä opiskelijakerhoilla, ja 1963 häntä kuuli silloin jo tunnettu
trubaduuri Fred Åkerström, joka vihjaisi hänestä tutulle kustantajalle. Näin hän sai levyttää ensimmäinen levynsä,
Ballader och oförskämdheter ('
Balladejassassa ja hävyttömyyksiä'). Levy nousi heti suosioon, ja painos myytiin loppuun. Kriittisyydestä johtuen levy sai
Sveriges Radio heti 'pääkallomerkinnän' eli että sitä sai esittää radiossa vain hyvin harkitusti. Koko 1960-luku oli hänelle tuottoisa, ja hän teki sinä aikana 5-6 LP-levyä omilla teksteillään. Hänen suosionsa nousi, mutta samalla hän vietti myrskyisää yksityiselämää. Hän ehti mennä kaksi kertaa naimisiin ja oli kaiken kaikkiaan neljä kertaa naimisissa. Hän on myös istunut vankilassa rattijuoppoudesta. Levymyynnillä hän ansaitsi miljoonia, mutta hän oli hyvin antelias luonteeltaan,ja täysin numerosokea, joten miljoonat menivät samalla vauhdilla.
1969 hänellä oli 125 000
kruunua verorästejä. Vaikka hän maksoi niitä aina kun sai rahaa, hän ei koko elinaikanaan saanut verovelkojaan täysin maksettua. Hänen kuollessaan rästit olivat yhteensä 700 000 kruunua.
Uran hiipuminen

Cornelis Vreeswijkin hauta
Vreeswijk asui Tukholmassa asuntoveneessä
Mälarenin laiturissa, josta oli lyhyt matka Söderin ravintoloihin. Kapakkakierroksilla hän tapasi kaikenlaisia ihmisiä ja tämän värikkään kaartin hän kietoi vähitellen myös laulelmiinsa. Hän oli myös kovin mustasukkainen ja alkoholin vaikutuksesta kiivasluonteinen, joten
1975 hän istui taas useampaan otteeseen vankilassa pahoinpitelystä. Ohessa hän ehti tehdä lisää levytyksiä ja levytti oman tuotannonsa lisäksi myös muitten lauluja. Muun muassa hän teki omat tulkinnat Evert Tauben, Povel Ramelinin ja
Carl Michael Bellman lauluista. Hän esiintyi myös Roskilden laulufestivaaleilla ja teki kiertueen Hollannissa. Hän levytti muutamat levynsä myös hollanniksi, mutta ei saavuttanut siellä koskaan samaa suosiota kuin Ruotsissa. Hänen elämäntyylinsä alkoi vähitellen verottaa terveyttä. Hän oli
diabeetikko, ja tämän lisäksi hän sairastui maksasyöpään. Hän kuoli Södersjukhusetissa vain 50-vuotiaana.
Vreeswijk ja Suomi
Suomeksi käännettynä Vreeswijkin tunnetuin teos lienee Fredin esittämä
Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan. Joitakin hänen
Vietnamin sodan vastaisia laulujaan käännettiin myös suomeksi. Hän kävi esiintymässä
Helsingissä useaan otteeseen ja tutustui kapakoissa Tapio Rautavaaran tuotantoon. Niistä hän innostui sen verran, että käänsi niitä ruotsiksi (pienellä avulla, hän ei osannut suomea) ja levytti kokonaisen LP-levyn siitä aineistosta nimellä
Spjutkastaren (Keihäänheittäjä). Kappaleista ainakin
Halta Eriksson (Ontuva Eriksson) ja
Farfars halmhatt (Isoisän olkihattu) kipusivat listoille.
Aiheesta muualla