Jusleniuksen Suomi-kuva
Juslenius juonsi suomalaisten sukujuuret ajan tavan mukaan Raamatusta, Maagogin suvusta. Hänen mukaansa Maagogin jälkeläiset vaelsivat Suomeen vedenpaisumuksen jälkeen. Tässä niin kutsutussa goottilaisessa historiankirjoituksen perinteessä oli kyse perustavan myytin tuottamisesta kansalle. Sille annettiin geneettinen yhteyden tunne ja omistusoikeus asumaansa maa-alaan.
Juslenius ylisti Suomea kaikinpuolisesti. Hän kehui maan erinomaista satoisuutta ja suomalaisten sivistystä. Suomalaiset olivat keksineet hänen mukaansa kirjoitustaidon jo ennen roomalaisia. Ajalle tyypilliseen tapaan Juslenius hyödynsi tutkimuksissaan kielitiedettä. Hän selitti muiden muassa suomalaisten maineen hakkapeliittoina, urheina sotureina, johtamalla nimityksen sanayhdistelmästä hakkaa päälle. 'Suomalaisten loputon into lyödä viholliset synnytti uuden sanan 'hakkapeliitta' ('hakkaa päälle' merkitsee lyö, iske, hakkaa kaikin voimin'), jonka kuuluessa Puola aina vapisi ja itävaltalaiset ja pyhän (jos jumalat tämän sanan sallivat) liigan puolustajat useimmiten joutuivat kauhun valtaan ja menettivät henkensä.' Jusleniuksen mukaan sanat eivät ole syntyneet turhaan eli ilman niitä tarkoittavien asioiden olemassaoloa. Jos suomalaiset kerran huusivat vihollisten hakkaamista, heidän täytyi olla taisteluissa niskan päällä.
Jusleniuksen Suomen-suitsutus on ohjannut ajattelemaan, että hänen motiivinaan olisi ollut Suomi-kuvan kirkastaminen. Tästä syystä häntä on pidetty Suomen ensimmäisenä fennofiilinä. Jusleniuksen teokset olivat kuitenkin akateemisia väitöskirjoja, jotka noudattivat ajan tieteen vaatimuksia. Niissä käytettiin niin kutsuttua dialektista metodia, Jusleniuksen teoksissa tämä dialektinen vastakohta-asetelma syntyy kahden Suomi-kuvan kamppailusta. Juslenius esiintyy suomalaisten puolustajana ja kohtaa kuvitteellisessa väittelyaitiossa suomalaisia arvostelevat ulkomaalaiset. Hänen tehtävänään on torjua kaikki suomalaisista esitetyt epäsuotuisat väitteet ja todistaa näin päinvastaisiksi. Dialektisen menetelmän myötä aihe ja sisältö olivat tutkimuksissa sivuseikkoja. Tärkeämpää oli osoittaa oppineisuutensa käyttämällä latinaa selkeästi ja loogisesti. Suomi ja suomalaiset olivat väittelyn aiheita muiden joukossa.[ Kirja www:ssä ]
Juslenius kielitieteilijänä ja kirkonmiehenä
Juslenius oli kielitieteen asiantuntija. Hänen virkaanastujaisesitelmänsä vuonna 1712 kielten professorin virkaan käsitteli suomen kielen sukulaisuutta heprean ja kreikan kielten kanssa ('De convenientia lingvae Fennicae cum Hebraea et Graeca). Jusleniuksen kieliharrastuksesta syntyi myös ensimmäinen laajempi suomen kielen sanakirja, Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Se sisälsi 16 000 sanaa. Juslenius toimi myös piispana Porvoossa (1735–42) ja Skarassa (1744–52).
Eräs Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan rakennuksista, vuonna 1975 valmistunut Juslenia, on nimetty Daniel Jusleniuksen mukaan.
Katso myös
Viitteet
Lähteitä
Aiheesta muualla
Daniel Juslenius
)
