Dark Elves

Historia

Ulthuan, haltioiden yhtenäinen kuningaskunta

Alussa kaikki haltiat olivat yhtä. He olivat asuneet Ulthuanin maagisella saarella jo tuhansia vuosia ennen ihmissankari Sigmarnin syntymää. He olivat sivistyksensä huipulla, ja ne vähäiset olennot, jotka edes tiesivät koko haltioiden olemassaolosta, tunsivat heidät kokeneina merenkävijöinä. Rannikoiden suurista satamakaupungeista lähtikin päivässä satoja, maailma taitavimpien käsityöläisten valmistamia laivoja purjehtimaan kohti nykyistä Vanhaa Maailmaa sen suunnattomien rikkauksien toivossa.

Pohjoisen ulottuvuuksista toiseen linkitetyistä portaaleista alkoi kuitenkin hiljalleen valua maan päälle jotakin ennennäkemätöntä voimaa, jolla oli tässä ulottuvuudessa vain yksi päämäärä: tuho. Haltiat tiesivät olevansa velvoitettuja suojelemaan kotejaan ja samalla koko maailmaa noilta Kaaoksen laumoilta. Syttyi kohtalokas sota. Lopulta Aenarion, ensimmäinen feenikskuninkaista, onnistui lukuisten taisteluiden jälkeen ajamaan Kaaoksen pois maan päältä. Sodan aikana Aenarion oli sattumalta pelastanut erään Slaaneshin kultin vangitseman haltianeidon, Morathin, johon hän rakastui palavasti ja sai tämän kanssa lapsen, Malekithin.

Prinssi Malekith sai provinssikseen Ulthuanin pohjoisosissa sijaitsevan Nagarythen, jossa hänestä kehittyi isänsä kaltainen taitava soturi ja strateegikko. Kun Aenarion kuoli, haltiain aatelisto valitsikin seuraavaksi feenikskuninkaaksi Bel Shanaarin Malekithin sijaan, sillä tämä oli heidän mielestään aivan liian sotaisa hallitsijaksi. Malekithin suonissa virtasi kuitenkin Aenarionin verta, ja hyvitykseksi aatelisto joutui nimittämään hänet armeijan kenraaliksi.

Pian Pohjoisen portaalit aktivoituivat jälleen ja toivat mukanaan ne vuosikausia sitten lyödyt Kaaoksen laumat, jotka paloivat nyt halusta kostaa haltioille häviöstään ja saattaa tuhoamisensa loppuun. Kenraali Malekith solmi liiton kääpiökuningas Snorri Valkoparran kanssa, ja yhdessä haltiat ja kääpiöt ajoivat Kaaoksen taas kerran pois maan päältä. Kiitokseksi Bel Shanaar nimitti Malekithin kääpiökaupunki Karaz-a-Karakin suurlähettilääksi.

Kuninkuus ja omatunto vaa'assa

Sodan jälkeen Ulthuanissa alkoi hiljalleen levitä huhuja siitä, että Morathilla, suurlähettilään äidillä, olisi jotakin tekemistä salaperäisen ja pahamaineisen Nautinnon Kultin kanssa. Todellisuudessa Morathi olikin yksi sen johtohahmoista. Malekith tiesi tämän ja myös sen, että jos hänen äitinsä teloitettaisiin, hänen maineensa kärsisi aimo kolauksen eikä hänestä koskaan voisi tulla kuningasta. Niinpä Malekith punoi katalan juonen: hän murhauttaisi Bel Shanaarin, minkä jälkeen suostuttelisi aateliston kruunauttamaan hänet Ulthuanin uudeksi hallitsijaksi. Tällöin hän pystyisi suojelemaan äitiään varmalta kuolemalta. Malekith oli aina muutenkin pitänyt muita kuningasehdokkaita kyvyttöminä päämiehen virkaan, sillä 'heidän komennossaan haltiat murenisivat hetkessä tulevissa sodissa Kaaosta vastaan'. Hänen mielestään oli siis parempi kaapata valta heti.

Syvällä Ulthuanin pääkaupungin tyrmissä Malekith näytti Bel Shanaarille maagisesta kuvastimesta, miten kauhistuttavia seurauksia hänen teoillaan olisi tulevaisuudessa ja kuinka hän tuottaisi pettymyksen kansalleen. Malekith ojensi järkyttyneelle Bel Shanaarille myrkkypullon, jonka tämä tovin emmittyään joi ja kaatui elottomana tyrmän lattialle. Feenikskuninkaan henkivartiosto oli kuitenkin seurannut heitä salaa, ja kun he näkivät hallitsijansa kuoleman, he syyttivät Malekithia tämän murhaamisesta. Malekith yritti selittää toimivansa oikeuden puolesta, mutta lopulta hän joutui tappamaan heidätkin.

Kun Malekith oli kertonut Ulthuanin aatelistolle Bel Shanaarin 'yllättävästä' kuolemasta ja pyysi heitä kruunauttamaan itsensä uudeksi kuninkaaksi, he asettivat hänelle haasteen: hänen olisi pystyttävä kävelemään Asuryanin ikuisesti palavien liekkien läpi haavoittumatta. Tällä tavalla hän todistaisi olevansa hyväsydäminen ja näin ollen sopiva hallitsijaksi. Malekith suostui, mutta juuri kun hän oli astunut liekkeihin, hänen ruumiinsa paloi hirvittävällä tavalla ja tuli korvensi hänen ihonsa arville. Morathi raahasi kuoleman rajamailla kouristelevan poikansa Khainen temppeliin. Siellä hänen nahkaansa taottiin maaginen haarniska, joka pitäisi hänet kyllä hengissä, mutta jota hän ei voisi koskaan poistaa.

Niinä päivinä Malekithin viha Ulthuanin haltioita kohtaan kasvoi entisestään. Hänen mielestään he olivat riistäneet häneltä sen, joka oikeutetusti olisi hänelle kuulunut. Niinpä hän tutustui äitinsä Morathin opettamana Mustan Magian saloihin, eikä vaivannäkö ollut turhaa, sillä Malekithilla oli selvästikin synnynnäisiä lahjoja kyetä manipuloimaan pimeyden ulottuvuuksien kauhuja. Alkeet opeteltuaan hän päätti napata Ulthuanin kruunun hinnalla millä hyvänsä. Armeijansa Malekith kokosi provinssissaan Nagarythessä asuvista haltioista.

Sisällissota: tiet erkanevat

Malekith taisteli ensin Ulthuanin rannikolla ja sitten sisämaassa seitsemän suurta taistelua ja voitti ne kaikki, mutta Maldourin marssien aikana feenikskuningas Caledorin johtamat armeijat onnistuivat pysäyttämään Malekithin joukkojen etenemisen. Kun nagarytheläiset oli ajettu takaisin kotiseuduilleen, Caledor kutsui paikalle arkkimaagi Urathionin ja muita Hoethin Tornin koneneita magian käyttäjiä. He yhdistivät voimansa ja kutsuivat merestä suunnattoman maagisen hyökyaallon. Se paiskautui Nagarythen rannikoihin, ja pian koko Malekithin provinssi alkoi sortua mereen. Nyt vuorostaan hänen kaikki noitansa yhdistivät omat voimansa ja loivat tarumaiset Mustat Arkit, joilla eloonjääneet nagarytheläiset lähtivät purjehtimaan pakoon. Caledor lähti takaa-ajoon omalla laivastollaan, mutta joutui pian alakynteen meritaistelussa Mustia Arkkeja vastaan ja teki itsemurhan hyppäämällä myrskyäviin aaltoihin.

Naggaroth, nouseva voima lännestä

Monien päivien purjehduksen jälkeen nagarytheläiset löysivät uuden mantereen lännestä, jonne he rantautuivat, teloittivat siellä asuneet ihmisbarbaarit ja asettuivat sinne itse asumaan. Malekithin johdolla he ryhtyivät rakentamaan kuutta suurta kaupunkia: Naggarondia, Ghrondia, Hag Graefia, Karond Karia, Har Ganethia ja Clar Karondia. Itse mantereen he nimesivät Naggarothiksi kunnianosoitukseksi vanhalle kotimaalleen. Malekith julistautui Naggarothin noitakuninkaaksi, kansansa esikuvaksi päättymättömässä taistelussa suurhaltioita vastaan, joita hän on vannonut vihaavansa aina ja ikuisesti. Näin haltiat erosivat toisistaan, nyt he olivat kaksi erilaista rotua: pimentohaltiat ja suurhaltiat.

Sinä aikana kun pimentohaltiat alkoivat rakentaa ja suunnitella kostoaan, Ulthuan ajautui sotaan kääpiöiden kanssa. Tämä 'Parran Sotana' tunnettu verilöyly päättyi feenikskuningas Caledor II:n kuollessa ankarassa kaksintaistelussa kääpiökuningas Gotrek Tähtituhoajaa vastaan.

Nyt Malekith tarttui tilaisuuteensa: hän kokosi valtavan armeijan ja rantautui Ulthuanin särkille. Suurhaltiat olivat nyt nimittäin äskeisen sodan takia heikoimmillaan. Rannikoilta hän hyökkäsi entisessä, vielä merenpinnan yläpuolella olevassa Nagarythessä sijaitsevaan Ton Anlecin kaupunkiin ja miehitti sen. Kaupunki oli aikoinaan ollut nagarytheläisille tärkeä kukoistavan kulttuurin keskus. Samalla Ulthuanin valtaistuimelle nousi suurhaltia nimeltä Tethlis, joka monien kahakoiden jälkeen onnistui valtaamaan Ton Anlecin takaisin ja määräsi kaikki sinne takaisin asumaan asettuneet pimentohaltiat teloitettaviksi. Malekithin sotaretki epäonnistui täysin. Kaiken lisäksi Naggaroth menetti viimeisenkin maantieteellisen siteensä Ulthuaniin: Kirkkauden Saaren, jossa sijaitsi silloisen maailman suurin Khainen temppeli. Syynä häviöön saattoi olla se, että Malekith oli aliarvioinut Tethliksen strategisen kyvykkyyden.

Seuraavien vuosien aikana pimentohaltiat jatkoivat kaupunkiensa rakennusta Naggarothissa, hankkivat orjia Vanhasta Maailmasta työstämään lisää aseita ja haarniskoja, kouluttivat uusia sotureita ja tekivät tutkimusretkiä etelässä sijaitseviin Lustrian sademetsiin. Näillä retkillään he tuhosivat tielleensä tulleiden liskomiesten temppelikaupunkeja ja ryöväsivät niistä kultaa sekä jalokiviä. Lisäksi he toivat Naggarothiin villejä Cold One -liskoja.

'Jos nöyryytätte meitä, te myös maksatte siitä'

Eräänä päivänä feenikskuningas Morvael käynnisti laajamittaisen hyökkäyksen laivastollaan Naggarothin satamakaupunkeihin. Hän oli vain kalpea varjo Tethliksestä vailla minkäänlaista strategialleenntajua. Mustilla Arkeillaan pimentohaltiat murskasivat suurhaltioiden laivaston, ja Malekith sai siitä hyvän alun pitkään suunnitelmissa olevalle invaasio, jonka käynnistettyään hän sai Ton Anlecin jälleen kerran miehitetyksi. Morvael nimitti uudeksi kenraalikseen Menethuksen, joka paremman puutteessa kutsui jokaisen kynnelle kykenevän talonpojan hyökkäykseen Malekithia vastaan. Näissä monta päivää kestäneissä epätoivoisissa taisteluissa yhtä pimentohaltiaa kohden kuoli kymmenen suurhaltiaa, mutta lopulta Ton Anlec saatiin taas vallattua takaisin ja Malekithin joukot ajettua Mustiin Arkkeihinsa. Morvael tunsi pettäneensä kansansa, ja Caledorin tavoin hänkin teki itsemurhan, tosin hyppäämällä meren sijasta Asuryanin liekkeihin.

Malekith ei kuitenkaan vetäytynyt vuosikausiksi takaisin Naggarothiin niin kuin viime kerralla: hän oli osannut varautua tähän, ja tällä kertaa kymmeniä tuhansia sotureita olikin jo valmiiksi odottamassa vahvistuksena Naggarothin satamissa. Kun Mustat Arkit olivat siirtäneet heidät valtameren yli Ulthuaniin, siellä alkoi uusi, pitkä ja verinen sotavuosien sarja, joka vaati lukuisia kuolouhreja puolin ja toisin. Lopulta Malekith oli vallannut käytännössä koko saaren sekä Caledorin, Sapheryn ja Lothernin kaupungit. Ulthuan oli hirmuhallinnon alla monia kuukausia: kaupunkilaisia teloitettiin toriaukioilla, lukuisia suurhaltioiden kulttuurirakennuksia -ja monumentteja tuhottiin ja kaduilla käytiin päivittäin väkivaltaisia kamppailuja.

Lopulta uudeksi feenikskuninkaaksi Morvaelin tilalle valittiin salassa pimentohaltioilta Tyrion, ja yhdessä veljensä Tecliksen kanssa hän valoi uutta toivoa suurhaltioiden keskuudessa. Tyrion kokosi kaikkialta Ulthuanista joukkoja suureen koitokseen. Ratkaisevan taistelun aikana haltiain herruudesta Tyrion haastoi Malekithin pitkään ja ankaraan kaksintaisteluun. Viimein Tyrionin onnistui voittaa Malekith, mutta juuri kun hän oli tekemässä tähän viimeisen kohtalokkaan iskun, noitakuningas kokosi voimansa ja aukaisi maagisen portaalin Naggarothiin. Kun Malekithin soturit näkivät johtajansa pakenevan, he menettivät taistelutahtonsa ja antautuivat ehdoitta.

Iankaikkinen viha

Malekith ei tosin ole vieläkään luovuttanut: tälläkin hetkellä hän istuu varjojen ympäröimällä valtaistuimellaan Naggarondissa ja johtaa kansaansa rautaisella kädellä, kasvattaen rikkauksiaan ja armeijaansa, joilla on vain yksi päämäärä: vallata Ulthuan ja kostaa hänen siellä asuville veljilleen, jotka kerran erehtyivät kääntämään selkänsä Naggarothin noitakuninkaalle.

Naggaroth

Maantiede

Maantieteellisesti Naggaroth, ikiroudan maa, sijaitsee Warhammer-maailman pohjoisosissa länteen Ulthuanista. Alue on käytännössä kokonaan vuoristoista tundraaa ja aro, missä viherkasvit eivät pysty menestymään. Siellä täällä on hyytäviä jäämeriä, mitkä kylmä tuulet lukuun ottaen tekevät Naggarothin erämaista äärimmäisen vaikeita ellei jopa mahdottomia paikkoja elää.

Vuoristoissa, erityisesti Mustapiikkien kallioluolissa elää monia erilaisia hirviöitä, kuten lohikäärmeitä, hydria ja mantikoreja, joita on tuotu Karond Kariin petomestareiden kesytettäviksi. Joskus pimentohaltioiden nähdään ratsastavan taisteluihin myös mustilla pegasuksilla, jotka pesivät ja metsästävät vain korkeimmilla vuorenhuipuilla.

Kun pimentohaltiat rantautuivat ensimmäisen kerran Naggarothiin, he ryhtyivät Malekithin johdolla ja orjien avustuksella rakentamaan kuutta suurta kaupunkia:

Naggarond, Kylmyyden Torni, valittiin valtakunnan pääkaupungiksi. Siellä sijaitsevat luonnollisesti myös noitakuningas Malekithin asuintilat ja hänen Mustan Kaartinsa tukikohta.
Ghrondiin, Pohjoiseen Torniin, noidat perustivat omia työskentely -ja koulutustilojaan. He kokosivat kaikesta tietämästään joukon kirjoja, joista osan voi nykyään löytää Ghrondin valtavista kirjastoista.
Karond Kar, Epätoivon Torni, toimii pimentohaltioiden suurimpana orjakaupan keskuksena. Kun Mustat Arkit ovat tuoneet uuden lastillisen työvoimaa Naggarothiin, orjat jaetaan Karond Karissa eri ryhmiin: jotkut menevät aatelisille, jotkut joutuvat kaivoksiin ja vielä se osa, joka raahataan Khainen temppeleihin uhrattavaksi. Karond Kar tunnetaan myös peto -ja orjamestareiden kotina.
Hag Graef on aivan erityinen kaupunki. Se on kuuluisa siitä, ettei yksikään auringonsäde ole koskaan valaissut sitä. Tämän vuoksi siellä onkin lukemattomia kaivoksia ja alkeellisia tehtaita, joihin Karond Karista rahdatut orjat passitetaan.
Teloittajakaupunki Har Ganeth on uskonnollinen pääkaupunki Khainen kultille. Ellei orja ole jo ehtinyt menehtyä ennen vanhenemistaan käyttökelvottomaksi, Har Ganethista tulee hänen matkansa päätepiste: se on kuoleman leikkikenttä, jossa koulutetaan myös pimentohaltioiden jalkaväkieliittiä, teloittajia. Osa orjista kuitenkin säästetään uhrattaviksi Khainelle.
Clar Karond, Tuomion Torni, on Naggarothin suurin satamakaupunki, jossa eräät maailman taitavimmista käsityöläisistä rakentavat laivoja ja kaleereja merirosvoille.

Näiden kaupunkien lisäksi valtakunnan rajamaille luoteeseen on pystytetty lukuisia, erittäin korkeita vahtitorneja. Yhdessä vuorijonon kanssa ne muodostavat esteen Kaaoksen laumoille, jotka pyrkivät vyörymään Naggarothiin pohjoisen portaaleista ja tuhoamaan kaiken tieltään.

Yhteiskunnan toiminta

Pimentohaltioiden hierarkinen järjestelmä rakentuu seuraavasti:

Noitakuningas Malekith, Aenarionin poika ja pimeyksien ruhtinas, on ehdoton sekä korkein johtaja, jota kaikkien hänen alamaistensa täytyy kunnioittaa. Juuri hän päättää viime kädessä kaikisa valtakuntaa koskevista asioista. Malekithin hallituskaudelle ei näy loppua, sillä Mustalla Magialla hän on pitänyt itseään hengissä tuhansia vuosia, eikä hän todellakaan aio kallistua haudalle ennen kuin Ulthuan on vihdoinkin kaatunut taisteluissa hänen joukkojaan vastaan.
Suurnoita Morathi, Malekithin äiti, toimii poikansa lähimpänä neuvonantajana ja on toiseksi eniten auktoriteettiä omaavin henkilö. Morathi on myös Naggarothin noitajärjestöjen johtohahmo, ja asemansa vuoksi hän on ajautunut kiistaan Khainen noitakuningatar Hellebronin kanssa, sillä todellisuudessa noidat ja Khainen palvojat taistelevat valtakunnan hengellisestä vallasta. Vielä mutkikkaammaksi asian tekee se, että Morathi on koonnut Slaaneshin kultista oman yksityisarmeijansa, joka sisältää sekä haltioita että Kaaoksen mutatoimia olioita. Kyseinen kultti on lainvastainen, ja siksipä Naggaroth onkin paikoin sisällissodan partaalla. (Slaaneshin kultille on olemassa oma erikoislistansa, ja sen voi löytää GW:n sivuilta Dark Elves -osiosta. Jotkin pelaajat pitävät sitä tähän asti parhaimpana pimentohaltialistana, vaikkei sitä voikaan käyttää kaikissa virallisissa turnauksissa.)
Alemmas mentäessä kuvaan astuvat Naggarothin aatelisto, viralliset noitajärjestöt sekä tietyt Malekithin suosiossa olevat henkilöt, kuten kapteeni Kouran. Hänelle uskotaan vaikeimpia sotilaallisia tehtäviä juuri sen takia, että hän on maailman kokeneimpia ja tehokkaimpia strateegikkoja.
Lopulla väestöllä ei ole niinkään väljä: he ovat kaikessa kamalassa yksinkertaisuudessaan Malekithille vain pelkkiä käyttöesineitä niin kuin orjatkin, jotka ovat tosin kaikkein alhaisinta pohjasakkaa.

Vaikka Naggaroth ei käykään kauppaa muiden maiden kanssa, se on silti hyvin rikas ja sotilaallisesti menestyvä yhteiskunta. Tämä johtuu siitä, että merirosvot lähtevät säännöllisin väliajoin purjehtimaan Mustilla Arkeillaan ulkomaailmaan, josta he varastavat rikkauksia sekä pakkotyövoimaa. Malekithin politiikka on ottanut huomioon myös sen, että kun orjat tekevät raskaimmat työt, muu kansa pidetään tyytyväisenä ja sille jää enemmän aikaa taistelutaitojensa kehittämiseen.

Naggarothiin on lisäksi erittäin vaikea hyökätä onnistuneesti: kylmät ja ankarat sääolot lamauttavat siihen tottumattomat, vuoristoja on helppo puolustaa ja mikä tärkeintä, heillä on maailman tehokkain laivasto: taito purjehtia, Mustien Arkkien tehokkaat varustukset, niiden maagiset voimat sekä merihirviöt ovat yhdessä toimiessaan kuolettava vastus mille tahansa. Vaikka pimentohaltioita onkin melko paljon, he eivät lähetä kaikkia joukkojaan kerralla taisteluihin ja voita silkalla lukumäärällään niin kuin rottamiehet tai hiidet. He eivät liioin voita myöskään raa'alla voimalla niin kuin Kaaoksen soturit, liskomiehet tai vähäjätit. Naggarothilaiskenraalien komennon alla armeijat eivät kuitenkaan kärsi usein mittavia menetyksiä, sillä kuten kaikilla haltioilla, heilläkin on erityinen strateginen kyvykkyys ottaa kaiki hyöty irti muun muassa maastosta, sääolosuhteista ja ajoituksista. He pyrkivät suunnittelemaan kaikki yhteenotot ennalta, ottaen vihollisestaan kaiken mahdollisen tiedon irti ja etsien pienimmätkin heikkoudet, jotka voivat kuitenkin kääntää koko taistelun kulun.

Uskonto

Naggarothin valtionuskonto on Khainen palvominen. Khaela Mensha Khainea, verikätistä kuoleman ja sodan jumalaa, kunnioitetaan uhraamalla orjia hänelle pyhitetyissä temppeleissä. Temppelit ovat fanaattisten noitahaltioiden kansoittamia, ja heidän johtajinaan toimivat noitakuningattaret, jotka pitävät tätä järjestelmää pystyssä. Silloin tällöin Naggarothin aatelisto kutsuu myös noitahaltiat mukaan sotaan, mihin he suostuvat ilomielin, sillä niin kuin temppeli myös taistelutanner on heille pyhä paikka vuodattaa verta Khainen nimeen.

Kuoleman Yö on pimentohaltioiden pyhäpäivä. Silloin kaupunkien asukkaat piiloutuvat kotiensa suojaan, sillä noitahaltioiden kiertäessä kaduilla jokainen vastaantulija kuuluu Khainelle, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. Kiinni saadut lapset kylvetetään suurissa Veren Padoissa. Jos padan maagiset voimat päättävät säästää lapsen, noitahaltiat pitävät sitä ennusmerkkinä ja kouluttavat hänestä salamurhaajan.

Noitakuningattaret eivät nimestään huolimatta käytä Magian Tuulia sellaisessa muodossa kuin Morathin noitajärjestöt. Lisäksi kumpikin taho tavoittelee Naggarothin hengellistä johtoasemaa, minkä vuoksi puhevälit ovat Morathin ja Hellebronin välillä melko katkonaiset, ja tämä puolestaan horjuttaa valtakunnan tasapainoa. Katkeruus vaikuttaa myös pelissä Sect Enmity-säännöllä.

Yksiköt

Pelipöydällä pimentohaltiat ovat yksi vaikeimmin pelattavista armeijoista. Kuten kaikki haltiat, pimentohaltiatkaan eivät järin loista fyysisissä suorituksissa (Strength ja Toughness), vaan heidän vahvuuksiansa ovat nopeus (Movement) ja hyvä moraali sekä aloitekyky (Leadership ja Initiative). Haltioita ollessaan he ovat myös jo varsin kliseisestikin taitavia sekä lähitaisteluaseiden että erilaisten jousimallien käsittelyssä. Lordit ja sankarit kärsivät kestävyyden puutteesta (Toughness), mutta ongelmaa voi paikkailla haarniskoilla ja maagisia suojauksia antavilla taikaesineillä. Haltiakenraalia ei kuitenkaan kannata aliarvioida, sillä toisin kuin iskujen vastaanottamisessa niiden antamisessa heillä ei ole sen suurempia ongelmia, ja esineistöstä löytyy joitakin todella mehukkaita valintoja, mukaan lukien Cult of Slaaneshin ja Albionin antamat lisäesineet. Ratsuvalikoima on kattava: mukana on paljon lentäviä ratsuja, löytyypä vielä vahvoja ja kestäviä mustia lohikäärmeitäkin. Ennen kaikkea pelaajan on todella osattava hallita pelikenttää saavuttaakseen voittoja pimentohaltioilla. Muuten peli voi nopeasti kääntyä vastustajan eduksi, jos yksiköt eivät ole koko ajan saumattomassa yhteistoiminnassa ja strategiantaju kohdillaan. Magia on tappavaa oikein käytettynä, eliittiyksiköillä pitää kikkailla jotta ne toimisivat mahdollisimman tehokkaasti ja niin edespäin. Pimentohaltiat ovat armeija, jolla pitkän harjoittelun jälkeen oppii pelaamaan tehokkaasti.

Lords

Highborn: Taitava lähitaistelussa ja omaa monipuoliset varustusmahdollisuudet. Ei lisäksikään vie liikaa pisteitä, ja kun mahdollisuutena on ratsastaa lohikäärmellä, jalosukuinen on kova valinta kaikkia niitä vihollisia vastaan, jotka eivät pahemmin sotakoneita käytä.
High Sorceress: Erittäin voimakas magian alueella eikä pimentohaltioiden loitsulistojen tuntien läheskään huono valinta. Suurnoidalle on suositeltavaa antaa nopea ratsu, jotta magiapatteri olisi aina siellä missä sen pitääkin.

Heroes

Noble: Tekee hyvän suorituksen lähitaistelussa vähillä pisteillä.
Sorceress: Pimentohaltioiden perusmaagi, joka niin kuin suurnoita tarvitsee myöskin lisänopeutta pelikentällä.
Beastmaster: Halpa sankari, joka on kehno lähitaistelussa, mutta valitsemalla petomestarin pelaaja saa mahdollisuuden valita myös mantikorin, jota voi käyttää vaikkapa sotakoneiden metsästykseen. Näihin hommiin on kuitenkin tarjolla paljon halvempiakin yksiköitä.
Assassin: Jotkin pelaajat pitävät mielekkäämpänä vaihtoehtona jalosukuista yli 2000:n pisteen peleihin, sillä tämä on yhtä kallis kuin salamurhaaja ja kestää enemmän. Salamurhaaja on nimittäin erikoistunut vain tehokkaisiin ja moninaisiin iskuihin, eikä voi käyttää minkäänlaista haarniskaa. Salamurhaajan pystyy kuitenkin asettamaan pelipöydälle kolmella eri tapaa: normaalisti, tiedustelijana tai piilottamalla hänet oman yksikkönsä sisälle. Viimeisintä vaihtoehtoa käytettäessä vastustaja ei voi koskaan tietää, missä salamurhaaja tarkalleen ottaen piileksii, ja oikein käytettynä siitä voi olla suurta hyötyä.

Core

Dark Elf Warriors: Armeijan perusrykmentit muodostetaan pimentohaltiasotureista. Heidät on varustettu kevyillä haarniskoilla ja kilvillä. Aseinaan he taas käyttävät joko miekkoja, keihäitä tai sarjatulivarsijousia. Heidän tehtävänsä isommissa peleissä on painostaa vaikeimpia vastustajia silkalla lukumäärällään ja rivistöillään, kun taas eliittiyksiköt hoitavat varsinaisen tappamisen.
Corsairs: Kaikki pimentohaltiat eivät suinkaan asu sisämaissa, vaan jotkin heistä ovat päättäneet viettää elämänsä rannikoiden satamakaupungeissa asuen. Säännöllisin väliajoin he lähtevät purjehtimaan kaleereillaan ulkomaailmaan ja tuovat sieltä orjia Naggarothin työvoimaksi. Heitä kutsutaan merirosvoiksi. Pelissä merirosvot ovat kalliimpia kuin tavalliset soturit, mutta he saavat paremman suojan ammuntaa vastaan, enemmän hyökkäyskertoja sekä taikalipun.
Dark Riders : Mustat ratsastajat ovat kevyttä ja erittäin nopeaa ratsuväkeä. He käyttävät aseinaan keihäitä, mutta lisäpisteistä heidät voi varustaa myös sarjatulivarsijousilla. Suorassa lähitaistelussa mustat ratsastajat eivät loista, mutta nopeutensa ansiosta he pystyvät helposti kiertämään vastustajiensa selustaan. Heitä käytetään myös sotakoneiden neutralisoimiseen ja vihollisyksiköiden marssin häiritsemiseen. Sarjatulivarsijousien tulituksella taas saa harvennettua kevyttä jalkaväkeä.

Special

Shades: Varjoiksi kutsutut tiedustelijat ovat mestareita soluttautumaan lähelle vihollisen asemia juuri ennen taistelun alkua, ja heitä käytetäänkin sotakoneiden hoitelemiseen. Varjot kantavat mukanaan sarjatulivarsijousia ja heidät voi varustaa myös kevyillä haarniskoilla, mikä on yleensä kuitenkin vain pisteiden tuhlausta.
Witch Elves of Khaine: Noitahaltiat ovat omistaneet koko elämänsä jumalansa Khainen palvelemiseksi ja hänen kunniakseen suoritettavien uhrimenojen toimittamiseksi. Joka päivä Har Ganethin tyrmistä haetaan satoja epäonnisia orjia teurastettaviksi Khainen temppeleihin. Taisteluissa nämä Khainelle fanaattiset, hurjat ja verenhimoiset noitahaltiat pyrkivät nostattamaan suosiotaan jumalansa silmien edessä. Noitahaltioista kukin käyttää kahta myrkytettyä asetta, jotka lukuisat hyökkäyskerrat mukaan lukien tekevät heistä tappavia taistelijoita. Heillä ei kuitenkaan ole lainkaan haarniskaa yllään.
Cold One Chariot : Dinosaurusmaisten Cold Onien eteenpäin kiskoma sotavaunu, jota ohjastaa kaksi ajuria. Käytännöllinen muiden yksiköiden avustajana lähitaistelussa, mutta yksin taistellessa on varsin kannattavaa puskea vastustajien kylkeen ja harkita lisäksi tarkoin, kenen kylkeen. Vaunut kärsivät lisäksi Cold Oneja vaivaavasta hidasjärkisyydestä tai tavallisemmin sanottuna 'tyhmyydestä' (Stupidity).
Cold One Knights: Naggarothin aateliset ratsastavat ylpeinä taisteluihin Lustriasta kaapatuilla Cold One -liskoilla. Cold Onet eivät pidä laisinkaan pimentohaltioista, ja ritareidenn onkin täytynyt voidella itsensä niiden omalla myrkyllä jotta ne hyväksyisivät nämä selkäänsä. Myrkky on kuitenkin iskostanut haarniskat ritareihin kiinni ja turruttanut aistit, joten ritarit eivät maista ruokaa eivätkä tunne kipua. Ritarit ovat vahvasti panssaroituja ja tekevät selvää jälkeä rynnäköidessään vastustajan rivistöihin. Myös ritareidenkin Cold Onet ovat kuitenkin 'tyhmiä'. Jos oikein huono tuuri käy, ritarit voivat tämän johdosta pysähtyä kesken kaiken erittäin epäedulliseen asemaan.
Executioners: Har Ganethissa koulutetut teloittajat katkovat kauloja mielellään niin orjien keskuudessa kuin taistelukentilläkin. He käyttävät aseinaan Draicheja, valtavia kahden käden miekkoja, ja pystyvät iskemään niillä vihollisensa maahan jo yhdestä tarkasta sivalluksesta. He käyttävät raskaita haarniskoja. Jotta vihollinen ei keskittäisi kaikkea tultaan juuri teloittajiin, heitä pidetään usein melko pienissä rykmenteissä, jotka sitten toimivat yleensä tukiyksikköinä perusyksiköille.
Harpies: Harpyijat ovat siivekkäitä humanoideja, jotka lentelevät taistelukentillä sotakoneiden ja yksittäisten maagien kimppuun. Niitä käytetään myös vihollisen marssin estämiseksi.
Mengil Manhide's Manflayers: Mengil on sairas, kylmäverinen ja kannibaalinen pimentohaltia, joka yhdessä joukkionsa kanssa kiertelee ympäri maita ja mantuja palkkionmetsästäjämiehistn roolissa. Hän valmistaa itse vaatteensa vihollisiltaan nyljetyistä nahoista. Pelissä he käyttävät aseinaan sarjatulivarsijousia ja raskaita aseita. Lisäksi heidät voi asettaa pöydälle tiedustelijoina. Mengil ja hänen joukkionsa eivät itse asiassa kuulu pimentohaltioiden armeijaan eivätkä esiinny sen armeijakirjassa, mutta heidät voidaan mieltää pimentohaltioiden persoonalliseksi Dogs of War -yksiköksi. Mengiliä käytetäänkin suhteellisen harvoin ja hän on melko kallis, mutta oikein pelattuna hän säilyttää paikkansa tykkiöjen sekä irrallaan juoksentelevien sankareiden kauhuna.

Rare

Hydra: Hydrat ovat Naggarothin erämaissa eläviä, valtavia ja usein viisipäisiä hirviöitä, joita petomestarit ovat kesyttäneet taistelutarkoituksiin. Hydrilla on myös paksu nahka ja niiden päät pystyvät syöksemään polttavia lieskoja. Armeijakirjassa on säännöt perushydralle, mutta GW:n kotisivuilta voi löytää lisäohjeita erilaisten hydrien käyttämiseksi.
Black Guard: Mustan kaartin tehtävänä on toimia henkivartijoina noitakuningas Malekithille, ja siksi heidät onkin koulutettu taitaviksi hilpareiden käsittelyssä ja jääräpäisiksi herransa puolustamisessa. Mustaa kaartia käytetään kuitenkin vain harvoin, sillä he ovat pistehinnoiltaan melko kalliita, mutta toisaalta he pystyvät jumittamaan vihollisen pitkäksi aikaa paikoilleen ja tappamaankin mukiinmenevällä tasolla. Ja jos heitä joskus otetaankin, ei koskaan liian suuriin yksiköihin.
Cauldron of Blood: Veren pata on suuresta patsaasta ja kattilasta rakennettu alttari, jossa noitahaltiat keittävät verta ja saavat näin siinä lepäävät Khainen voimat heräämään. Kaikki lähistöllä olevat pimentohaltiat täyttyvät hetkessä jumalansa murhanhimosta ja kykenevät taistelemaan tehokkaammin. Veren pata on kaikesta huolimatta kallis kapistus ja haavoittuvainen lähitaistelussa, minkä vuoksi monet pelaajat valitsevatkin sen tilalle mieluummin vaikka kaksi sarjanuolenheitintä.
Repeater Bolt Thrower: Naggarothin teknikkojen suunnittelema sarjanuolenheitin toimii samalla periaatteella kuin sarjatulivarsijousi, mutta se ampuu kerralla kuusi voimakkaampaa vasamaa ja omaa pidemmän kantomatkan. Vaihtoehtoisesti se voi ampua yhden vieläkin voimakkaamman, keihään kokoisen vasaman, jolla voidaan kaataa suurimpiakin vastustajan hirviöitä.

Special Characters

Malekith: Malekith on Naggarothin noitakuningas, kaikkien pimentohaltioiden ehdoton johtaja ja omasta mielestään Ulthuanin kruunun oikeutettu perijä. Hän ratsastaa lohikäärmeellään Seraphonilla ja käyttää aseinaan miekkaansa Tuhoajaa sekä hänen haarniskansa sisältämiä Khainen mahtavia voimia. Ennen kaikkea hän on suurnoidan veroinen magian käyttäjä. Malekith on kuitenkin hyvin kallis pisteissä, eikä häntä suositella otettavan pieniin peleihin, jos milloinkaan. Maagisten hyökkäyksien vastaanottaminen on nimittäin hänen heikkoutensa, ja vaikka hän onkin suojassa lohikäärmeensä selässä ja pystyy rikkomaan vastustajiensa taikaesineitä, hänet voi pudottaa yksinkertaisella loitsulla.
Morathi: Morathi on Malekithin äiti ja juuri hän opetti rakkaalle lapselleen kaiken minkä tiesi Mustasta Magiasta. Morathi ratsastaa taisteluihin mustalla pegasoksellaan Sulephetilla. Vaikka hän onkin noidaksi yllättävän hyvä lähitaistelussa, hänen todellinen voimansa piilee magiassa: Hän on yksi Naggarothin mahtavimmista noidista.
Malus Darkblade: Malus Mustaterä oli alun perin Naggarothin ylimys, mutta lähdettyään matkalle ulkomaailmaan hänen sielunsa joutui demoni Tz'Arkanin vangitsemaksi. Nyt hän on palannut Naggarothiin johtamaan taisteluja suurhaltioita vastaan. Taistellessaan hän voi vapauttaa Tz'Arkanin voimat, jolloin hänestä tulee entistäkin voimakkaampi ja kestävämpi soturi, mutta silloin hän saattaa hyökätä myös lähimpien liittolaistensa kimppuun. Malus on pimentohaltioiden käytetyimpiä erikoishahmoja: osaava ja kykyihinsä nähden oikean hintainen.
Shadowblade (Ei virallinen, löydettävissä GW:n sivuilta.): Varjoterä, salamurhaajien mestari, varastettiin lapsena vanhemmiltaan ja vietiin Khainen temppeleihin noitahaltioiden opetettavaksi. Tällainen oli arkipäivää pimentohaltioiden keskuudessa. Varjoterä ei kuitenkaan ollut niin kuin kuka tahansa varastetuista lapsista: Hän omaksui täydellisesti kuolettavia taistelutaitoja, erilaisten myrkkyjen salaisuuksia ja äänetöntä liikkumista. Kun hän oli kasvanut aikuiseksi, hänestä oli muovautunut pelätty ja kylmäverinen salamurhaaja, joka ei välittänyt tippaakaan uhriensa hengestä vaan pystyi tappamaan heidät tuosta vain omatuntoaan vähänkään horjuttamatta. Pelipöydällä Varjoterä on yksi koko pelin parhaimmista lähitaistelijoista ja hän pystyy piiloutumaan jopa vihollisten yksiköihin.
Kouran (Ei virallinen, löydettävissä GW:n sivuilta.): Kouran on Malekithin henkivartioston, Mustan kaartin kapteeni ja noitakuninkaan oikea käsi. Hän on kuuluisa siitä, että pimentohaltiat eivät ole hävinneet yhtäkään taistelua hänen komentonsa alla. Kouran onkin enemmän strateegikko kuin soturi, mutta kun Malekithin henkeä uhataan, hän taistelee peräänantamattomasti ja viimeiseen hengenvetoon asti. Itse pelissä Kourania nähdään vain harvoin.
Rakarth (Ei virallinen, löydettävissä GW:n sivuilta.): Karond Karissa, petomestareiden kaupungissa syntynyt Rakarth omasi jo lapsena kyvyn saada hurjimmatkin eläimet rauhoittumaan ja tottelemaan hänen käskyjään. Eräänä päivänä hänen isänsä sai tehtäväkseen kesyttää mustan lohikäärmeen Bracchuksen, joka oli ehdottomasti rotunsa vahvin ja verenhimoisin yksilö. Isänsä epäonnistuttua Rakarth itse onnistui kesyttämään Bracchuksen, ja kunnianosoitukseksi Naggarothin aatelisto nimitti Rakarthin petomestariksi. Rakarthia ei Kouranin tavoin nähdä juuri koskaan pelipöydällä.
Tullaris (Ei virallinen, löydettävissä GW:n sivuilta.): Tullaris on noitakuningas Malekithin suosiossa oleva, väkivahva pimentohaltiateloittaja. Taistelukentillä hän komentaa Har Ganethin teloittajia ja käyttää aseenaan jättimäistä, mustateräistä kahdella kädellä pidettävää kirvestä. Pelipöydällä Tullaris on osuva valinta jokaiseen armeijaan, joka joutuu kaatamaan suuria vastustajan hirviöitä, kunhan hänellä on aina teloittajayksikkö turvanaan.
Hellebron (Ei virallinen, löydettävissä GW:n sivuilta.): Hellebron on yksi Khainen temppeleiden muinaisimmista noitakuningattarista. Tavallisesti hänenlaisensa pitävät kehonsa nuorekkaana ja kauniina Mustan Magian avulla, mutta hän on elämänsä aikana kuluttanut niin paljon voimavarojaan jumalansa palvelemiseksi, että ne ovat syöneet hänen ruumiinsa vastenmieliseksi ja rumaksi, mahdottomaksi ehostaa takaisin entiseen hohtoonsa. Hellebron on kuitenkin arvostetuin henkilö Morathin jälkeen noitahaltioiden keskuudessa ja yksi Naggarothin fanaattisimmista sotureista. Pelissä Hellebronin käyttöä kannattaa harkita: Hän iskee suurella voimalla mutta ratsastamansa mantikorin kaaduttua kuolee erittäin nopeasti, joskin hänen läsnäolonsa ansiosta noitahaltiat ja salamurhaajat saavat valita laajemman valikoiman esineitä.

Aiheesta muualla

Ison-Britannian Games Workshop sivusto
Druchii.net : Epävirallinen pimentohaltioille omistettu sivusto- foorumeita, taktiikoita, valokuva-albumi ja jopa online-roolipeli mahdollisuus.