Synty
Death metal syntyi thrash metalista,
hc punkista ja useista muista rankemman musiikin tyylisuunnista. Tyylisuunnan tarkkaa syntymähetkeä ja -paikkaa on vaikea osoittaa. Osasyynä tähän olivat ennestäänkin epäselvät genrerajat sekä kansainvälinen kasettivaihto (ns.
treidaus), jonka johdosta eri musiikilliset vaikutukset siirtyivät nopeasti Euroopasta Yhdysvaltoihin. Toisinaan genrerajojen erot ovat puhdas tulkintakysymys: esimerkiksi Slayeria pidetään thrash-yhtyeenä, vaikka osan Slayerin tuotannosta voisi luokitella myös death metaliksi. Death metalin esimuotona voidaan pitää Yhdysvalloissa
1980-luvuninin alussa vaikuttaneiden yhtyeiden
Possessed ja Deathin musiikkia.
Vaikka Death ei varsinaisesti ollut ensimmäinen levyttänyt death metal -yhtye, Chuck Schuldinerin luotsaamaa yhtyettä pidetään yleisesti yhtenä death-genren tärkeimmistä pioneereista ja merkittävimmistä suunnannäyttäjistä. Schuldinerin johdolla Death teki ensimmäiset death metal -demonsa nimellä Mantas jo vuonna 1983, mutta esikoisalbumi Scream Bloody Gore (1987) sekä sitä seurannut Leprosy (1988) ovat ns. klassista death metalia puhtaimmillaan.
Tampan kaupungissa Floridainn osavaltiossa tuottaja Scott Burns luotsaamalla Morrisound-studiolla syntyi 1980-luvun puolivälin jälkeen floridalainen death metal -soundi, joka tarttui monen aikalaisyhtyeen albumeille. Muun muassa Atheist, Death, Deicide, Morbid Angel ja Obituary löysivät Tampasta henkisen kotipaikan 1980-luvun loppuun mennessä – Buffalon liepeillä aluksi vaikuttanut Cannibal Corpse niinkin myöhään kuin vuonna 1990. Vaikka kaupungissa ei varsinaisesti ollutkaan aktiivista metallimusiikin yhteisöä, kuten thrash metalilla oli San Franciscollassa tai grindcore Englannissa, yhteinen nimittäjä kaikille yhtyeille oli Morrisound. [, ss. 282-284]
Myös Napalm Deathilla on asemansa death metalin kehityksessä, vaikka yhtye on varsinaisesti grindcoren kehittäjä, ei death metalin. Musiikkityylien yhtymäkohdista huolimatta äärimmäisen nopeatemponen grindcore perustuu metallimusiikin ja hc-punkin sekoitukselle, kun taas raskassoutuisempi death metal pohjautuu perinteiseen metallimusiikkiin. Napalm Death ryhtyi demoaikojensa ja kahden ensimmäisen grindcore-julkaisunsa jälkeen soittamaan death metalia, samoin teki toinen goregrind-pioneeri Carcass.
Yhdysvaltojen lisäksi death metal rantautui myös Eurooppaan, ja varsinkin Ruotsissa death metal juurtui nopeasti: 1980-luvun lopulla perustetut Nihilist (myöhemmin Entombed), Grave, Dismember sekä Unleashed loivat pohjan eurooppalaiselle ja skandinaaviselle death metalille. Nämä yhtyeet eivät kuitenkaan vielä soittaneet omaksi tyylisuunnakseen myöhemmin muotoutunutta melodista death metalia, vaan enimmäkseen yhdysvaltalais- ja englantilaisvaikutteista alkuperäistä death metalia. Yhtyeet loivat kuitenkin vankan pohjan vuosina 1995-2000 tapahtuneelle melodisen death metalin kehitykselle, kun erityisesti Ruotsissa death metalin varaan rakentunut kannattajakulttuuri juurtui Göteborgnin ja Tukholma alueille.
Death metalin pioneerijulkaisuina pidetään Deathin Scream Bloody Gorea (1987), Possessedin Seven Churchesia (1985) ja Morbid Angelin Altars Of Madnessia (1989). Myös Slayerin 1986 ilmestyneellä Reign in Blood -albumilla oli oma merkittävä osuutensa death metalin synnyssä, vaikka se edustaakin tyylisuuntansa puolesta pikemminkin thrash metalia kuin puhdasta death metalia.
Myöhemmät vaiheet
1990-luvun aikana death metalista itsestäänkin kehittyi vielä useita erilaisia tyylisuuntauksia, kuten niin sanottu melodeath, jossa melodiat ja kitaraharmoniat näyttelevät suurempaa roolia kuin varsinaisessa death metalissa.
Göteborg oli tämän tyylisuunnan merkittävin syntypaikka, ja myöhemmin koko alagenreä alettiinkin yleisesti kutsua Göteborg-metaliksi. Tätä tyylisuuntaa, joka varsinkin myöhemmin muuttui perinteisestä death metalista hyvin poikkeavaksi, ei nykyään enää pidetä käytännössä lainkaan death metalina suurien erojen vuoksi.
Death metal oli 1990-luvulla erityisen suosittua Skandinaviassa ja Etelä-Amerikassa. Nykyään death metalia suositaan suurelti osin samoilla alueilla, mutta suosio myös muualla Euroopassa on lähtenyt hiljalleen kasvuun. Pohjois-Amerikastaiaia on edelleen tullut jonkin verran brutaaleita death metal -yhtyeitä, mutta myös lukemattomia usein valitettavan epäoriginaalin kuuloisia, uudemman tyylisiä metalliyhtyeitä, jotka ovat yhdistelleet death metalia, black metal, thrash metalia, nu-metaliaia, alternative metal, Göteborg-metalia sekä hardcore punk -vaikutteita. Näitä yhtyeitä kutsutaan yleensä metalcoreksi.
Merkittäviä death metal -yhtyeitä
Katso myös
Kirjallisuus
- Albert Mudrian & John Peel;: Choosing Death, Like 2006.
Lähteet
Dødsmetal
Death Metal
Death metal
Death metal
Death metal
