Disko (musiikinlaji)

Disko-musiikin synty

Disko-musiikki kehittyi Yhdysvalloissa 1970-luvun funkista ja soulista. Yökerhojen DJ:t pyrkivät soittamaan painokasta rytmiä korostavia funk- ja soul-kappaleita, ja yökerhoissa suositut kappaleet alkoivat saada menestystä myös radioissa ja levykaupoissa. Kehitys johti lopulta siihen, että tuottajat alkoivat tehdä varta vasten yökerhoihin sopivaa rytmikästä musiikkia, ja tällöin varsinainen disko-musiikki sai alkunsa. Kappaleet pyrittiin saamaan melodioiltaan tarttuviksi, jotta ne menestyisivät mahdollisimman hyvin listoilla ja radioissa. Disko oli alun perin suosittua yökerhoja suosineiden mustien ja homoseksuaalien piirissä, mutta siitä tuli lopulta 1970-luvun jälkipuoliskon populaarimusiikin keskeinen ilmiö.

Disko-musiikin piirteet

Disko voidaan nähdä funkin ja soulin kaupallistettuna ja yksinkertaistettuna muotona, jolle tyypillisiä piirteitä ovat yksinkertainen rytmi sekä tarttuvat kertosäkeet. Rytmiä painotetaan diskossa ylitse kaikkien muiden musiikin elementtien. Usein disko-musiikki oli pitkälle tuotettua ja sen soundiin kuuluivat esimerkiksi jouset. Disko-musiikki on usein sävyltään popmaisen pehmeää, mutta toisinaan myös tiukempaa, funk-vaikutteista. Kappaleet voivat olla pop-musiikin tapaan melodisia taikka funkin tapaan riffeihin perustuvia.

Tyypillinen piirre diskossa on hyvin usein käytetty jumputtava rytmi, jossa bassorummun isku osuu neljän neljäsosanuotin pituisten tahtien ensimmäiselle ja kolmannelle nuotille. Toisinaan diskomusiikissa käytettiin konemaista lauluääntä tuottavaa vokooderia. Tehokeinona monissa diskohiteissä on myös säkeistön pitäminen mollissa ja kertosäkeistössä tapahtuva siirtyminen duuriin. Diskosta koneelliseen tanssimusiikkiin periytyvä piirre olivat myös tavanomaista populaarimusiikkia pidemmät kappaleet, jotka oli suunniteltu DJ:eiden käytettäviksi (lyhyemmät single-versiot tehtiin erikseen radiosoittoa ja levymyyntiä varten). Diskomusiikissa tuottajan rooli oli hyvin korostunut, koska he lähes aina sävelsivät ja suunnittelivat levyt.

'Disko-inferno'

Disko-musiikki valtasi 1970-luvun jälkipuoliskolla monien maiden singelistojen kärkitilat. Diskosta tuli erittäin kiistanalainen ilmiö, jota monet muiden musiikintyylien ystävät vihasivat. Tähän liittyen puhuttiinkin usein 'disko-infernosta' (The Trammps -yhtyeen saman nimisen diskohitin mukaan). Yhdysvalloissa järjestettiin jopa tapahtumia, joissa tuhottiin diskolevyjä. Faniensa pettymykseksi myös monet muita musiikintyylejä edustaneet artistit ja yhtyeet kokeilivat siipiään diskomusiikin parissa. Näistä kokeiluista tunnetuin on kenties Kiss -rockyhtyeen suurin hitti, 'I Was Made for Loving You'. Diskokokeilujen tulokset eivät kuitenkaan usein saaneet yhtä hyvää vastaanottoa, ja esimerkiksi sellaiset jazz-artistit kuin Quincy Jones ja Herbie Hancock saivat puritaaneilta runsaasti kritiikkiä tekemiensä diskolevyjen takia.

Vuoteen 1980 tultaessa perinteisen diskomusiikin aikakausi alkoi olla takanapäin. Disko ei ole tähän päivään mennessä noussut erityisen arvostetuksi musiikintyyliksi, joskin muutamat diskolevyt, kuten Chicinin ja Giorgio Moroder tunnetuimmat singlet, katsotaan kuuluvaksi populaarimusiikin historiassa merkittäviin julkaisuihin, ja ne nauttivat arvostusta myös kriitikoiden taholta. Chic -yhtyeen suurimmat hitit, kuten 'Le Freak' ja 'Dance, Dance, Dance', edustavat diskon elegantimpaa suuntausta, joka tavoittelee funkmaisten riffien avulla tiukkaa groovea. Italialaisen Giorgio Moroderin vuoden 1977 hittien 'From Here to Eternity' ja 'I Feel Love' myötä yleisölle tuli tutuksi koneilla tehty tanssimusiikki. Mainituista kappaleista jälkimmäinen julkaistiin diskon nimekkäimpiin hahmoihin kuuluvan laulaja Donna Summerin nimellä. Ranskalaisen tuottajan kokoama Village People yhtye loi puolestaan tarttuvilla hiteillään sekä homokulttuuria surutta hyödyntäneellä humoristisella imagollaan ilmiön, joka tunnetaan yhä laajalti.

Diskon manttelinperijät

Diskolla on merkittävä asema koneilla tehdyn tanssimusiikin kehityksessä. Ensimmäiset kokonaan koneilla tehdyt tanssimusiikin kappaleet olivat nimenomaan diskoa. Diskomusiikin taiteellisempien muotojen, joita esimerkiksi Moroder edusti, pohjalta kehittyi myöhemmin housemusiikki ja siitä edelleen tekno. Monille konemusiikin lajeille tyypillinen monotoninen, suhteellisen nopea bassorumpua korostava komppi syntyi nimenomaan diskomusiikin myötä.

Kulttuurillisena ilmiönä 1970-luvun diskomusiikille syntyi 1990-luvulla vastineeksi eurodance (tai 'europop'), joka oli niin ikään vahvasti kaupallisuuteen pyrkivää ja suosittua tanssimusiikkia.

Tunnettuja diskoartisteja

Triviaa

Vuonna 1995 tehty Kummelin kappale 'Hän on tehnyt comebackin' parodioi 1970-luvun diskomusiikkia. Kappaleessa on diskomusiikille tyypillinen kaava, jossa säkeistö kulkee mollissa, mutta korostetun positiivinen kertosäe on duurissa. Kappaleessa esiintyvät urut liittyvät kuitenkin enemmän Kalevi Härvän hahmoon kuin diskomusiikkiin. Kyseinen kappale kuullaan elokuvassa Kummeli Stories.
Simpsonit -TV-ohjelmassa on Disco Stu -niminen hahmo, joka on jämähtänyt 1970-luvulle.

Aiheesta muualla

YLE Elävä arkisto: Diskokuumetta