Dihydrogenmonoxid
Canular du monoxyde de dihydrogène
Dihydrogenmonoksid
, jolla demonstroitiin sitä kuinka helposti puutteellinen tieteen tunteminen tai yksipuolinen analyysi voi aikaansaada vääriä pelkoja. Huijauksen keksivät ystävykset Eric Lechner, Lars Norpchen ja Matthew Kaufman vuonna 1989, ja huijaus sai mainetta Craig Jacksonin ansiosta vuonna 1994. Laajimmalle levinnyt julkisuus syntyi kuitenkin vasta vuonna 1997 kun Nathan Zohner, 14-vuotias koulupoika keräsi kannanottoja 'DHMO':n täyskieltoon osana koulunsa tiedeprojektia nimellä 'How Gullible Are We?'.[1] Myös Penn ja Tellerin Bullshit; -show'ssa oli jakso DHMO:sta.Huijaus perustui siihen, että kyseinen nimi on kemiallinen nimi vedelle (käytetään myös nimitystä divetyoksidi); Vesimolekyylin kemiallinen kaava on H2O, jolloin kaksi vetyatomia (hydrogen) liittyy happiatomiin (oxygen) Etuliite di tarkoittaa kahta ja mono tarkoittaa yhtä; Kemian perusteet osaava tietää tämän kaiken ja hänen pitäisi osata tulkita että 'divetymonoksidi' tarkoittaa 'kaksi vetyä, yksi happi'. Vettä voidaan sanoa myös hapoksi: Se muistuttaa happoja OH−, H2O ja H3O+ ja vesimolekyylit ovat poolisia ja siksi se on erinomaista liuotinta.
Huijauksessa tietysti lueteltiin pelkästään veden haitallisia ominaisuuksia, kuten eroosiota ja sen aiheuttamia kuolemia hukkumisen kautta. Kerrottuaan divetymonoksidin haitoista kysyttiin ihmisiltä mielipiteitä siihen kuinka tätä selvästi vaarallista ainetta tulisi käsitellä.
Kuitenkin, kun 'monoksidi' -sana liitetään tavallisesti myrkkyihin, esimerkiksi häkään (hiilimonoksidi), ja happoihin liittäminen yhdistettyinä negatiivisten ominaisuuksien listaamiseen vaikuttaa;
Esimerkiksi vuonna 2006 Louisvillessä Kentuckyssä, David Karem laitatti varoituskyltin siitä että vesi sisälsi hydrogeniä suurina pitoisuuksina.
[1] Joskin tarkoituksena oli aikaansaada assosiaatioita vetypommiin (hydrogen bomb), jonka toivottiin pitävän kansalaiset poissa lähteestä.
