DKW

Ennen toista maailmansotaa tehdyt ajoneuvot

DKW autoja tehtiin vuosina 1928–1966. He käyttivät aina kaksitahtimoottoreita ja, vuodesta 1931, yhtiö oli pioneeri etuvetoinisissa ja poikittain asennuksessa. Tunnetuimmat autot tehtiin toisen maailmansodan jälkeen, mallinimiltään F1–F8, etuvetoinen ja poikittain asennettu 2-sylinterinen moottori. Nämä mallit sisälsivät myös innovaation, laturin, joka kaksinkertaisena oli itsekäynnistys, joka oli asennettu suoraan kampiakseli. Tämä tunnettiin Dynastart:na. He valmistivat myös vähemmän tunnetun sarjan takavetoisia autoja, Schwebeklasse ja Sonderklasse, V4sia kaksitahtimoottori. Näissä moottoreissa oli kaksi ylimääräistä sylinteriä ahtamiseen, eli ne olivat kuin V6, mutta ilman sytytystulppia etumaisessa syliteriparissa.

Vuonna 1939 he tekivät prototyypin ensimmäisestä 3-sylinterisestä moottorista. Tämä prototyyppi oli tarkoitus laittaa tuotantoon vasta sodan jälkeen, ensimmäisenä IFA F9:nä (myöhemmin Wartburg) Zschopaussa, Itä-Saksassa, ja vähän jälkeen DKW:n muodossa Düsseldorfissa 3=6:na tai F91:nä.

DKW moottoreita käytti Saab, heidän kaksitahtimoottori malleissaan, heidän uudessa ajoneuvo valmistus yrityksessään vuonna 1947.

DKW F8 Meisterklasse (1938) 2-tahtinen, 2-syl., 684 cm3, 18 hv.

Toisen maailmansodan jälkeen tehdyt ajoneuvot

Auto Unionin sijaitessa alkuperäisesti Saksissa, josta tuli osa Saksan demokraattista tasavaltaa, kesti jonkin aikaa ennen kuin he palasivat yhteen sodan jälkeen. Yhtiö rekisteröitiin uudelleen Länsi-Saksassa Auto Union GmbH:na vuonna 1949a, ensiksi varaosa toimittajana, mutta pian aloittaen RT 125 moottoripyörän ja vasta kehitetyn pakettiauton, Schnellaster F800, valmistuksen. Ensimmäinen valmistuslinja sijaitsi Düsseldorfissa. Pakettiautossa käytettiin samaa moottoria, mitä ennen sotaa tehdyssä F8:ssa. Heidän ensimmäinen henkilöautonsa oli F89, jossa käytettiin ennen sotaa tehdyn F9-prototyypin koria ja 2-sylinteristä kaksitahtimoottori viimeisestä F8:sta. Auto oli tuotannossa, kunnes esiteltiin menestyksellinen 3-sylinterinen moottori, josta tuli F91. F91 oli tuotannossa vuosina 1953–1955, joka syrjäytyi vähän isommalla F93:lla vuonna 1956. Kaikissa F91 ja F93 malleissa oli 900 cm³ 3-sylinterinen kaksitahtimoottori, ensimmäisten tuottaessa 34 ja viimeisten 38 hevosvoimaa. Moottoreiden sytytysjärjestelmäa sisälsi kolme itsenäistä solenoidia ja sytytyspuola, yksi jokaiselle sylinterille, solenoidit asennettuna ryhmässä liuska-akselin ympärille kampiakselin etupuolella. Jäähdytysjärjestelmä oli ilmajäähdytteinen kampiakselin etupäähän asennetun pyörän välityksellä pyörivän tuulettimen avustamana.

F93:sta valmistettiin vuoteen 1959 asti, jolloin se korvattiin Auto Union 1000lla:lla. Nämä mallit valmistettiin 1000 cm³ kaksitahtimoottori, valittavana 44 tai 50 hevosvoimainen S malli, vuoteen 1963 asti. Tämän siirtymän aikana myös valmistus siirrettiin Düsseldorfista Ingolstadtaiin, missä Audi vieläkin valmistetaan. Vuodesta 1957 näihin autoihin sai lisävarusteena Saxomat:n, automaattisen kytkimen (vapaakytkin), ja siihen aikaan se oli ainoa pieni auto joka tarjosi sellaisen varusteen. Viimeisissä AU1000S-malleissa oli myös levyjarrut lisävarusteena, varhainen kehitys tälle teknologialle. Urheilullinen 2+2 paikkainen versio AU1000Sp oli myös saatavilla vuosina 1957–1964, ensimmäisinä vuosina ainoastaan coupena ja vuodesta 1962na lähtien myös avoauto.

Vuonna 1956 aloitettiin tosi harvinaisen DKW Monzan pienen erän valmistaminen yksityisesti. Se oli urheilullinen 2 paikkainen lasikuituinen kori asennettuna tavallisen F93:n rungolle. Auton nimi oli ensimmäiseksi Solitude, mutta sai viimein nimen useiden pitkänmatkan nopeusennätysten, Italiassa sijaitsevalla Monza-kilparadalla, mukaan marraskuussa 1956. FIA:n G-luokassa se asetti monia uusia ennätyksiä, mukaan lukien 48 tuntia keskinopeudella 140.961 km/h, 10000 km keskinopeudella 139.453 km/h ja 72 tuntia keskinopeudella 139.459 km/h. Autoa valmisti ensimmäisenä Dannenhauer & Stauss Stuttgartissa, sitten Massholder Heidelbergissa ja lopuksi Robert Schenk Stuttgartissa. Yhteensä autoja saanotaan valmistetun noin 230 ja valmistus päättyi vuoden 1958 lopussa.

Vieläkin menestyksellisempi henkilöauto mallisto tuli markkinoille vuonna 1959. Se oli Junior/F12-sarjaan perustuva moderni konsepti 1950-luvulta. Mallisto käsitti Junior:n (perus malli) vuosina 1959–1961, Junior de Luxe:n (vähän paranneltu) vuosina 1961–1963, F11:n (vähän isompi), F12:n (isompi kori ja moottori) vuosina 1963–1965 ja F12 Roadster:n vuosina 1964–1965. Junior/F12-sarjasta tuli aika suosittu ja autoja valmistettiin paljon.

Kaikissa sodanjälkeisissä 3-sylinterisissä kaksitahtimoottori autoissa oli jonkinlaisia urheilupotentiaaleja ja ne muodostivat pohjan monille rallivoitoille 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Tämä teki DKW:stä voittoisimman automerkin Euroopan rallisarjassa moniksi vuosiksi 1950-luvulla.

Vuonna 1960 DKW valmisti V6a moottorin yhdistämällä kaksi 3-sylinteristä kaksitahtimoottori saaden yhden V6 moottorin kooltaan 1000 cm³. Ajan saatossa tilavuus kasvoi ja viimeinen V6 vuodella 1966 oli kooltaan 1300 cm³. 1300 cm³ versio tuotti 83 hv @ 5000 r/min käyttäen normaalia kokoonpanoa kahdella kaasuttimella. Neljän kaasuttimen versio tuotti 100 hevosvoimaa ja kuuden kaasuttimen versio 130 hevosvoimaa. Moottori oli erittäin kevyt ja painoi ainoastaan 84 kg. V6:sta oli suunniteltu käytettävän Munga:ssa ja F102:ssa. Noin 100 V6 moottoria valmistettiin testikäyttöön ja 13 DKW F102:sta kuin myös osa Mungoista varustettiin V6 moottorilla 1960-luvulla.

Viimeinen DKW oli F102 tullen valmistukseen vuonna 1964 korvaten vanhahtavan AU1000:n. Tämä malli oli suora edeltäjä ensimmäiselle sodanjälkeiselle Audi 60:lle, suurin ero oli, että Audi käytti perinteistä nelitahtimoottoria.

Pakettiautot ja maastoajoneuvot

Munga

Sana 'MUNGA' tulee saksankielisestä lauseesta 'Mehrzweck UNiversal Geländewagen mit Allradantrieb', joka käännettynä tarkoittaa, 'Monikäyttöinen yleinen maastoajoneuvo nelivedolla'.

Tämän auton valmisti Auto Union, Ingolstadtissa. Valmistus alkoi lokakuussa 1956 ja loppui joulukuussa 1968. Sinä aikana valmistettiin 46750 autoa. 38. Kansainvälinen autonäyttely Frankfurtissa syksyllä 1957 oli suuri menestys Auto Union GmbH:lle. Näihin aikoihin DKW:n maastoajoneuvoa aloitettiin valmistaa. Ajoneuvo, jolla oli erikoinen sisukkuus, ei ainoastaan ollut hyväksytty Länsi-Saksan 'Bundeswehr':lle ainoana ajoneuvona luokassaan, sitä myös ostettiin paljon myös Saksan rajavartioille ja joillekin ulkomaalaisille armeijoille mukaan lukien NATO.

Siviiliversio DKW:n maastoajoneuvosta oli laajalti hyväksytty Länsi-Saksassa maatalous ja metsätöihin erinomaisesti sopivana, ja tuli suosituksi myös ulkomailla, varsinkin niissä maissa joissa maastoajoneuvoja tarvittiin huonojen teiden vuoksi, esimerkiksi suuressa osassa Etelä-Amerikkaa ja Etelä-Afrikkaa. Noin 2000 autoa toimitettiin Hollannin armeijalle, monta toimitettiin myös Isoon-Britanniaan 1970-luvun lopulla.

Pakettiauto

1960-luvulla DKW valmisti pakettiauton, jossa oli monivarsituenta takajousitus erillisillä jousilla . Koska auto oli etuvetoinen se mahdollisti matala-lattia -kokoonpanon, lastauskorkeus oli noin 40 cm maasta. Autoon oli myös tehty iso takaovi aukeamaan auton oikealle puolelle. Pakettiauto osoittautui suosituksi, esimerkiksi yhtiö Stellenboschissa, Etelä-Afrikassa, joka myi musiikkisoittimia: heidän DKW pakettiautosta, käytettiin pianon kuljetuksissa, koska siinä oli matala lattia ja iso ovi, tuli tunnusmerkki kylässä. Myös Espanjassa DKW:stä (äännetään 'de-ca-uve') tuli yleinen termi pakettiautolle, ja niitä käytetään vielä tänäänkin.

Moottoripyörät

Ennen Toista maailmansotaa yhtiö menestyi ahdetuilla kilpapyörillä ja 1920- ja 1930-luvuilla DKW oli maailman suurin moottoripyörävalmistaja. Sodan jälkeen yhtiö teki RT125, 175, 250 ja 350 mallit.

Moottoripyöräosasto valmisti tosi suosittuja malleja kuten RT125 ennen ja jälkeen Toisen maailmansodan. Sodan jälkeen RT125:n piirustukset annettiin Harley-Davidsonille Yhdysvaltoihin ja BSA:lle Isoon-Britanniaan sotakorvauksiksi. HD:n versio oli Hummer, kun taas BSA:n oli Bantam. IFA- ja myöhemmin MZ-mallit jatkuivat tuotannossa 1990-luvulle asti, jolloin ekonomit viimein lopettivat kaksitahtien tuotannon. Muut valmistajat kopioivat DKW:n muotoilua, virallisesti tai muutoin. Tämän voi nähdä yhdennäköisyytenä monissa pienissä kaksitahti-moottoripyörissä 1950-luvulta, mukaan lukien Yamahan, Voskhodin ja Puolalaisen WSK:n tuotteet.

Automallit

DKW 3=6 (F93)
DKW F1 (1931-1939)
DKW F8 (1938)
DKW F9 (1949-1956)
DKW F89
DKW F91
DKW F92
DKW F102 (1963–1966)
DKW Junior

Katso myös

Audi
Auto Union
Horch
Wanderer