Dodekanesia

Historia

Dodekanesia kuului 1500-luvun alusta lähtien Turkille. Turkkilaiset sallivat Dodekanesian kreikkalaisten pitää uskontonsa ja kielensä. Suleiman Suuri myönsi saarille eräänlaisen itsehallinnon. Dodekanesialaiset maksoivat veronsa Turkille, mutta tulot veroista menivät kyllä saarelaisten hyväksi. Turkkilaiset eivät vainonneet kreikkalaisia.

Kun Kreikka 1830-luvulla kävi vapaussotaa, saarten kreikkalaiset olisivat myös halunneet liittää alueen Kreikkaan, mutta eivät kuitenkaan liittyneet mukaan sotaan Kreikan puolelle, sillä Rodoksella ja Kosilla oli laaja turkkilainen siirtokunta.

Kun Italian ja Turkin sota alkoi 22. syyskuuta vuonna 1911 Libyassa, saaret julistautuivat itsenäiseksi nimellä Dodekanesian federaatio.

Uusi itsenäinen Dodekanesian valtio joutui kuitenkin Italian alaisuuteeen. Italia haluisi saaret, sillä siellä oli tärkeä linnoitus, joka oli Turkin huoltokeskus.

Italia mieheitti koko Dodekanesian lukuun ottamatta Kastellorizona, joka joutui myöhemmin Ranska alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kreikan pääministeri Eleftherios Venizelos ja Italian ulkoministeri Tommaso Tittoni allekirjoittivat 29. kesäkuuta 1919 sopimuksen, jossa Italia luovuttaisi pikkusaaret Kreikalle. Rodosn jäisi Italialle. Italia saisi vastineeksi Antalya.

Kun Kreikka hävisi sodan Turkille vuonna 1922 ja Turkki julistautui tasavallaksi, sopimus ei ollut enää voimassa. Lausannen sopimuksen mukaisesti koko Dodekanesia joutui Italian alaisuuteen nimellä Possedimenti Italiani dell'Ege, Italian Egeanmeren departementti. Italia lupasi, että saarelaiset saisivat päättää itse äänestyksellä, halusivatko he kuulua Italiaan vai Kreikkaa.

Vuonna 1922 Benito Mussolininstä tuli Italia pääministeri, ja hänen fasistihallinto ei halunnut luopua saarista. Mussolini aloitti laajan italialaistamisohjelman. Hän halusi rakentaa Rodoksesta modernin nykyaikaisen huoltokeskuksen, joka oli osa Italian Välimeren-imperiumia. Vaikka saarilla asui lähinnä kreikankielisiä, siellä oli myös turkinkielinenaa vähemmistö (noin 10 000)ja pieni ladino puhuva juutalaisväestö.

Mussolinin italialaistamispolitiikka merkitsi muun muassa, että italian kieli tuli opetuskieleksi kouluihin. Italian kielestä tuli myös saarien virallinen hallintokieli. Kreikan kieli pysyi enimpien asukkaiden puhekielenä, mutta ei siis enää ollut alueella virallinen kieli.

Virkamiehet ja kaikki hallintoväki olivat italialaisia. Monta kreikkalaista lähti saarilta manner-Kreikkaan, mikä oli Italialle hyvä syy lähettää saarille italialaisia muuttajia. Dodekanesian pääkaupungiksi tuli Rodos, jonne Mussolini rakennutti suuria julkisia rakennuksia.

Fasistihallinto teki saarille kuitenkin jotakin hyvääkin. Saaria alettiin modernisoimaan 1900-luvulle. Satamaa ruopättiin, joten isot laivat pystyivät ankkuroitumaan sinnne. Nykyaikaisia sairaaloita rakennettiin, ja roomalaisten aikainen vesijohtoverkkoistist uusittiin nykyaikaiseen malliin. Myös suuri sähköämisohjelma otettiin käyttöön, ja Rodokselle rakennettiin sähkölaitos. Italian valta saarilla kesti 31 vuotta.

Dodekanesia oli sijaintinsa vuoksi hyvin tärkeä alue italialaisille sekä sotilasstategisesti että taloudellisesti. Turkin rannikko ei ole kaukana. Kreikkalaiseta joutuivat maksamaan vero Italialle. Saaret olivat myös valvonta-asema Egeanmerelläaa. Sillä kaikki laivat, jotka ohittivat Dodekanesian, joutuivat maksamaan tulli Italialle. Myös turismituristeille oli jo tuolloin yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Saaret olivat suosittuja etenkin britti, sillä 1920-luvulla Egypti oli Britannian vaikutuspiirin alaisuudessa.

Toisen maailmansodan aikana Italia oli akselivaltioiden puolella, ja Dodekanesialle sijoitettu Italian laivasto valtasi vuonna 1940 Kreetan. Kun Italia antautui vuonna 1943, Dodekanesia joutui Saksan miehittämäksi aina vuoteen 1945 saakka, vaikka saksalaiset vetäytyivät manner-Kreikasta jo aikaisemmin. Saarella asuvat ladinoaa puhuva juutalaisväestö vietiin keskitysleireille. Sodan jälkeen saaret olivat jonkin aikaa englantilaisten miehittäminä, kunnes ne liitettiin Kreikkaan vuonna 1947.

Dodekanesian hallinnollinen jako

1 Rhodos
2 Archangelos Rodou
3 Astypalea
4 Atavyros
5 Afandou
6 Dikeos
7 Iraklides
8 Ialysos
9 Kallithea Rodou
10 Kalymnos
11 Kamiros
12 Karpathos
13 Kasos
14 Kos

15 Lipsi
16 Leros
17 Lindos
18 Megisti Kastelorizo
19 Nisyros
20 Notia Rodos
21 Patmos
22 Petaloudes
23 Symi
24 Tilos
25 Chalki
26 Agathonisi
27 Olymbos

Kirjallisuutta

Schildt, Göran. Dianan saari. ISBN 951-1-11323-2 (Kirjailija ja taidehistorioitsija Schildt kertoo elämästään Leroksen saarella.)