Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien, kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä. Dopingin käyttöä pyritään estämään dopingtesteillä ja dopingaineiden käytöstä langetettavilla kilpailukielloilla.
Yleisesti käytettyjä keinotekoisia dopingaineita ovat anaboliset steroidit ja EPO. Veridoping tarkoittaa verensiirtoa toiselta henkilöltä tai oman säilötyn veren siirtoa elimistöön. Suuri punasolujen määrä parantaa elimistön hapenkuljetusta ja siten urheilusuoritusta. Veritankkaus on ollut kiellettyä vuodesta 1985. Urheilusuoristusta voidaan parantaa tilapäisesti muun muassa amfetamiinijohdannaisilla, kofeiinilla tai alkoholilla. Pitempiaikaisessa dopingissa taas käytetään esimerkiksi anabolisia steroideja, jotka kasvattavat lihasmassaa.
Suomessa dopingin vastaista työtä tekee Suomen Antidopingtoimikunta eli ADT ja maailmanlaajuisesti WADA eli Maailman Antidopingtoimisto (World Anti-Doping Agency). Ensimmäisestä havaitusta dopingista saa nykyisin kahden vuoden kilpailukiellon, ja toisesta elinikäisen. Suomessa dopingaineen valmistamisesta ja levittämisestä voi saada korkeintaan kaksi vuotta vankeutta, törkeässä tapauksessa neljä. Käytöstä ei ole laissa rangaistusta.
Doping eläinkilpailuissa on ainoa dopingkäyttömuoto, joka on lailla kiellettyä. Useimpien maiden eläinsuojelulainsäädäntö kieltää dopingin käytön, koska silloin vaaditaan eläimeltä suoritusta, johon sillä ei ole luontaisia edellytyksiä. Ihmisdoping on rikos, jos siihen liittyy salakuljetusta, lääkeainerikos tai muita muualla kiellettyjä toimenpiteitä. Muuten on kyse järjestöjen sopimusten rikkomisesta, mainossopimuksista ja vastaavista. Eläindopingissa voidaan käyttää periaatteessa samoja menetelmiä kuin ihmisdopingissakin. Dopingtestejä tehdään säännöllisesti ravikilpailuissa, vintti- ja rekikoiria tarkkaillaan.