Suomessa jälkiäänityksellä käännetään eniten elokuvia, joiden suurin kohderyhmä on lukutaidottomat tai vasta lukemaan opettelevat lapset. Valtaosa jälkiäänitetyistä elokuvista on animaatioita. Muualla Euroopassa kääntäminen jälkiäänityksellä on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa ja myös aikuiskatsojille tarkoitettuja elokuvia ja tv-ohjelmia käännetään. Suomessa jälkiäänityksen sijaan suositaan tekstittämistä suomennoksen muotona pienen markkina-alueen vuoksi. Jälkiäänitys on huomattavasti kalliimpaa kuin tekstittäminen.
Useita katsojia jälkiäänittämällä tehty käännös häiritsee. Yleensä elokuvista on olemassa myös tekstitettyjä versioita. Monen mielestä puheilmaisu on tärkeä osa elokuvan taiteellista vaikutelmaa ja siitä syystä jälkiäänitys runtelee alkuperäisen kokonaisuuden, vaikka olisi kuinka taiten tehty.
Jälkiäänitys on alkanut joissain tapauksissa nationalistisista syistä, esim. Espanjassa Francon hallitus sääti vuonna 1941 jälkiäänityksen pakolliseksi 'kielensuojelulailla' Mussolinin Italian esimerkin mukaan. Myös Saksassa päädyttiin samoihin aikoihin samanlaiseen ratkaisuun.
Joissain maissa jälkiäänitys tehdään lukemalla repliikit omalla kielellä alkuperäisen ääniraidan päälle. Esim. Puolassa on yleistä että koko elokuvan repliikit lukee yksi näyttelijä, yleensä mies. Puolan elokuvateattereissa elokuvat on yleensä tekstitetty. Venäjällä tätä nimitetään 'Gavrilovin käännökseksi', tosin sitä käytetään vain laittomissa kopioissa ja kaapelikanavilla.
Joissakin maissa, esim. Saksassa tai Espanjassa, joissa on hyvin pitkälle kehittynyt dubbauskulttuuri, sijaisäänet voivat nauttia lähes samankaltaista suosiota kuin alkuperäisnäyttelijät. Esimerkiksi Constantino Romero on tullut tunnetuksi dubatessaan espanjaksi James Earl Jonesinin, William Shatner, Clint Eastwoodin, Arnold Schwarzeneggernin ja Roger Moore vuorosanat.
Maita, joissa elokuvat ja tv-sarjat suurimmaksi osaksi dubataan
Viitteet