Sanan alkuperä on kreikan kielessä: dys- tarkoittaa vaikeutta ja phasis puhetta.
Dysfasian uskotaan johtuvan raskauden, synnytyksennn tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermosto vauriosta tai toimintahäiriöstä, jonka voi myös saada perinnöllisesti.
Dysfasiaa on mahdollisuus luokitella monella tavalla mm. vaikeusasteen perusteella ja sen perusteella, kohdistuuko ongelma puheen tuottamiseen (ekspressiivinen vaikeus) vai ymmärtämiseen (reseptiivinen vaikeus) vai molempiin. Seuraavassa yksi käytetty luokittelu (Rapin&Allen 1987):
- Verbaalinen auditiivinen agnosia. Vaikeus hahmottaa kuultua puhetta.
- Verbaalinen dyspraksia. Vaikeus hallita puheliikkeitä ja tuottaa puhetta.
- Fonologisen ohjelmoinnin häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, vaikka yksittäisten äänteiden muodostaminen onnistuukin.
- Fonologis-syntaktinen häiriö. Vaikeuksia ymmärtää monimutkaisia ja abstrakteja ilmaisuja.
- Leksikaalis-syntaktinen häiriö. Sanojen löytämisen ongelmaa.
- Semanttis-pragmaattinen dysfasia. Kielen asianmukaisen käyttämisen ongelma, johon liittyy esim. vastavuoroisen keskustelun hallitsemisen ongelmaa.
Katso myös
Aiheesta muualla
