Nuoruus
Edvard Valpas-Hännisen vanhemmat olivat maanviljelijä ja kauppias Gabriel Hänninen ja Hedda Rutanen. Varhaislapsuutensa Edvard vietti Multialla, mutta hänen ollessaan vähän yli 10-vuotias, hänen vanhempansa muuttivat Ähtärin Myllymäelle kauppiaiksi, missä hänen isänsä pitikin kauppaa elämänsä loppuun saakka[Riukulehto, Sulevi: Politiikan pyörteissä kansakunnan
kohtalonhetkellä. Edvard Valpas–Hänninen (1873–1937). Ympyriäinen X,
16–18. Ähtäri 1998.]. Valpas-Hänninen kävi seitsemän luokkaa Vaasan suomalaista lyseota, mutta joutui lopettamaan koulunkäyntinsä kesken, eikä koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi. Koulunkäynnin lopetettuaan hän työskenteli rakennustyömailla aputöissä sekä myöhemmin muun muassa muurarina Helsingissä 1896–1899. Valpas-Hänninen oli myös Suomen muurarien liiton sihteerinä vuosina 1898–1899.
Toimittajana
Vuonna 1897 Valpas-Hänninen ryhtyi kirjoittamaan työnsä ohessa Työmieslehteen, toimien Työmieslehden avustajana pari vuotta. Vuonna 1899 hänet palkattiin vakinaiseksi toimittajaksi Työmieslehden toimitukseen. Vuonna 1901 Valpas-Hänninen valittiin Työmieslehden päätoimittajaksi[Uutispäivä Demari historia ja arkisto], jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1918 saakka. Edvard Valpas-Hännisen ura Työmies-lehden päätoimittajana oli lehden historian pisin, se on pidempi kuin kenelläkään hänen seuraajistaan, Työmies-lehteä seuranneen Suomen sosialidemokraatin ja Uutispäivä Demarin päätoimittajalla.
Poliitikko Edvard Valpas-Hänninen
Työmieslehden päätoimittajaksi valinnan jälkeen Valpas-Hänninen kuului sosiaalidemokraattisen puolueen johtohenkilöihin. Vuosina 1906–1909[*SDP:n historia ja arkisto] hän toimi puolueen puoluehallinnon puheenjohtajana, joka vastasi nykyistä puolueen puheenjohtajan asemaa. Edvard Valpas-Hänninen toimi kansanedustajana 1907–1914 ja 1917. Puolueessaan hän edusti jyrkän vallankumouksellista linjaa.
Sisällissodan aika
Kansalaissodan alkaessa Edvard Valpas-Hännisen johtaman Työmies-lehden toimituksesta nousi harvinaisen paljon miehiä valtion johtoon, eli punaisten kansanvaltuuskuntaan, joka toimi punaisen Suomen hallituksena.
Kansanvaltuuskuntaan valittiin kaikkiaan seitsemän Työmies-lehden toimittajaa, heistä Kullervo Manner on ainoana suomalaisena kantanut sotilasdiktaattorin kyseenalaista arvonimeä.
Mannerin lisäksi punaisen Suomen hallituksessa istuivat Työmies-lehden toimittajat Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola, Jussi Lumivuokko, Evert Eloranta, Emil Elo sekä Eero Haapalainen. Sodan kääntyessä tappiolliseksi ministerikunta pakeni Neuvosto-Venäjälle tovereiden turviin.
Vaikka Edvard Valpas-Hänninen edusti sosialidemokraattisessa puolueessa jyrkkää vallankumouksellista linjaa, hän saman aikaan puhui myös voimakkaasti anarkistista ja terroristista toimintaa vastaan. Ehkä juuri tuosta syystä Edvard Valpas-Hänninen ei halunnut osallistua sisällissotaan millään tavalla aktiivisesti.
Työmies-lehden toimittajakunnan vallankumouksellisuudesta huolimatta lehden päätoimittaja Edvard Valpas-Hänninen suhtautui kumoukseen ja sisällissotaan hyvin pessimistisesti. Sodan alkupäivinä kadulla järjestömies Juuso Suomiseen törmännyt Valpas-Hänninen ennusti vallankumouksen kääntyvän suureksi pannukakuksi.
Sodan päättymisen jälkeen Edvard Valpas-Hänninen kuitenkin katsoi parhaaksi paeta Neuvosto-Venäjälle, mikä jälkeenpäin katsoen todennäköisesti pelasti hänen henkensä. Neuvosto-Venäjällä ollessaan hän toimitti Pietarissassa ilmestynyttä maltillista Vapaus-lehteä. Lehden perustivat sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneet Suomalaiset.
Paluu Suomeen
Vuonna 1920 Edvard Valpas-Hänninen palasi takaisin kotimaahanhan. Välittömästi Suomeen paluun jälkeen hänet vangittiin ja myöhemmässä oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen valtiopetoksesta sekä osallisuudesta kapinan alkuunpanemiseen. Tasavallan presidentti J. K. Ståhlberg armahti Valpas-Hännisen vuonna 1924.
Toiminta Ay-liikkeessä
Armahduksensa jälkeen vuosina 1924–1930 Edvard Valpas-Hänninen toimi Suomen Ammattijärjestön kirjallisena sihteerinä.
Muuta
1900 luvun alkupuolella Edvard Valpas-Hänninen osallistui myös muuhun kuin poliittiseen järjestötoimintaan. Hän oli muun muassa perustamassa urheiluseuraa Helsingin Jyry[Helsingin Jyry [1] ]
. Helsingin Jyry perustettiin Yrjönkatu 27:n HTY:n pihalla elokuun 22 päivänä 1902. Edvard Valpas-Hännisellä oli erityinen tehtävä tarkistaa perustettavan urheiluseuran säännöt. Jyry oli HTYn alainen, kuten monet työväenurheiluseurat tuohon aikaan alkuvaiheissaan olivat.
Teki erilaisia kirjallisia töitä 1930–1937
Sanomalehtityönsä lisäksi Edvard Valpas-Hänninen kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia, sekä muistelmateoksen Torpista kivitaloon (1908).
Teokset
- Työläisnuoriso mukaan: pari riitapuhetta. Omakustanne 1901
- Mikä menettelytapa?: työväenliikkeen taktiikasta. Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1904
- Porvarilliset ja anarkismi: Tri Gustav Bangin mukaan. Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1908
- Torpista kivitaloon. Helsingin Työväenyhdistyksen asunnot vuosina 1883–1908: Kivitalon vihkijäisjuhlaan lokakuun 17–18 päiviksi, toimittanut Edvard Walpas. 1908
Viitteet
Lähteet
)
