Eisenhower-Doktrin
Doctrine Eisenhower
Eisenhowerdoktrinen
Opin armeijatoimiin varautumisia käytettiin Libanonin kriisissä seuraavana vuonna, kun Amerikka puuttui siihen maan presidentin pyynnöstä.
Maailmanlaajuisessa poliittisessa yhteydessä, oppi tehtiin vastauksena mahdolliseen yleistettyyn sotaan, Neuvostoliitonn yrityksen käyttää Suezin kriisiinä tekosyynä hyökätä Egypti. Yhdistettynä Ison-Britannian ja Ranskan aluelle jättämään valtatyhjiöön heidän epäonnistumisiensa jälkeen, Eisenhower tunsi, että vahvaa valta-asemaa tarvittaisiin kriisin selvittämiseksi, vahvempaa mitä Egyptin Nasserin ottama. Nasser rakensi hurjaa vauhtia voima-asemaa ja käytti sitä saadakseen venäläiset ja amerikkalaiset toisiaan vastaan, ottaen eräänlaisen 'positiivisen neutraaliuden' ja hyväksyen apua venäläisiltä.
Alueellisella tasolla tarkoitus oli, että oppi toimisi antamaan vaihtoehton itsenäisille arabivalloille Nasserin poliittisesta vallasta, vahvistaen niitä ja samalla hyläten kommunismin vaikutuksen Nasserin hylkäämisen kautta. Oppi epäonnistui suuresti sillä aluella, sillä Nasserin valta lisääntyi nopeasti vuoteen 1959 mennessä siihen pisteeseen, että hän voisi muotoilla naapuriarabivaltioiden johtajuuden, sisältäen Irakin ja Saudi-Arabian, mutta sillä välin Nasserin suhteet Neuvostoliiton johtajiin huononivat, mahdollistaen Yhdysvaltojen vaihtaa mukautuvuuspolitiikkaan.
Eisenhowerin hallinto myös näki alueen olevan altis tulevaisuuden ulkopolitiikan vaikutuksille, ei vain Yhdysvaltojen, vaan myös sen liitolaisten. Lähi-Idän alue sisältää suuren osan maailman öljyvarannoista. Jos alue ajautuisi kommunismiin, Yhdysvallat ja sen liittolaiset kärsisivät suuria taloudellisia seurauksia.
Aiheesta muualla
